Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2020.

Joulukalenterikirja 2020

Kuva
Huomenna alkaa joulukuu eli hip hei, joulukalenterit esiin! Kirjabloggaajien joulukalenteri alkaa tänä vuonna Luetaanko tämä? -blogista , josta kannattaa huomisaamuna käydä kurkkaamassa ensimmäinen luukku. Itse en ole nyt mukana tässä kalenterissa (ei löytynyt ideoita jouluiseen postaukseen...), mutta päätin kierrättää pari vuotta sitten kokeilemaani joulukalenterikirja-ideaa , jonka löysin alunperin Goodreadsista.  Homman nimi on, että jokin itse valittu kirja luetaan pikku pätkissä 24 päivän aikana. Jouluna 2018 valitsin lukuun Jane Austenin klassikon Järki ja tunteet , joka oli hyvää luettavaa mutta "luukkujen" aukominen meni loppua kohden aivan plörinäksi . Mutta uusi joulu, uusi tilaisuus aukoa kirjallisia luukkuja! Ja tämän joulun joulukalenterikirjani on...  ... Philip Pullmanin Vedenpaisumus (Otava, 2018)! Sivuja on 686 eli noin 28,5 sivua per päivä. Päädyin Pullmanin fantasiajärkäleeseen siksi, että pidin valtavasti Universumien tomu -trilogiasta, ja paluu sen maai

Lyhyesti: kaksi uutuuskirjaa ja yksi kesken jäänyt

Kuva
Taas tulee miniarvioita, ja nyt vuorossa on pari viime aikoina lukemaani uutuuskirjaa. Lisäksi otin mukaan yhden kesken jääneen kirjan, vaikka yleensä tapanani ei ole näistä avautua. Kyseinen kirja sattuu kuitenkin olemaan aiemmin syksyllä julkaisemallani "näille kirjoille ennustan 5 tähteä" -listalla , joten pienet perustelut lienevät paikallaan. Kovin kaksisesti ei lähtenyt ennustelu käyntiin. 😅 Kuva: Alexander Sinn/https://unsplash.com/photos/DlKvjpM2rZA   Tommy Orange: Ei enää mitään (Aula & Co, 2020; suom. Jussi Korhonen) Tommy Orangen Ei enää mitään välittää lukijalle Amerikan alkuperäiskansojen urbaania nykykulttuuria. Kirjan rakenne on kiinnostava, sillä sen luvuissa keskitytään yksittäisten henkilöiden elämäntilanteisiin ja pohdintoihin, ja mitä pidemmälle Ei enää mitään etenee, sitä tiiviimmin henkilöiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Lopullinen huipentuma ajoittuu Oaklandin stadionilla pidettävään powwow-juhlaan. Orangen kerronta on aika hillittyä, ja hän

Vuosi kuvina - marraskuu 2020

Kuva
Vuosi kuvina -kuvasarjan marraskuun kuvassa on harmautta ja lunta. Molempia on viime päivinä riittänyt, ja Oulun yliopistollisen puutarhan nurkkauksessa odotti tänään seuraavanlainen näky:   Näkymiä puutarhalta: Kasvihuoneista loistava heikko valo ilahdutti. Kuution sisällä kesä odottaa! Puutarhan käytäville oli aurattu pieniä polkuja. Kulkijoita ei tänään ollut kovinkaan paljon liikkeellä, joten turvaväleistä ei tarvinnut kantaa huolta. Koskemattomat lumiportaat. Talventörröttäjät. Lumen peittämät kasvien nimilaput olivat niin symppiksiä. Heippa, täällä me odotetaan kevättä, valoa ja lämpöä!

Helmet-haasteen väliaikakatsaus

Kuva
Vuotta 2020 on muutama viikko jäljellä, joten vielä ehtii tehdä yhden väliaikakatsauksen Helmet-haasteeseen . Minulta puuttuu jokunen kirja: 5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja - jäänee tyhjäksi 19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa - jäänee tyhjäksi 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja - jäänee tyhjäksi 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja 47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet   Kohdat 5, 19 ja 20 eivät suoraan sanottuna inspiroi yhtään, ja olen jo päättänyt, että jollei näihin kävele vastaan sopivaa ja lukuhaluja herättävää kirjaa, jääkööt tyhjiksi. Mutta noiden muiden kohtien suhteen olen vielä toiveikas (varsinkin, kun yhteen on jo kirja luettuna 😆): 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva   Tähän minulla on tyrkyllä peräti kaksi kiinnostavaa kirjaa. Viikolla hain kirjaston varaushyllyyn saapuneen käännösuutuuden, Durian Sukewagan Tokuen reseptin . Jollei se nappaa, lukulaitteessani odott

A. A. Milne: Nalle Puh

Kuva
Jokken kirjanurkassa haastettiin lukemaan kirjoja Keskisuomalaisen 100 -kirjaa -listalta. Minulla riittää lukemattomia kirjoja ko. listalla, joten olen voinut napsia haastepisteitä helpoimmasta päästä eli lastenklassikoista. Ilman haastetta tuskin olisinkaan tarttunut alkuperäiseen A. A. Milnen kirjoittamaan Nalle Puh -kirjaan (WSOY, 2006/1926). Nalle Puhin seikkailuista Puolen hehtaarin metsässä tuli toki luettua lapsena, mutta minun kätösissäni (ja vanhempieni...) kuluivat Disneyn kuvakirjaversiot. Mitään suurta Nalle Puh -rakkautta tai nostalgiaa niistä ei ole jäänyt mieleen kytemään, ja siksi kai Milnen kirjakaan ei ole tätä aiemmin houkutellut lukupuuhiin. Nalle Puh -kirja täytti 80-vuotta vuonna 2006 eli kirjan alkuperäisteos julkaistiin 1926. Löysin kirjastosta kauniin juhlapainoksen, jossa on mukana alkuperäiset E. H. Shephardin kuvitukset. Ne ovat todella viehättävät, ja paras osa kirjaa, jos minulta kysytään. Kirjan ulkoasuun on muutoinkin panostettu, sillä sivut ovat mie

