Oksan hyllyltä

Gossip Girl -ilmiö on mennyt minulta aikoinaan ohi eli en kuulunut kohderyhmäikäisiin, kun Cecily von Ziegesarin luoma kirjasarja ja siitä tehty tv-sarja valloittivat maailmaa 2000-luvun alkupuolella (kirjasarjasta löytyy infoa Wikipediasta ). Nyt Gossip Girl on jälleen ponnahtanut esille, sillä HBO Maxille on tehty uusi versio tv-sarjasta , ja sen myötä Gossip Girl -kirjat ovat vyöryneet lukuaikapalveluihin. Bongasin ne sieltä kesällä, kun kaipasin jotain kevyttä luettavaa. Näyttävät, pastellisävyiset kansikuvat lupailivat hyvää, joten päätin kokeilla höttöisen kuuloista sarjaa New Yorkin Upper East Siden varakkaista, eliittikoulua käyvistä nuorista.  Jos joku on minun laillani hieman ulalla sarjan ideasta, niin lyhyt tiivistys, olkaa hyvät: Gossip Girl on tuntemattomaksi jäävä bloggari, joka pilke silmäkulmassa raportoi  juorunnälkäisille lukijoilleen kultalusikka suussa syntyneiden nuorten tekemisistä. "Seuraan tilannetta silmä kovana. Tarkkailen jokaista. Tästä tule...

Sini Helmisen Lujaverinen -trilogian toinen osa Sysi (Myllylahti, 2022) jatkaa Hurmeesta tuttujen Seelan ja Hallan tarinaa. Tykästyin Helmisen Young Adult -sarjaan kovasti viime syksynä, eikä toinen osa tuottanut pettymystä. Seelasta ja Hallasta paljastuu lisää kiinnostavia seikkoja, ja kalmanväen maailman lainalaisuuksien salaisuuksista kerrotaan avausosaa enemmän.  Sysi nostaa Hallan kertojan rooliin Seelan rinnalle, ja tämä toimi todella hyvin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat jälleen Helsingin yliopistomaailmaan ja erityisesti sen larppauspiireihin. Pari opiskelijaa kuolee hämärissä olosuhteissa, ja Sanni-aave jää vainoamaan Seelaa ja Hallaa. Poliisin mielestä tapauksissa ei ole mitään selvitettävää, mutta Sanni on eri mieltä... "Puristan saippuaa käsipyyhepaperiin ja alan hinkata tekstiä pois näkyvistä. Selvästikään Sannni ei päästä minua ja Seelaa rauhaan, ellemme ainakin näytä siltä, että että yritämme löytää Alvarin murhaajan. On kiinnostavaa, että Sanni viestittää va...

Sini Helmisen Hurme (Myllylahti 2021) on mukavasti erilainen kirja kuin Helmisen aiempi, nuoremmille lukijoille suunnattu Väkiveriset -sarja. Hurmeen päähenkilönä on Helsinkiin taiteiden tutkimusta opiskelemaan muuttanut Seela Kalmankari, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat vahvasti yliopistoympyröihin. Toinen keskeinen tapahtumaympäristö on kaikki hautaamiseen liittyvä, sillä enonsa luona asuva Seela tekee keikkaa tämän työpaikalla hautaustoimistolla rahoittaakseen opintojaan. Hurme onkin kiinnostava yhdistelmä akateemista ilmapiiriä ja kalmanhajuista, kolkkoa jännitystä. Hurme käynnistyy ajan henkeen sopivasti Tinder-treffeiltä, mutta varsin pian Seela löytää itsensä ruumishuoneelta tutkimasta deittinsä alushousujen huumetkätköä. Mitäpä nainen ei tekisi kustantaakseen kissalleen eläinlääkärin määräämät kalliit lääkkeet? Kai sitä voi harkita jopa huumediilausta?! Varsin näppärä aloitus kirjalle minun mielestäni! Varmuuden vuoksi sanon kuitenkin, etteivät Hurme ole mikään huumehöyryi...

