Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Siri Hustvedtin Amerikkalainen elegia (Otava, 2008) etenee hitaan tyylikkäästi, surumielisten sävyjen keskellä. Yleensä odotan kirjalta vauhdikkaampia juonenkäänteitä tai räväkämpiä henkilöhahmoja, mutta joskus Amerikkalaisen elegian kaltainen rauhallisempi tarina on aivan paikallaan. Kirjan kertojana on Erik, New Yorkissa psykiatrina työskentelevä eronnut keski-ikäinen mies. Hänen isänsä on kuollut hiljattain, ja kirjan tapahtumat käynnistyvät kuolinpesän selvittelystä. Isän papereiden joukosta löytyy arvoituksellinen kirje, jonka merkitystä Erik ja hänen sisarensa Inga kirjan aikana selvittelevät.
Naiskuvioita kirjaan tuo kaunis Miranda, joka asuu tyttärensä Eglentinen kanssa Erikin talossa vuokralaisena. Eräs henkilö Mirandan menneisyydestä lähettelee outoja valokuvia Mirandalle ja Erikille, ja tämän juonikuvion avulla kirjaan tulee aavistus uhkaa, mutta mitään sydänsuruja dramaattisempaa Mirandan henkilöhahmosta ei lopulta kehkeydy.
"Tuska, jota olin tuntenut Mirandan puhuessa, ei ottanut hellittääkseen. Ymmärsin, että olin projisoinut itseäni tulevaisuuteen, johon hän ja Eggy kuuluivat, ja vailla tuota kuvitteellista tulevaa aikaa olin saanut osakseni paljon surkeamman elämänmuodon, rakkaudettoman nykyhetken. Aamuisin heräsin synkkään pilveen, ja vaikka oloni tavallisesti kohenikin potilaita kuunnellessani, tiesin joutuneeni tilaan, jota lääketieteen slangissa kutsutaan anhedoniaksi: ilottomuuteen." (s. 150)
9/11:kin on otettu mukaan Amerikkalaiseen elegiaan. Erikin sisarentyttärellä on tragediaan liittyviä kokemuksia, jotka eivät jätä häntä rauhaan. 'Ennen/jälkeen' -tyylinen asetelma toistuu kirjassa useammankin henkilön kohdalla, mutta 9/11 saa huomiota osakseen lähinnä sivulauseissa. Järkyttävä tapahtuma ei nouse keskiöön missään vaiheessa.
Hustvedt on naimisissa Paul Austerin kanssa. Austerilta olen lukenut vain New York -trilogian, eikä se ollut minun kirjani. Kirjallisesta avioparista vaimon tyyli vaikuttaa olevan enemmän minun makuuni. Amerikkalainen elegia ei ollut vuoden paras lukuelämys, mutta pidin Hustvedtin kerrontatyylistä ja siitä, että kirjassa ei pyöritty vain yhden asian ympärillä, vaan mukaan mahtui kaikenlaista. Selviteltiin kirjeen arvoitusta, istuttiin Erikin psykiatrin vastaanotolla, haikailtiin salaperäisen Mirandan perään ja väliin mahtui Erikin isän päiväkirjamerkintöjä. Hustvedtiä voisin lukea lisääkin, jos sopiva kirja sattuu kohdalle.
Hustvedt on naimisissa Paul Austerin kanssa. Austerilta olen lukenut vain New York -trilogian, eikä se ollut minun kirjani. Kirjallisesta avioparista vaimon tyyli vaikuttaa olevan enemmän minun makuuni. Amerikkalainen elegia ei ollut vuoden paras lukuelämys, mutta pidin Hustvedtin kerrontatyylistä ja siitä, että kirjassa ei pyöritty vain yhden asian ympärillä, vaan mukaan mahtui kaikenlaista. Selviteltiin kirjeen arvoitusta, istuttiin Erikin psykiatrin vastaanotolla, haikailtiin salaperäisen Mirandan perään ja väliin mahtui Erikin isän päiväkirjamerkintöjä. Hustvedtiä voisin lukea lisääkin, jos sopiva kirja sattuu kohdalle.
Muualla verkossa: Amerikkalaista elegiaa on luettu mm. blogeissa Lukemisen ilo, Lumiomena, Aamuvirkku yksisarvinen ja Luettua elämää.
