Oksan hyllyltä

Bloggaaminen jatkuu lyhytarvioiden linjalla. Tässä postauksessa on mukana kolme tammikuussa luettua kirjaa, joilla ei sitten muuta yhdistävää tekijää olekaan. 😏 Ann Cleeves: Kylmä maa (Karisto, 2020; suomennos Annukka Kolehmainen) Kylmä maa on uusin Jimmy Perez -dekkarien suomennos. Tällä kertaa rikostapauksena on maanvyörymän alle jääneestä talosta löytyneen naisen kuolema. Se vaikuttaa ensin tapaturmaiselta, sitten ollaan keskellä murhatutkintaa. Perezin avuksi rientää tuttuun tapaan komisario Willow Reeves, ja muutoinkin dekkari kulkee samoja latuja uusimpien osien kanssa: mukana on Shetlannin saarten paikallissukkaiden elämän kuvausta ja pieni annos Perezin henkilökohtaista elämää.  Siinä missä aiemmat Perez-dekkarit ovat olleet aika vetävää luettavaa, tämä uusin tuntui vaisulta ja osin jopa tylsältä. Rikosjuttu ei ollut kiinnostava, eivätkä tarkemman kuvauksen kohteeksi valitut saaren henkilöt säväyttäneet. Lisäksi Perezin ainainen haikailu kuolleen Franin perään alkoi tunt...

Viikon toinen keräilyeräpostaus koostuu kahdesta lukumaratonin aikana lukemastani kirjasta sekä kirjasta, jota olen lueskellut silloin tällöin alkuvuoden aikana lukulaitteestani. Ian Rankinin Rebus-dekkari Ristinolla (Blue Moon, 2004) sekä Nathanael Westin Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (WSOY, 2011) edustavat lukumaratonin antia ja viime vuoden hypekirja Neljäntienristeys (WSOY, 2014) on se lukulaitekirja. Ian Rankinin Rebus-dekkari Ristinolla (Blue Moon, 2004) oli lukumaratonini parhaimmistoa. Kirja aloittaa John Rebus -sarjan, josta olen jo pari myöhempää osaa ehtinyt lukea: Musta kirja (Rebus #5) ja Henkiin herätettävät (Rebus 13) . Kiinnostukseni Rebus-kirjoja kohtaan nousi noiden lukemieni myötä siinä määrin, että päätin aloittaa sarjan aivan alusta. Ristinolla oli mainiota lukumaratonluettavaa, sillä kirja imaisi minut täysin mukaansa Edinburghin rähjäisten pubien ja syrjäisten kujien maailmaan. John Rebus on sarjan avausosassa ylikonstaapeli, ja hänen henki...