Luin kevään aikana pari todella erinomaista jatko-osaa, ja koska myös niitä edeltävät osat olivat laadukasta ja vetävää luettavaa, voin huoletta vinkata sekä Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -YA-fantasiasarjaa että Jessica Townsending Morrigan Korppi -fantasiasarjaa. Townsendin sarja lienee nuorille suunnattu eli ei ihan YA, kuten Hepo-ojan sarja. Mutta hei, jos kaipaat viihdyttävää ja jännittävää luettavaa, ei kannata tuijottaa luokitteluihin vaan kokeilla näitä kirjoja - ne kyllä sopivat mainiosti aikuisenkin käteen. 😊 Varoitus: miniarvioissa on mukana pieniä spoilereita juonikuvioista, sillä ilman niitä on jokseenkin haastavaa kirjoittaa yhtään mitään jatko-osasta. *** Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille (Suomea lohikäärmeille #2; Otava 2020) Sydämiä seireeneille saa minulta täydet pisteet siitä, että keskeiseksi päähenkilöksi on nostettu Lynx, ja tapahtumat on viety Helsingistä Botniaan ja erityisesti Koillismaan suunnalle. Kirjassa on siis hieman erilaiset asetelmat ...

Julkaisin viime viikolla sarjakuvavinkkejä syksyn aikana lukemistani sarjakuvista, ja tähän postaukseen koostiin muutamat lisävinkit. Nyt mukana on peräti kaksi täyden viiden tähden sarjakuvaa. 😊 Aino Havukainen ja Sami  Toivonen: Tatu ja Patu - Kovaa menoa kiskoilla (Otava 2020)  Kovaa menoa kiskoilla oli minulle ihka ensimmäinen Tatu ja Patu -kirja, ja vallaton kaksikko hurmasi minut täydellisesti heti kättelyssä. Hyväntyylinen, supervauhdikas ja väliin täysin absurdi tarina Outolan veljesten ensimmäisestä junamatkasta oli loistava piristysruiske syksyn harmauden keskellä, ja tämä Tatu ja Patu onkin sellainen kirja, jota suosittelen lämpimästi myös aikuisille. Sarjakuvamuotoon punottu kertomus jyrää eteenpäin niin rämäpäisesti, että lukijaa hengästyttää ja ruutujen annista jää taatusti jotain huomaamatta ensimmäisellä lukukerralla. On nimittäin huumoria, sanaleikkejä, ruudusta toiseen jatkuvia pikku jippoja... tekijöillä on totisesti formaatti erinomaisesti hallussa. Li...

Viime syksynä liittyin hieman ex tempore -ideana Kvaak.fi-sarjakuvaportaalin avustajiin, ja sarjakuvia tulikin sitten luettua kenties tavallista enemmän. En ole julkaissut kirjoittamiani arvoita sellaisenaan täällä blogissa, koska se tuntui tylsältä idealta ja juttujen kopioiminen alustalta toiselle työläältä. Päätin sen sijaan koostaa lukemistani sarjakuvista lyhyet kommentit muutamaan koontijuttuun, ja liittää niihin linkit Kvaakin arvosteluihini, joissa on enemmän asiaa. Tässäpä siis ensimmäinen sarjissatsi, jossa on muutamia viime vuoden uutuussarjakuvia: Yuval Noah Harari - Daniel Casanave - David Vandermeulen: Sapiens: Ihmiskunnan synty (Bazar 2020; suomennos Jaana Iso-Markku)  Sapiens: Ihmiskunnan synty on sarjakuvaversio Hararin menestyskirjan ensimmäisestä osasta. En ole ko. tietokirjaa lukenut, vaikka se on saanut paljon blogi ym. huomiota ja pokkaripainosta taitaa edelleen olla myynnissä. Syksyllä ilmestynyt sarjakuvaversio kuitenkin "myi" itsensä minulle komeal...

