Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
550 sivua. Pasi Ilmari Jääskeläisen uusin romaani Sielut kulkevat sateessa (Atena, 2013) on nyt luettu. Tunnelmat lyhyesti: 1) onpas herra Jääskeläinen kirjoittanut loistavan romaanin, taas kerran. 2) "Kiitos ei yhtään vitun sielujuttua enää tänään jos saan pyytää" (s. 241). Olisi kiinnostavaa tietää, montako kertaa sana 'sielu' esiintyy kirjassa eri muodoissaan. Jossain vaiheessa lukemista tuli oikein sielu-ähky, mutta se helpotti kummasti kirjan loppua kohden. Sietokyky sanan suhteen ei noussut. Sen sijaan kirjassa puhuttiin vähemmän sieluista.
Kirjan tapahtumat alkavat siitä, kun sairaanhoitaja Judit päättää jättää aviomiehensä ja työpaikkansa Jyväskylässä. Judit suuntaa kohti Helsinkiä, jossa odottaa uusi työpaikka F-Remedium -nimisessä kotisairaanhoitoyrityksessä. Ruumiin lisäksi yritys haluaa hoitaa myös potilaan sielua. Tapauskovaisena luterilaisena Judit ei sieluille juuri lämpene, mutta komea palkkashekki auttaa kestämään työn huonoja puolia.
550 sivua myöhemmin on koettu jännitystä ja kauhua ympäri Eurooppaa ja päädytty lopulta keskelle kosmista kirjallisuusfarssia, josta on nauru kaukana. Juonta en halua tämän enempää paljastaa, mutta muutama herkkupala kirjan annista:
Vampyyrit ovat aina tuntuneet minusta lähinnä hupaisilta, mutta Nomissa ei ole mitään huvittavaa. Kirjallinen vampyyri vailla vertaa! Ehdottomasti suosikkihahmoni kirjassa.
"Hän jäi omasta halustaan kirjastoon palaakseen kirjojen mukana, mutta liekkien lopulta sammuttua nousi niiden tuhkasta pelästyttäen paikalle saapuneet aleksandrialaiset ja vielä pahemmin ne, jotka olivat syyllisiä kirjaston paloon.
Hänen kyyneleensä ovat mustia. Pyydystän yhden sormiini, haistelen ja sitten myös maistelen. Kyynel on kaikin tavoin kuin mustetta." (s. 326)
Mitä on todellisuus? Sieluissa pohdiskellaan syntyjä syviä ja tavoitellaan Taivasta. Kirjan kolmannen osan luvut ovat huikeita. Parasta Jääskeläistä, mitä olen lukenut.
Sivuhuomautuksissa tehdään sielullista ruumiinavausta Juditille. Huh, ei pääse romaanihenkilö helpolla, kun perimmäiset vaikuttimet ruoditaan näin pohjamutia myöten.
Ja se kaikkein tärkein kysymys: onko Sielut parempi kuin Lumikko tai Harjukaupunki? Voi kyllä se on! Lumikko ja Harjukaupunki ovat lintujen liverrystä ja hattaran syöntiä verrattuna Sieluihin. Sielut on synkän syvällinen, vilisee kirjallisuusviittauksia ja pitää otteeseen viimeiselle sivulle asti. Onnellinen lukija kiittää ♥ ja jää odottamaan seuraavaa kirjaa.
550 sivua myöhemmin on koettu jännitystä ja kauhua ympäri Eurooppaa ja päädytty lopulta keskelle kosmista kirjallisuusfarssia, josta on nauru kaukana. Juonta en halua tämän enempää paljastaa, mutta muutama herkkupala kirjan annista:
Vampyyrit ovat aina tuntuneet minusta lähinnä hupaisilta, mutta Nomissa ei ole mitään huvittavaa. Kirjallinen vampyyri vailla vertaa! Ehdottomasti suosikkihahmoni kirjassa.
"Hän jäi omasta halustaan kirjastoon palaakseen kirjojen mukana, mutta liekkien lopulta sammuttua nousi niiden tuhkasta pelästyttäen paikalle saapuneet aleksandrialaiset ja vielä pahemmin ne, jotka olivat syyllisiä kirjaston paloon.
Hänen kyyneleensä ovat mustia. Pyydystän yhden sormiini, haistelen ja sitten myös maistelen. Kyynel on kaikin tavoin kuin mustetta." (s. 326)
Mitä on todellisuus? Sieluissa pohdiskellaan syntyjä syviä ja tavoitellaan Taivasta. Kirjan kolmannen osan luvut ovat huikeita. Parasta Jääskeläistä, mitä olen lukenut.
Sivuhuomautuksissa tehdään sielullista ruumiinavausta Juditille. Huh, ei pääse romaanihenkilö helpolla, kun perimmäiset vaikuttimet ruoditaan näin pohjamutia myöten.
 |
| Nämä asustelevat kirjahyllyssäni! |
Muualla verkossa: Sieluista on kirjoitettu ainakin näissä blogeissa (ja monessa muussa, Google kertoo loput): Leena Lumi, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjakirppu ja Morren maailma. Hiphei, nyt minäkin voin mennä muiden bloggauksia tutkimaan, kun oma Sielut-kappaleeni on jo luettu.
