Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

"1600-luvulle asti uskottiin yleisesti siihen, että magneetilla on sielu. Mikä muu voisi selittää sen, että esine pystyy vetämään puoleensa tai hylkimään?" (s. 59)

Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia kirjoitteli viikolla mainion ja näyttävän postauksen kirjasitaattitauluista. Viikon vinkki tulee tässä: Jenny Offillin romaani Syvien pohdintojen jaosto (Gummerus, 2018) tarjoaa runsain mitoin materiaalia heille, joita kirjasitaatit inspiroivat. Innostuin itse kirjasta sen runollisen nimen vuoksi (kirjan nimen käännös on mielestäni äärimmäisen onnistunut!), mutta kirjan luettuani minulle jäi melkoisen ristiriitaiset tunnelmat. Offillin kirjassa on sivu sivun jälkeen kauniita, loppuun asti hiottuja lauseita, minua alati kiinnostava aihe eli parisuhde, mutta silti jäin viimeisen sivun luettuani miettimään oliko kokonaisuus sittenkin minun makuuni liian taidokas. Viileää ihailua Offillin teksti kyllä herättää, mutta minkäänlaisia tunneryöppyjä tai ihastuksen huokaisuja en sitä lukiessani kokenut.

"Neuvoja vaimolle noin vuodelta 1896: "Mielivaltainen romaanien lukeminen on yksi vahingollisimmista tavoista, joita aviovaimo voi omaksua. Paitsi että tapa levittää valheellisia käsityksiä ihmisluonnosta... se myös aiheuttaa kotitaloustöihin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä sekä arkitodellisuuden halveksuntaa." (s. 69)

Tämä lainaus on ehdoton suosikkini kirjan moninaisista potentiaalisista kirjasitaattitauluteksteistä. Oma arkitodellisuuden halveksunnan asteeni on ajoittain pelottavan korkea ja kotitöiden vieroksuntaa on päässyt mieheni todistamaan. 😄 Kirjan kertojana olevana aviovaimo toteaa muuttuvansa ruokakaupassa vajaamieliseksi ja tarjoilee muitakin pieniä ja suuria tapahtumia, tunnelmia, muistoja ja ajatuksia omasta, aviomiehensä ja lapsensa elämästä ja kytkee ne ympäröivään maailmaan ja sen ilmiöihin lainaamalla pätkiä sieltä täältä historiankirjoista ja milloin mistäkin.  

Syvien pohdintojen jaosto etenee hypähdellen eteen-, taakse- ja sivullepäin, mutta kokonaisuuden olennaiset palaset (mitä ne nyt sitten kenellekin ovat... itse koetin seurata parisuhteen draaman kaarta) hahmottuvat silti kaiken kirjaan mahdutetun keskeltä enkä kokenut kirjaa liian vaikeatajuiseksi tai -lukuiseksi. Fontti on todella iso, tekstiä ei lopultakaan ole kovin paljon eli kirja on nopealukuinen, jos sen haluaa nopeasti lukaista. Hitaampi tempo tosin saattaa olla Syvien pohdintojen jaostolle eduksi. Syvien pohdintojen jaosto on erikoinen ja tavallisuudesta poikkeava romaani, ja ymmärrän hyvin, miksi se on innostanut mm. Maggie O'Farrelin ja Michael Cunninghamin ylistämään kirjaa (takakanteen nostetut lainaukset ovat huimaa luettavaa). Omasta lukukokemuksestani jäi se viimeinen säväys puuttumaan, mutta hienohan Offillin kirja kuitenkin on. Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä.

"Tutkimusten mukaan 110 prosenttia miehistä, jotka jättävät vaimonsa toisen naisen takia, kertovat vaimonsa olevan hullu." (s. 140)

Osallistun kirjalla Yhdysvallat-lukuhaasteeseen.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitokset!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakaapin kummitus, Kaikkia värejä ja Donna mobilen kirjat
Kirjan tietoja:
Jenny Offill: Dept. of Speculation (2014)
Suomennos Marianne Kurtto
Gummerus, 2018
238 sivua