Vaihtoehtohistoriaa ei omaan lukupinooni kovin usein eksy, mutta Briitta Hepo-ojan Young Adult -romaani Suomea lohikäärmeille (Otava, 2019) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kirjan miljöönä on Suomi, jonka valtiomuotona on kuningaskunta. Siellä tasavaltalaiset anarkistit lietsovat levottomuuksia, raha ja valta ovat keskittyneet aatelisille, ja yhteiskunta vaikuttaa olevan paljon hierarkisempi kuin nyky-Suomessa. Toisaalta vanhat perinteiset uskomukset pitävät edelleen pintansa ja noituuden harjoittajiakin on, vaikkei se laillista puuhaa olekaan. Tämä asetelma toimii kirjan juonen taustana yllättävän hyvin, tuntumatta lainkaan keinotekoiselta. Kun vielä eletään todellisuudessa, jossa lohikäärmeitä on aivan oikeasti olemassa, Hepo-ojan vaihtoehtoinen Suomi on erittäin kiinnostava paikka. Kirjan päähenkilöinä ovat helsinkiläistä lyseota käyvä Tim ja yliopistossa opiskeleva Lynx. Heidän taustansa on kovin erilainen. Lynx kuuluu ritareihin, joiden tekoja ja käyttäytymistä säätelevät ...

Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava, 2019) kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun, jos 17-vuotiaan amerikkalaistytön Mollyn pohdinnat pojista, poikaystävistä ja seurustelusta kiinnostavat. Siinä nimittäin on Albertallin kirjan pääasiallinen sisältö, ja kun Molly on pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista ihastuksistaan (jotka tähän asti ovat myös jääneet ihastuksiksi), pohjaa tuumailuille löytyy. Toki mukaan mahtuu myös sisaruussuhteen kuvausta, perhe-elämää kahden äidin perheessä ja kaveripiirin kuulumisia eli nuorten elämän tavallisia juttuja. Ja niin, onhan Mollylla myös paino-ongelmia tai niin hän ainakin itse kokee. Painopulmat kietoutuvat usein Mollyn mietteissä poikaystäväkuvioihin (tai siis niiden puutteeseen), ja mummikin tuntuu tarttuvan herkkkään aiheeseen hieman liian kärkkäästi. Ei ole helppoa, ei. Lukija/kuuntelija pääsee mukaan Mollyn arkeen vaiheessa, jossa elämä yks kaks heittää hänen tielleen useita uusia tuttavuuksia ja mahdollisia poikaystäviä. Eräs heistä on ...

Anniina Mikaman ihastuttava Taikuri ja taskuvaras -trilogia on tullut Tinasotamiehet -kirjan (WSOY, 2020) myötä päätökseensä. 1800-luvun miljööseen sijoittuva, jännittävä ja romanttinen scifillä kuorrutettu YA-sarja on ollut minulle todella mieluisaa luettavaa, ja sarjan juonikuviot ovat olleet niin erikoisia, että olin viimeisen osan suhteen enemmän kuin utelias. Mihin Mina ja Tom päätyvät elämässään, ja ratkeavatko Tomin salaperäisen menneisyyden viimeisetkin salaisuudet? "Hyörykoneet jyskäsivät, myllynkivet jauhoivat viljaa, kehruukoneet kolkkasivat, telat ja vinssit vinkuivat kun kuormia lastattiin ja purettiin ja pyörät kolisivat mukulakiveä vasten. Pillit vislasivat ja konepajojen piiput tupruttivat mustaa savua. - Voisi luulla, että käynnissä on sotaharjoitukset! Mina sanoi. - Ihan kuin koko kaupunki olisi liikkeellä. - Tälle ilmiölle on nimikin, sanoi Professori vilkaistuaan taskukelloaan, joka näytti viittä iltapäivällä. - Teeaika." Tinasotamiehet heittää päähenkil...