☺ Olen onnistuneesti vältellyt Sielut-bloggauksia juonipaljastusten pelossa - valinta, joka kannatti!
Kirjan tietoja:
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
Päällys: Jussi Karjalainen
Atena, 2013
550 sivua
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
Päällys: Jussi Karjalainen
Atena, 2013
550 sivua
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Että ohi 'harjukaupungin'...Well...ei minulla, mutta en olekaan fantasian kohderyhmää. Silti luin 'sielut' ihan yhtä putkea miltei nukkumatta. Kiva, että pidit!
VastaaPoistaHmm, kukahan nyt sitten on fantasian kohderyhmää... tuskin kuulun siihen itsekään, mutta fantasia silloin tällöin toimii. :) Kun pääsin Sielujen kanssa kunnolla vauhtiin, luin minäkin sen niin yhteen kyytiin kuin muulta elämältä oli mahdollista. Koukuttava kirja pahimmasta päästä. :)
PoistaAlkaa olla vähän ulkopuolinen olo, kun ei ole yhtään Jääskeläistä lukenut :) Tämä kuulostaa hämmentävältä ja alkoi kiinnostaa. Ehkä joku päivä!
VastaaPoistaVoi, lue ihmeessä Jääskeläistä! Nämä kaikki kolme lukemaani ovat niin hyviä, että pitää varmaan ottaa uusi kierros alusta (=Lumikko) uutta Jääskeläistä odotellessa. Kiva, että kirja alkoi kiinnostaa. :) Kun on tämmöinen kirja, josta ei oikein millään halua tehdä juonipaljastuksia ja kuitenkin on aivan fiiliksissä siitä, niin bloggauksesta meinaa tulla melkoista mutuhuttu-höttöä. :)
PoistaMullakin kirja odottelee tuossa lukijaansa... varmaan jossain vaiheessa ehdin senkin kimppuun - kiva kuulla, että oli hyvä, kirja nousee vähän ylemmäs lukupinossa =)
VastaaPoistaMinullakin tämä meinasi ensin hautautua jonnekin lukupinon syövereihin, mutta sitten onneksi otin sen ns. työn alle ja se oli menoa sitten sen jälkeen. Ei voinut mitään muuta lukea samaan aikaan. :)
PoistaAloitin tämän kirjan lukemisen tänään. En pidä tippaakaan tavasta, jolla Jääskeläinen alalysoi päähenkilöä sivuhuomautuksissa, mutta muuten kirja vaikuttaa kiehtovalta. Tämä taitaa tulla luettua aika nopeasti, sen verran olen jo koukussa..
VastaaPoistaMyönnän, että minäkin aluksi kohottelin kulmiani noille sivuhuomautuksille.. 'siis mitä ihmettä, symppis-Judit saa lokaa niskaan?!', mutta aika pian ne alkoi tuoda mukavasti väriä tarinaan. Ja ehken nyt aivan juonipaljastusta tee, kun sanon että noiden sivuhuomautusten osalta odottaa yksi ylläri kirjan lopussa. :) Antoisia lukuhetkiä, Minna. Ihanaa, että sinulla on vielä monta lukematonta sivua elämyksiä jäljellä!
PoistaSielut tai etenkään vampyyrit eivät kiinnosta erityisemmin minua(kaan), enkä ole ollut erityisen innostunut tästä kirjastakaan (olen lukenut Lumikon kahdesti, novellikokoelma Taivaasta pudonnut jne. on mielestäni hieno, mutta Harjukaupunki jäi minulta kesken...), mutta nyt kun kuvailit sen rakennetta ja tyyliä, aloin vihdoin varovaisesti ajatella, että kaipa minäkin tämän joskus luen. Erityisesti kiinnostaa tuo, että nostat tämän Lumikkoa ja Harjukaupunkia paremmaksi. Ja kirjallisuusviitekirjat kyllä puhuttelevat minua aina. :)
VastaaPoistaSaa siis nähdä, josko yllätän itseni ja luen tämän piankin!
Jokainen muodostakoon itse mielipiteensä, mutta minusta tämä oli selvästi parempi kuin aikaisemmat kirjat. Kun Sielut on verrokkina, niin jopa Lumikko menettää hieman hohtoaan minun silmissäni. Ja se sentään oli parasta mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Arvelin ettei mahda tulla vastaavan tasoista kirjaa aivan heti vastaan. Mutta sitten ilmestyi Sielut... :)
PoistaKirjallisuusviittauksista tykkään minäkin, ehkä liikaa... kirjojen maailma on niin ihmeellinen, että tokihan sinne kannattaa viittailla. Jutelkoot kirjat keskenään. :) Jos Sielut on lukuetäisyydellä, suosittelen lämpimästi lukemisen aloittamisen. :)
Hauska lukea arviosi tästä. Itse ajattelin toivoa kirjaa joulupukilta...
VastaaPoistaKiitos. :) Tämä onkin oiva joululahjakirja, ei joulunakaan tarvitse aivan pehmoilla luettavan suhteen. :)
Poista