Palkintokierros/China Miéville: Toiset
China Miévillen Toiset (Karisto, 2011) on voittanut lukuisia palkintoja, mm. Hugo-palkinnon ja British Science Fiction Association (BSFA) -palkinnon vuonna 2009 ja Arthur C. Clarke -palkinnon vuonna 2010. Löysin kirjan luettavakseni kuitenkin Kirjasammon World Fantasy Award (WFA) -voittajien listalta. Toiset voitti WFA:n vuonna 2010 'Best Novel' -kategoriassa. WFA-palkinnot myönnetään huomattavasta saavutuksesta fantasiakirjallisuuden saralla ja palkinnoista päättää tuomaristo, jonka koostumus vaihtelee vuosittain. WFA:ssa on useita eri palkintokategorioita, mm. Best Collection ja Best Anthology. Stephen Kingillä on kyseenalainen kunnia omistaa eniten WFA-palkintoehdokkuuksia - yhdeksän - ilman ainoatakaan voittoa.
Kirjan takakansi lupailee kirjan olevan 'rohkea yhdistelmä urbaania fantasiaa ja film noir -henkistä rikostarinaa'. Fantasiaelementeistä huolimatta luin Toiset-kirjaa dekkarina. Rikoksen selvittely on niin keskeinen osa tarinaa, että kyllä tätä kelpaa dekkarien ystäville suositella. Ei vain pidä hämmentyä siitä, että murha tapahtuu oudossa kaupungissa, joka on lomittunut toisen kaupungin kanssa ja tapahtumien taustalla kummittelee mystinen Rikko.
Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Beszelin kaupunkiin. Kaupunki on joskus vuosia, vuosia sitten jakautunut kahtia toisen, osittain rinnakkaisen kaupungin kanssa, jonka nimi on hauskasti Ul Qoma. Amazonin sivujen mukaan Ul Qoma ei ole kääntäjän keksintöä, vaan nimi on mukana englanninkielisessä alkuperäispainoksessa. Beszelin ja Ul Qoman kaupungit ovat lomittuneet eli ne ovat osittain päällekkäin. Kaupunkien asukkaat eivät jostain selittämättömästä syystä saa olla näkevinään toista kaupunkia vaan heidän on oltava kuin sitä ei olisikaan. Jos he eivät näin tee, se on rikko ja rikkomisesta langettaa rangaistuksia Rikko, salaperäinen, kaikkivoipa organisaatio. Kaupunkien asukkaat on siis pakotettu elämään jonkinlaisessa kollektiivisessa harhatodellisuudessa, ja suurin osa porukkaa tuntuu olevan tähän täysin tyytyväisiä (hmm, mitenkäs tästä tuleekin mielleyhtymiä erääseen valtioon tuolla kauempana idän suunnalla...).
"Meistä kaikista tuntuu, etteivät Beszelin vanhaan ghettoon tutustuvat turistit voi olla salaa huomaamatta Ul Qoman Yal Iran -sillan lasijulkisivua, joka toimii oikeastaan alueen rajana, vaikka me itse olemmekin jo kauan sitten oppineet olemaan näkemättä sitä. Jos he katsovat Beszelin tuulipäiväparaatin nauhakoristeltuja ilmapalloja, heidän on epäilemättä mahdotonta olla meidän tapaamme huomaamatta Ul Qoman palatsialueen korkeita, pisaranmuotoisia torneja, jotka ovat heidän vieressään mutta aivan toisessa maassa. Kunhan he välttävät osoittelemasta tai ääntelemästä (minkä vuoksi maahantulo on lähes järjestään kielletty alle kahdeksantoistavuotiailta) kaikki asianosaiset voivat kaikessa rauhassa kuvitella, ettei mitään rikkoa ole tapahtunut." (s. 98)
Murhattu nainen löydetään skeittiramppien luota. Tämä on rikos, jota Beszelin poliisin tarkastaja Tyador Borlú määrätään selvittämään. Kuka nainen on? Onko tapahtunut rikko? Miten Orsinna, mahdollinen kolmas kaupunki liittyy rikokseen? Näiden kysymysten perässä tarkastaja Borlú löytää itsensä Ul Qomasta ja viimein jopa Rikon salaisuudet paljastuvat.
