Talven henkäys...

Oulu on saanut viime päivinä kauniin lumipeitteen. En fanittele talvea, mutta pimeän, harmaan viikon jälkeen luonnon winter-look oli tänään parhaimmillaan:

Meri nukkui jään alla, ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset uneksivat keväästä. Mutta siihen oli vielä melkoinen matka...

 

Harmaa puolihämärä peitti tiheänä koko laakson. Mutta laakso ei ollut enää vihreä, se oli valkea.

Se oli sama joki, joka kiiruhti kirkkaana ja iloisena Muumipeikon kesäpuutarhan läpi. Mutta nyt se näytti aivan toisenlaiselta. Se oli musta ja penseä...

 Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään, kevääseen ja syksyyn, hän sanoi. Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin kukaan ei usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen - silloin ne tulevat esille.

Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Lainaukset ovat Tove Janssonin Taikatalvesta (WSOY, 1957/2007). Kuvissa ei olla Muumilaaksossa vaan Oulun Ainolanpuistossa. Sieltä löytyy Light Zoo -alue, jonne koululaiset ovat tehneet eläinhahmoisia origamivalaisimia maitokartongista. Hurmaava idea, kannattaa käydä tutustumassa! Origamieläimet ovat varmasti iltavalaistuksessa vieläkin enemmän täynnä taikaa kuin päivällä.

Ensi viikonloppuna blogissani on luvassa kuvamuistoja viime kesältä, sillä Valkoinen kirahvi haastoi minut muistelemaan kesää. Kiitokset haasteesta - kesän lämpöön ja valoon on miellyttävää palata talven kynnyksellä! ☺