Syksyn aikana luettuja romaaneja
Syksyn aikana on tullut luettua kaikenlaista, ja niputin tähän juttuun bloggausjonossa keikkuvien romaanien lyhytarvioita. Mukana on pari vanhempaa kirjaa ja yksi tämän syksyn kehuttu uutuus, joka upeus ei minulle avautunut.
 |
| Kuva: Unsplash/Heye Jensen: https://unsplash.com/photos/pZf8WRKeKlM |
Jenny Offill: Ilmastoja (Gummerus 2020, suomennos Marja Luoma)
Offillin Ilmastoja ei ollut minun kirjani. Odotin kirjalta paljon, sillä pari vuotta sitten ilmestynyt Syvien pohdintojen jaosto oli hyvällä tavalla erikoinen kirja, joka erottui massasta. Ilmastoja-kirjan kanssa sen sijaan en päässyt samalle aaltopituudelle. Yliopiston kirjastossa työskentelevän Lizzien elämän ja ajatuskulkujen seuraaminen jäi vaisuksi kahden tähden elämykseksi, eivätkä kirjan tarjoamat laajemmat näkökulmat amerikkalaisten yhteiskunnallisiin tuntoihin säväyttäneet sen enempää. Lukukokemukseni voikin tiivistää sanaan "tylsä". Hesarissa kuitenkin kehuttiin Offillin kirjaa aiemmin syksyllä, joten kenties Ilmastoja oli minulle liian älykäs kirja.
Hannu Salama: Juhannustanssit (Otava 1990/1964)
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Philip Roth: Haamukirjailija (WSOY 2008/1978, suomennos Pentti Saarikoski)
Haamukirjailijan kertojana on kirjailijanuraansa aloitteleva Nathan Zuckerman, joka vierailee ihailemansa, uransa ehtoopuolella olevan E. I. Lonoffin luona. Nuori Zuckerman joutuu Lonoffin luona kauniin Amy Belletten lumovoiman pauloihin, ja Haamukirjailija pyörii pitkälti Zuckermanin ajatuskulkujen ympärillä. Lyhyt romaani ulottaa juonilankansa aina toiseen maailmansotaan asti, ja sen sivuilta piirtyy tarkkanäköinen henkilökuva kahdesta uransa eri vaiheessa olevasta kirjailijasta.
Rothin teksti on hyvää ja sujuvaa, ja sitä lukiessa Zuckermanin persoona hahmottuu eläiväisesti. Kirjan aihe ei kuitenkaan minua suuremmin sytyttänyt, ja siksi Haamukirjailija saa minulta vain kolme tähteä Goodreadsiin. Eniten taisin innostua kirjan hienosta esipuheesta, jonka on kirjoittanut Kyösti Salovaara. Se tarjosi todella kiinnostavan katsauksen Rothin tuotantoon. Harmi, että asiantuntevia esipuheita (tai esipuheita ylipäätään) harvemmin näkee nykyromaaneissa.
Mistä kirja minulle? Oma pokkariostos.
On se vaan hyvä, Salaman Juhannustanssit. Pääsi aitoon tunnelmaan kirjan mukana. Pitäisi lukea vielä jotain muutakin Salaman laajasta tuotannosta.
VastaaPoistaJuhannustanssit oli minullekin ensimmäinen Salama, ja yllätyin kyllä iloisesti. Aito-adjektiivi kuvaa kirjaa erinomaisesti. Moni nykyromaani tuntuu Juhannustanssien rinnalla kovin lattealta ja kliiniseltä.
PoistaJuhannustanssit, joka sytytti ns. Salama-sodan oli ilmestymisaikansa tapaus.
VastaaPoistaSitä luettiin innokkaan uteliaina ja ihastuen sekä se poiki vilkkaita keskusteluja ihan meidän rivilukijoiden kesken. Tuoreutensa lisäksi, ja ehkä juuri sen ansioista, se on kestänyt oivasti aikaa.