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Kuva
Vaihtoehtohistoriaa ei omaan lukupinooni kovin usein eksy, mutta Briitta Hepo-ojan Young Adult -romaani Suomea lohikäärmeille (Otava, 2019) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan miljöönä on Suomi, jonka valtiomuotona on kuningaskunta. Siellä tasavaltalaiset anarkistit lietsovat levottomuuksia, raha ja valta ovat keskittyneet aatelisille, ja yhteiskunta vaikuttaa olevan paljon hierarkisempi kuin nyky-Suomessa. Toisaalta vanhat perinteiset uskomukset pitävät edelleen pintansa ja noituuden harjoittajiakin on, vaikkei se laillista puuhaa olekaan. Tämä asetelma toimii kirjan juonen taustana yllättävän hyvin, tuntumatta lainkaan keinotekoiselta. Kun vielä eletään todellisuudessa, jossa lohikäärmeitä on aivan oikeasti olemassa, Hepo-ojan vaihtoehtoinen Suomi on erittäin kiinnostava paikka. Kirjan päähenkilöinä ovat helsinkiläistä lyseota käyvä Tim ja yliopistossa opiskeleva Lynx. Heidän taustansa on kovin erilainen. Lynx kuuluu ritareihin, joiden tekoja ja käyttäytymistä säätelevät

Kirjamessujen ostokset

Kuva
Helsingin Kirjamessuviikonlopun tarjouksista tarttui haaviin muutama uusi kirja. Tavallisilta messuilta olisin todennäköisesti ostellut enemmänkin, mutta nyt tyydyin vain jokuseen pitkään harkinnassa olleen kirjan hankintaan ja yhteen heräteostokseen. Messuostosten pinoni on siten tällä kertaa vain neljän kirjan paksuinen:   Fantasiaa - Jessica Townsendin Morrigan Korppi -sarjan kaksi suomennettua osaa ( Nevermoor - Morriganin koetukset ja Meinioseppä - Morriganin kutsumu s). Kuuntelin sarjan ensin äänikirjoina, kun olin joskus ajat sitten kliksutellut avausosan Elisa Kirjalta omakseni. Heräteostos koukutti minut välittömästi, kun viimein aloin sitä kuunnella. Aivan huikea sarja! Potter-vaikutteita on selkeästi nähtävillä, mutta itse pidän Morriganin synkkiä sävyjä sisältävistä seikkailuista enemmän. Nämä oli siis pakko hankkia kotihyllyyn myös painettuna versiona. Kiinnostava Nobel-voittaja - Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo Townsendin kirjat löytyivät edullisimmin Suomalaisen

2 x tietokirja: Yhdeksästoista jäsen & Vaskivuorentie 20

Kuva
Syksyn aikana lukupinooni on päätynyt pari erityisen hyvää tietokirjaa, joista molemmat (sattumalta) sivuavat täysin erilaisista näkökulmista kulttuurialaa. Kumpikin on ollut ilmestymisensä aikaan suosittu blogeissa ja saanut muutenkin huomiota, joten päätin niputtaa kirjat samaan juttuun. Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen - Ruotsin akatemian romahdus (Otava 2019, suomennos Elina Lustig) Gustavssonin kirjaa lukee kuin hurjaa trilleriä. Siinä suuren ruotsalaislehden toimittaja alkaa penkoa metoo-kohun hengessä ruotsalaisia kulttuuripiirejä ja niihin liitettyjä huhuja mahdollisista ahdistelutapauksista. Tunnetun, elitistisen kulttuurinäyttämön johtohahmoihin kuuluvan Jean-Claude Arnault'n nimi pompahtelee esiin yhä useammin ja lumipallo lähtee vyörymään. Lopputuloksena on naapurimaamme ylimpiä kulttuuripiirejä ravisteleva skandaali, jonka seurauksena mm. kirjallisuuden Nobelit jäivät yhtenä vuonna jakamatta.   Kirja on kirjoitettu kiihkottomasti, ja siitä saa todella hyvän ku

Syksyn aikana luettuja romaaneja

Kuva
Syksyn aikana on tullut luettua kaikenlaista, ja niputin tähän juttuun bloggausjonossa keikkuvien romaanien lyhytarvioita. Mukana on pari vanhempaa kirjaa ja yksi tämän syksyn kehuttu uutuus, joka upeus ei minulle avautunut. Kuva: Unsplash/ Heye Jensen : https://unsplash.com/photos/pZf8WRKeKlM  Jenny Offill: Ilmastoja (Gummerus 2020, suomennos Marja Luoma) Offillin Ilmastoja ei ollut minun kirjani. Odotin kirjalta paljon, sillä pari vuotta sitten ilmestynyt Syvien pohdintojen jaosto oli hyvällä tavalla erikoinen kirja, joka erottui massasta. Ilmastoja -kirjan kanssa sen sijaan en päässyt samalle aaltopituudelle. Yliopiston kirjastossa työskentelevän Lizzien elämän ja ajatuskulkujen seuraaminen jäi vaisuksi kahden tähden elämykseksi, eivätkä kirjan tarjoamat laajemmat näkökulmat amerikkalaisten yhteiskunnallisiin tuntoihin säväyttäneet sen enempää.  Lukukokemukseni voikin tiivistää sanaan "tylsä". Hesarissa kuitenkin kehuttiin Offillin kirjaa aiemmin syksyllä, joten kentie