Nelli Hietalan Miia Martikaisesta kertova sarja on edenyt neljänteen osaansa. Kirjassa Sisar hento Martikainen (Karisto, 2020) Miia viettää lukion jälkeen välivuotta ja tuumailee, mihin isona ryhtyisi. Sairaanhoitajan ammatti on alkanut kiinnostaa, mutta mitenkähän Miian lähipiiri mahtaa suhtautua neitokaisen ammattihaaveisiin? "Olen niin täpinöissäni suunnitelman paljastamisesta mutseille, etten yksinkertaisesti malta odttaa seuraavaan päivään. Musta tulisi uusi äiti Teresa. Ilman sitä uskontohommaa. Viidenkymmenen vuoden päästä Punainen Risti jakaisi kriisialueilla peittoja, joissa olisi mun kuvani." Olen lukenut Hietalan sarjasta aiemmin vain kakkososan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? , mutta kivasti tähän uusimpaankin pääsi mukaan, vaikka yksi kirja oli jäänyt välistä.  Sisar hennossa Miia matkustaa äitiensä luokse, ja samaan aikaan samalle paikkakunnalle osuu niin nykyinen kuin ex-poikaystäväkin, sekä muuta tuttua ystäväporukkaa. Kirjassa ei ollut niin selke...

Teininä ei totisesti ole helppoa olla, jos perhe erottuu harmaasta massasta polyamorian vuoksi ja jos kaikki kolme äitiä vielä sattuvat olemaan vampyyreja. Isadellan turvallisuusalalla bisnestä tekevät äidit eivät halua herättää huomiota elämäntyylillään, mutta jos niin käy, edessä on paikkakunnan muutos ja hups, Isadella löytää itsensä jälleen kerran uudesta koulusta, uusien tyyppien keskeltä. Isadella - Sydän kylmänä kertoo Isadellan varsin dramaattissävyisestä arjesta hänen tämän hetkisessä koulussaan, ja kirjan tapahtumiin mahtuu niiden perinteisten koulu- ja tykkäämispulmien lisäksi myös säätöä arvoituksellisen, varakkaan Minnan ja sydämentykytyksiä aiheuttavan Fairuzin kanssa. Ja paljon ollaan myös Isadellan rakkaan harrastuksen, kuviksen parissa: "Kurjassa elämässäni, jossa minua alituisesti sorretaan ja orjuutetaan epäloogisilla säännöillä ja tyhmillä vaatimuksilla, on yksi aamu viikossa, jolloin en yritä olla yhtä kuhmuraisen patjani kanssa ja jäädä lojumaan punkkaani ko...

Tomi Adeyemin Young Adult -fantasia Veren ja luun lapset (Otava, 2019) päätyi lukupinooni hieman erikoisella tavalla, sillä sen valitsi minulle luettavaksi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Osallistuimme alkuvuonna haasteeseen, jonka ideana oli valita toiselle luettavaksi oma lempikirja viime vuonna luettujen joukosta, ja Niinan valinta siis osui tähän kirjaan. Itse valitsin Niinalle lukuun Ellen T.-sarjakuvan . Tarkoituksemme oli postailla lempikirjojen lukufiiliksistä jo huhtikuussa, mutta itse olen näin myöhässä, koska korona sulki kirjastot juuri ennen kuin ehdin käydä lainaamassa Veren ja luun lapset . Mutta nyt viimein pääsen itsekin kuittaamaan haasteosallistumiseni. 😊 Veren ja luun lapset oli kirja, josta en tiennyt ennakolta yhtään mitään. En juurikaan seuraa YA-genren kuulumisia, joten kohinat kirjan ympärillä ovat menneet minulta täysin ohi.  Lähdin siis lukemaan paksuhkoa, upeakantista kirjaa avoimin mielin ja uteliaana, ja ihan kiinnostava tuttavuus Adeyemin afrikkala...