Kohuttu kohta oli helppo huomata kirjassa, mutta eihän se tietenkään nykylukijaa enää niin hetkauttanut. Mutta kiinnostava ajanjakso tuokin on ollut maamme kirjallisuushistoriassa... vaikka tietysti tosi ikävä kirjailijan kannalta.
PoistaOlen skipannut röyhkeästi Jenny Offillin kirjat, myös tuon mainitsemasi Syvien pohdintojen jaoston. Kävin lukemassa postauksesi siitä ja tulikin nyt sellainen olo, että sehän pitää minunkin lukea! Ilmastoja tuskin luen, mutta tuo toinen vaikuttaa oikein hulvattomalta :D Menin muuten tässä välissä sitä varaamaan kirjastosta, mutta enpä saanut varata kun oli maksimimäärä varauksia tulilla. Siis vain viisi kirjavarausta on minulla käsittelyssä, mutta ilmeisesti täällä sitten on rajana viisi. Pöh, pitää odotella, että joku aiempi varaus saapuu niin sitten vissiin voin taas varata.
VastaaPoistaHannu Salamalta en ole lukenut mitään, mutta tuo Juhannustanssit voisi olla kiintoisaa luettavaa. Suomen lähihistoriaan sijoittuvat kirjat kiinnostavat. Philip Rothilta olen lukenut joskus sata vuotta sitten yhden romaanin (Amerikkalainen pastoraali) enkä tainnut vaikuttua kovasti, sillä en ole sen jälkeen Rothin kirjoihin tarttunut.
Syvien pohdintojen jaosto oli tosiaan hyvä, vähän erilainen kirja. Onpas aika alhainen tuo viiden kirjan varausrajoitus, täällä taitaa olla 50. Itsellä ei kyllä koskaan ole tuollaisia määriä varauksessa :D, kymmenkin tuntuu jo isolta määrältä.
PoistaMinäkin olen lukenut Rothilta Amerikkalaisen pastoraalin, mutten muista siitä muuta kuin se, että se oli todella hidas ja aika puisevan oloinen kirja. Ei auennut sen romaanin mahtavuus minulle, ei... eli siihen verrattuna Haamukirjailija oli ihan ok, mutta luulen, että Roth saa minun osaltani olla nyt tässä. :)
Hyvä huomata, kuinka hyvin nämä lyhytarviot toimivat. Useasti tulee kirjoitettua aivan liian pitkiä kirja-arvioita, kun haluaa esitellä kirjaa ja kirjailijaa ja omia tuntoja laajasti. Eli note to self, lyhyet arviot palvelevat lukijaa aivan loistavasti!
VastaaPoistaJuhannustanssit olen lukenut ja hyväksi kokenut nimenomaisesti ajankuvauksen näkövinkkelistä. Kauhistumista jumalanpilkasta on tänä päivänä jo vaikea ymmärtää.
Lyhytarvioita on kiva lukea ja kirjoittaa, mutta minulla on usein vaikeaa pitää juttu lyhyenä. 😁 Jollen olisi tiennyt tuosta jumalanpilkkasyytöksestä, en olisi kiinnittänyt ko. kohtaan mitään huomiota. Niin ne ajat muuttuvat ( onneksi!).
PoistaRyhdyin Juhannustansseja ehkä pari vuotta sitten lukemaan, mutta se jäi kesken, kun siellä suht alkupuolella puhuttiin pitkä pätkä jostain raittiusseuran perustamisesta (muistakseni) ja kyllästyin siihen... ettei tässä päästy asiaan ja heitin kesken. Olisi ehkä pitänyt vaan skipata se aihe tylysti ja jatkaa sitten, mutta kun en oikein osaa sellaista...
VastaaPoistaJoo, muistan tuon kohdan. 😆 Ei tosiaan ollut se paras osuus kirjasta... noin yleisesti ottaen kirja parani loppua kohden, joten kannattaa kyllä kokeilla uudelleen, jos sattuu Juhannustanssit tulemaan jossain vastaan. 😊
Poista