Kirjan tietoja:
Siri Hustvedt: The Sorrows of an American (2008)
Suomennos Kristiina Rikman
Otava, 2008
364 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Aika samanlaiset tunnelmat jäi Kaikki mitä rakastin -kirjasta. Luulen, etten kovin pian Hustvedtia kuitenkaan lue :) Auster ei myöskään ole varsinaisesti lumonnut.
VastaaPoistaHustvedtiä lukiessa pitää olla sopivassa mielentilassa, totesin. Jos vähänkään kaipaa räväkämpää menoa, voipi tylsistyä (ainakin tämän yhden kirjan perusteella). :)
VastaaPoistaPitkästä aikaa luen koneella blogiasi ja tämähän näyttää ihanalta. Ai että, kun osaisin tuunata jotain tällaista itsellenikin! Upean näköistä!
VastaaPoistaMinulle Austerin New York -trilogia iski aivan hurjasti ja tämä Hustvedt jäi laimeaksi. Amerikkalaisten traumoista en oikein innostu, koska meillä on nämä talvisodat ja muut karmeudet ihan omasta takaa. Juuri 9/11 olisi ollut minusta se kamalin trauma, joka sitten ohitettiin, mutta olipa kuitenkin saatu vähän sitäkin mukaan. Vähän teennäiseksi jäivät tämän kirjan kokonaisuus ja kaikki psykiatrilla laukkaamiset. Hustvedtiä haluaisin kuitenkin lukea lisääkin.
Kiitos. :) Minulla on valmis teema tässä käytössä, näitä saapi ilmaiseksi netistä. Ohjeet teeman käyttämisestä Bloggerissa löysin googlella, ei se vaikeaa ollut. Vähän aikaa tosin oli koko blogi ihan sekin sokin, ennen kuin sain widgetit uuteen teemaan järjestykseen. Eli ehkä uusi teema kannattaa ottaa käyttöön sellaisena hetkenä, jonka arvelee olevan hiljainen omassa blogissa (siis vähän kävijöitä). Itse tunasin tätä viikonloppuna, joku varmaan ehti nähdä blogini melko 'eksoottisen' näköisenä. :) Mutta väkerrys kannatti, itsekin olen tästä uudesta ulkoasusta tykännyt. :)
VastaaPoistaOnpas kauniit värit blogissasi, pehmeät luonnon värit! Voi kun minäkin joskus jaksaisin perehtyä näihin asioihin.
VastaaPoistaOlen kokenut Siri Hustvedtin tekstityylin jotenkin viileänä. Tätä kirjaa en ole kyllä lukenut."The Summer Without Men" ja "Vapiseva nainen" ovat muistissani. Hän ei ilmeisesti ole kovin tuottelias.
Minäkin pidän tämmöisistä syysruskan väreistä, niissä on lämpöä ja hehkua. Rohkeasti vaan kokeilemaan teemoja. Itse olen tutustunut Bloggeriin yritys, erehdys -periaatteella. :)
VastaaPoistaGoogle paljasti, että ensi vuoden maaliskuussa häneltä ilmestyy uusi romaani, The Blazing World (http://sirihustvedt.net/works/). Aihe ei tosin minua valtavasti kiinnosta ainakaan näin äkkiseltään.
Vähän jälkijunassa kommentoin, mutta parempi myöhään ja niin edelleen.... Tämä kirja jäi mieleeni vähän haaleanvaaleana, jopa pliisuna, mikä harmitti, sillä jotenkin olin ajatellut, että S.H.:sta voisi hyvinkin tulla minulle The Kirjailija. Ei ainakaan tämän kirjan perusteella, enkä toistaiseksi ole saanut tartuttua mihinkään toiseenkaan teokseen (minullekin A.E oli siis ensimmäinen ja toistaiseksi ainut Hustvedtilta luettu).
VastaaPoistaMinulla on tarkoitus kokeilla jossain vaiheessa jotain muuta Hustvedtilta, kun tulee semmoinen olo että kaipaa jotain hyvin kirjoitettua mutta ei liian räväkkää kirjaa. Ensimmäinen Hustvedt tämä minullekin oli. :)
VastaaPoistaFanitan henkeen ja vereen Siri Hustvedtia, mutta tämä on ainoa häneltä lukemani kirja, jota en halunnnut tuoda blogiini. Minulle tämä oli Siriltä kuin outo välityö.
VastaaPoistaLue ihmeessä Siriltä Kaikki mitä rakastin!
Kaikki mitä rakastin -kirjasta olen kuullut niin paljon hyvää, että varmasti etsin sen jossain vaiheessa käsiini. :)
VastaaPoista