Siri Pettersen: Mahti (Korpinkehät #3)

Kesän alussa palasin pitkän tauon jälkeen Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogian pariin lukemalla sen toisena osan Mätä. Mätä oli sen verran vetävä tapaus, että trilogian päättävä Mahti pääsi lukuun kesän lopulla. Oli kiva saatella fantasiatrilogia päätökseen niin, että edellisen osan tapahtumat olivat vielä tuoreessa muistissa. Ja olihan Mahti huikea päätösosa sarjalle, joka on vain parantunut osa osalta. Kun muistelen sitä hienoista pettymyksen tunnetta, joka minut valtasi kehutun sarjan avausosan jälkeen (kirja tuntui kovin keskinkertaiselta!), oli mukavaa huokaista tyytyväisyydestä Mahdin viimeisellä sivulla. Hirkan ja Rimen tarinaan ja kaikkiin kolmeen maailmaan rakentui lopulta hieno päätös.

"Aamuaurinko pystyi tuskin tunkeutumaan kylpyhuoneen mahtilasi-ikkunoiden lävitse. Hirka vilkaisi peiliä. Musta lasi teki hänestä harmaan. Värittömän. Kuin Hlosnianin patsaat. Ihmisen ja kuolleena syntyneen välimuoto. Graalin tytär. Miehen, jonka kanssa hän ei saanut edes puhua.
    Hänen on täytynyt tietää, että tässä kävisi näin." (s. 180)

Mahdin alussa Hirka totuttelee elämään sokeiden maailmassa, mutta hän on olemukseltaan ja käytökseltään kovin erilainen kuin maailman muut asukkaat. Mielestäni sarjan kiinnostavinta antia on ollut seurata Hirkan luonteen ja olemuksen kehittymistä sen myötä, kun hänen menneisyytensä salat pala palalta paljastuvat. Päätösosassa paljastuksia seuraa tietysti vielä lisää, ja Hirka kokee varsinkin Mahdin loppupuolella melkoisen muutoksen. Tai kenties hänen todelliset vahvuutensa nousevat viimeinkin kunnolla esille ja voimanainen-Hirka näyttää, millaisista aineksista hänet on rakennettu. Tykkäsin Mahdin loppuosan mahtipontisesta ja pitkähköstä loppukahinasta ja Hirkan näyttävästä osuudesta sen keskellä. Dramatiikkaa ei oltu säästelty! Tämän enempää en paljasta, kannattaa lukea itse.

Korpinkehät-sarjan kerronta on näissä kahdessa tänä kesänä lukemassani osassa ollut aika suoraviivaista (ensimmäisestä osasta en enää osaa sanoa yhtään mitään... kenties siellä oltiin laveasanaisempia?). Tapahtumat ja Hirkan elämä kolmessa eri maailmassa rullaavat koukuttavan kiihkeällä tahdilla eteenpäin, ja Mahdissa tahti vain kiristyi mitä lähemmäs kirjan loppusivuja ehdittiin. Itse pidän eniten fantasiasta, jossa maailmoja kuvataan hieman enemmän ja tunnelmissa ja paikoissa viivähdetään ilman kiivasta eteenpäin menon tunnetta. Mutta toisaalta, Pettersenin trilogia oli todella nopealukuinen ja viihdyttävä. Semmoista ahmaistavan hyvää fantasiaa. Sillekin on paikkansa, ja Mahti saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

Sarjan aikaisempian osien bloggaukseni:

Siri Pettersen: Odininlapsi (#1)
Siri Pettersen: Mätä (#2)

***

Osallistun kirjalla Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteeseen (naisen kirjoittama fantasiakirja).

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Villasukka kirjahyllyssä, Mustemaailmani ja Notko, se lukeva peikko
Kirjan tietoja:
Siri Pettersen: Evna (2015)
Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist
Jalava, 2016
507 sivua