Toiset teki minuun vaikutuksen. Se on kekseliäs, tyylikäs yhdistelmä dekkaria ja fantasiaa. Mukana on myös ripaus vakoojahenkisyyttä, sillä välillä tuntui, että luen muurin jakamaan Berliiniin sijoittuvaa agenttitarinaa. Henkilögalleria on hyvin miehinen, naisilla on tässä tarinassa vain sivurooleja - vaikka murhan uhri olikin nainen. Tämä ei minua haitannut, tulipahan kirjaan mukaan aitoa kovaksikeitetyn rikostarinan makua. Hieman minua kirjassa häiritsi se, että lomittumisesta ynnä muusta kaksoiskaupunkien erikoisuuksista puhuttiin niin paljon, siinä alkoi paikoin olla jo toiston makua. Mutta tämä oli aika pieni kauneusvirhe muutoin laadukkaassa kokonaisuudessa.
Muualla verkossa: Toiset -kirjaa on luettu useissa blogeissa, mm. Luettuja maailmoja, Kasoittain kirjoja, Tuntemattomiin maailmoihin, Booking it some more ja Kirjamielellä.
Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Beszelin kaupunkiin. Kaupunki on joskus vuosia, vuosia sitten jakautunut kahtia toisen, osittain rinnakkaisen kaupungin kanssa, jonka nimi on hauskasti Ul Qoma. Amazonin sivujen mukaan Ul Qoma ei ole kääntäjän keksintöä, vaan nimi on mukana englanninkielisessä alkuperäispainoksessa. Beszelin ja Ul Qoman kaupungit ovat lomittuneet eli ne ovat osittain päällekkäin. Kaupunkien asukkaat eivät jostain selittämättömästä syystä saa olla näkevinään toista kaupunkia vaan heidän on oltava kuin sitä ei olisikaan. Jos he eivät näin tee, se on rikko ja rikkomisesta langettaa rangaistuksia Rikko, salaperäinen, kaikkivoipa organisaatio. Kaupunkien asukkaat on siis pakotettu elämään jonkinlaisessa kollektiivisessa harhatodellisuudessa, ja suurin osa porukkaa tuntuu olevan tähän täysin tyytyväisiä (hmm, mitenkäs tästä tuleekin mielleyhtymiä erääseen valtioon tuolla kauempana idän suunnalla...).
"Meistä kaikista tuntuu, etteivät Beszelin vanhaan ghettoon tutustuvat turistit voi olla salaa huomaamatta Ul Qoman Yal Iran -sillan lasijulkisivua, joka toimii oikeastaan alueen rajana, vaikka me itse olemmekin jo kauan sitten oppineet olemaan näkemättä sitä. Jos he katsovat Beszelin tuulipäiväparaatin nauhakoristeltuja ilmapalloja, heidän on epäilemättä mahdotonta olla meidän tapaamme huomaamatta Ul Qoman palatsialueen korkeita, pisaranmuotoisia torneja, jotka ovat heidän vieressään mutta aivan toisessa maassa. Kunhan he välttävät osoittelemasta tai ääntelemästä (minkä vuoksi maahantulo on lähes järjestään kielletty alle kahdeksantoistavuotiailta) kaikki asianosaiset voivat kaikessa rauhassa kuvitella, ettei mitään rikkoa ole tapahtunut." (s. 98)
Murhattu nainen löydetään skeittiramppien luota. Tämä on rikos, jota Beszelin poliisin tarkastaja Tyador Borlú määrätään selvittämään. Kuka nainen on? Onko tapahtunut rikko? Miten Orsinna, mahdollinen kolmas kaupunki liittyy rikokseen? Näiden kysymysten perässä tarkastaja Borlú löytää itsensä Ul Qomasta ja viimein jopa Rikon salaisuudet paljastuvat.
Toiset teki minuun vaikutuksen. Se on kekseliäs, tyylikäs yhdistelmä dekkaria ja fantasiaa. Mukana on myös ripaus vakoojahenkisyyttä, sillä välillä tuntui, että luen muurin jakamaan Berliiniin sijoittuvaa agenttitarinaa. Henkilögalleria on hyvin miehinen, naisilla on tässä tarinassa vain sivurooleja - vaikka murhan uhri olikin nainen. Tämä ei minua haitannut, tulipahan kirjaan mukaan aitoa kovaksikeitetyn rikostarinan makua. Hieman minua kirjassa häiritsi se, että lomittumisesta ynnä muusta kaksoiskaupunkien erikoisuuksista puhuttiin niin paljon, siinä alkoi paikoin olla jo toiston makua. Mutta tämä oli aika pieni kauneusvirhe muutoin laadukkaassa kokonaisuudessa.
Muualla verkossa: Toiset -kirjaa on luettu useissa blogeissa, mm. Luettuja maailmoja, Kasoittain kirjoja, Tuntemattomiin maailmoihin, Booking it some more ja Kirjamielellä.
Goodreads: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
China Miéville: The City and the City (2009)
Suomennos J. Pekka Mäkelä
Karisto, 2011
365 sivua
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.