Jen Wangin YA-sarjakuvaromaani The Prince and the Dressmaker (First Second, 2018) oli hupaisa ja viihdyttävä lukuelämys. Kirja on erikoinen sekoitus sadunomaisuutta ja YA-ikäisten identiteettikriiseilyä, ja minuun vetosi myös sarjakuvan näyttäviä yksityiskohtia pursuileva piirrostyyli. Olin lapsena innokas Tuhkimo-fani (sen Disney-version!), ja The Prince and the Dressmaker toi heti ensi sivuilla mielleyhtymiä Tuhkimoon. Kirja alkaa kutsulla tanssiaisiin, jotka järjestetään Belgian kruununprinssi Sebastianin 16-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Prinssi ei vain tällä kertaa löydä tanssiaisista puolisoa vaan puvuntekijän, taitavan ompelijan Francesin. Ja mihin prinssi tarvitsee ompelijaa? Hänellä on suuri salaisuus: Sebastian rakastaa pukeutua naisten vaatteisiin ja Francesin avulla hän voi loihtia esiin Pariisin seurapiirien uuden tähden, Lady  Crystallian. Sukupuoli-identeetin pohdinta ja korkeassa asemassa olevan prinssin kaapista ulostulon kanssa kriiseily on Wangin sarjakuvan ke...

Lukupinossani on ollut tänä kesänä YA-kirjallisuutta enemmän kuin pitkiin aikoihin, ja syynä tähän on tietenkin superkiva YA-lukuhaaste , joka jatkuu vielä syyskuun loppuun asti. Oma YA-tietämykseni on kovin hataralla pohjalla, sillä en seuraa ko. genren tapahtumia oikeastaan yhtään, joten uutuuskirjatkin bongaan yleensä toisista blogeista tai vaikkapa Instagramin kuvavirrasta. J. S. Meresmaan Dodo (Myllylahti, 2020) kuitenkin kiinnitti huomioni jo kevään katalogissa, silllä se edustaa raikasta, uudehkoa säeromaania. Tähän asti olen tullut lukeneeksi vain pari säeromaania (Sarah Crossanin Yksi ja Elizabeth Acevedon Runoilija X ), joista molemmista olen ollut tosi innoissani. Niinpä oli älyttömän kiinnostavaa huomata, että kotimaistakin säeromaania alkaa tulla tarjolle. Kauniskantinen Dodo oli siis eräs niistä kirjoista, jotka heti päätin lukea YA-haasteeseen. Dodon päähenkilönä on Iina, joka haaveilee numeroiden nostamisesta lukioon päästääkseen. Olosuhteet vain ovat hitusen haastav...

En yleensä ole kovinkaan tarkka sen suhteen, että johonkin tiettyyn vuodenaikaan sijoittuva kirja tulee luettua kyseisenä ajanjaksona, mutta silti minusta tuntui hieman hassulta ottaa Rainbow Rowellin kirjoittama ja Faith Erin Hicksin kuvittama YA-sarjakuvaromaani Pumpkinheads (Macmillan Children's Books, 2019) lukuun juhannusviikonloppuna. Sarjakuvan tapahtumat nimittäin ajoittuvat Halloweeniin, kuten kirjan nimestä ja kansikuvasta voi kenties päätelläkin. No, hyvin toimi Halloween-tarina myös juhannuksena, sillä Pumpkinheadsissa oli mukana romanttisia vireitä ja nehän ovat osa juhannusyön taikaa 😊. Runsas kurpitsanmakuisuus oli vain pieni eksoottinen lisämauste. 😆 Pumpkinheads yllätti minut iloisesti, vaikken aivan tiennytkään, mitä kirjalta odottaa. Kirja oli tyystin erilainen Halloween-kirja kuin mitä aiemmin olen tullut lukeneeksi. Pumpkinheads nimittäin tarjosi tuhdin kulttuurimatkan amerikkalaisen kurpitsanviljelyn Halloween-perinteisiin ja oli enemmänkin ystävyyden yl...