Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2015.

Syyskuun dekkarivinkit

Kuva
Olen lukenut alkusyksyn aikana muutamia (erittäin) hyviä dekkareita, ja päätin niputtaa niiden lyhytarviot samaa postaukseen. Joten tässä kuukauden dekkarivinkit: Ian Rankinin komisario Rebus -hahmo on eräs suurimpia suosikkejani dekkarimaailmassa. Edinburghin rouhean karhea rikollinen maailma ja inhimillinen, sympaattinen ja työlleen omistautuva Rebus on valloittanut minut täysin. Luin ensin pari osaa Rebus-sarjan keskeltä, ja sitten aloitin sarjan lukemisen aivan alusta. Keväällä muutama osa tuli luettua blogin ulkopuolella, kun aika ei tuntunut riittävän edes pienen blogijutun naputteluun. Nyt olen jo menossa osassa 9 eli Riippuva puutarha (Blue Moon, 2007).  Kirjan kansi on tavalliseen tapaan kammottava, mutta sisältö taattua laatua. Mikään dekkarigenren uudistaja Riippuva puutarha ei ole, mutta Rebuksen ystävälle se tarjosi juuri sitä mitä halusin lukea: jälleen yhden kiharaisen tapauksen, jota alkoholiongelmiensa kanssa painiskeleva Rebus koettaa sinnikkäästi selvi

Kirjahankintoja

Kuva
Päätin tehdä pienen katsauksen kirjoihin, jotka kesän ja alkusyksyn aikaan ovat ajautuneet kotihyllyyni. En ole pitänyt aiheesta tarkkaa kirjanpitoa, vaan muistinvaraisesti aloin kasaamaan kirjapinoa viimeksi tulleista. Olipas silmiä avaava katsaus. En ole kovinkaan paljon ostellut kirjoja, varsinkaan uusia, mutta kirjoja saa muualtakin kuin kaupasta... Kuvia ottaessani aloin vakavasti harkita sitä, että lukisin loppuvuoden pääasiassa oman hyllyni kirjoja. Niitä riittää, ja jopa kesken oleviin lukuhaasteisiin löytyy kirjoja. Kirja kotona on kiva juttu, mutta olisihan järkevää joskus lukeakin oman hyllyn kirjoja, eikö?! Mari A:n kirjablogista kaivoin esille jo päättyneen Kirjavuori Mount Everestille -haasteen, ja taidanpa listata omat vuoreni lähiaikoina ja aloittaa omien kirjojen lukuprojektin. Khröm, ja vain joitakin valikoituja kirjaston kirjoja omien sekaan. :) Pikaisesti kirjahyllyä tutkimalla löysin seuraavat kirjat, jotka varmuudella olen hankkinut kesä-heinä-elo-syyskuussa:

Kiki - Montparnassen kuningatar

Kuva
José-Louis Bocquetin käsikirjoittama ja Catalin piirtämä sarjakuvamuotoinen elämäkerta Kiki - Montparnassen kuningatar (Arktinen Banaani, 2009) esitteli minulle naishahmon, josta en ollut aiemmin kuullut mitään. Kikin oikea nimi oli Alice Ernestine Prin (1901 - 1952), ja tämä maaseudulla varttunut ranskalaisneito päätyi Pariisin boheemeihin taiteilijapiireihin malliksi. Kikin vaiheita kuvaava kirja on sivumäärältään muhkea ja reiluun 400 sivuun mahtuu Montparnassen iloja ja suruja, tunnettuja taiteilijoita, reissu Amerikkaan ja sota-aikaa sivuavia tuntoja. Kikin yleistunnelma on iloinen, sillä Kiki osaa nauttia elämästä. Hän on sinut alastomuutensa kanssa ja poseeraa maalareille ilman kainosteluja. Kiki valloittaa yleisönsä myös laulamalla ja juhlimalla. Kikin elämän miehillä on hänen elämäntyylissään välillä nieleskelemistä, mutta Kiki elää kuten haluaa. Albumin loppupuolella selviää, että juhlinnalla on lopulta oma hintansa, mutta ainakin Kiki eli loppuun asti kuten halus

Nigel Nicolson: Virginia Woolf

Kuva
Virginia Woolf ei ole minulle henkilökohtaisesti erityisen tärkeä kirjailija. Olen lukenut opiskeluaikoinani ainakin Majakan , ja taisin pitää kirjasta, vaikka muistijäljet sen tarkemmasta sisällöstä ovat haalistuneet. Kirjakaupan alelaarissa ollut Nigel Nicolsonin Virginia Woolf -elämäkerta (Ajatus Kirjat, 2007) houkutteli lyhyydellään - tunnustettakoon se tässä. Woolf-tietoni olivat hatarat ennen kirjan lukemista, ja vaikkei Woolfilla olekaan erityistä sijaa kirjallisessa maailmassani, minua houkutteli saada kompaktissa muodossa lisää tietoa tästä kirjallisuudenhistorian vaikuttajanaisesta. Joten kirja lähti mukaani ja nyt onnittelen itseäni valinnasta, sillä Nicolsonin elämäkerta oli kiinnostava, mukaansatempaava ja myös hieman kriittinen. "Kun olimme eräänä kesäisenä iltapäivänä haavien kanssa etsiskelemässä perhosia korkeasta heinikosta löytämättä mitään, Virginia yhtäkkiä seisahtui. Hän nojautui bambukeppiinsä kuin villi-ihminen keihääseensä ja kysyi minulta: "M

Sergei Dovlatov: Matkalaukku

Kuva
Sergei Dovlatovin tuotanto oli jonkin verran esillä taannoisen Venäjää valloittamaan -lukuhaasteen aikana. Hänen kirjojaan kehuttiin, mutta enpä vain tullut lukeneeksi yhtäkään. Nyt minulla tuli erinomainen tilaisuus korjata asian tilaa, sillä Dovlatovin Matkalaukku (Idiootti, 2012) oli valittu mukaan käännöskirjapassiin . Iloisen keltainen kirja houkutteli lukemaan, ja Matkalaukku olikin lyhyen sivumääränsä ja episodimaisen rakenteensa vuoksi nopealukuinen. "Tarkastelin tyhjää matkalaukkua. Pohjalla Karl Marx. Kannessa Brodsky. Ja niiden välissä toivoton, mittaamattoman arvokas, ainutkertainen elämä.     Suljin laukun. Naftaliinipallot pyörivät kumeasti sen sisällä. Monenkirjavat esineet lojuivat keittiön pöydällä. Siinä oli kaikki, mitä olin kolmessakymmenessäkuudessa vuodessa saanut koottua, koko kotimaassa vietetyn elämäni aikana. Mietin, tässäkö on kaikki. Ja vastasin: kyllä, tässä on kaikki." (s. 12) Kirjan kertoja-päähenkilö Dovlatov penkoo New Yorkissa ma

Käännöskirjapassi

Kuva
Oulun kaupunginkirjastolla on jälleen uusi passikampanja, jossa olen innolla mukana. Tällä kertaa luetaan käännöskirjoja ja merkintöjä kerätään Käännöskirjapassiin. Passissa on 8 kirjaa, joista viisi pitää lukea 1.4.2016 mennessä. Luetusta kirjasta voi tehdä itse merkinnän passiin, ja passin palauttaneiden kesken arvotaan lahjakortteja. Kannattaa osallistua! Käännöskirjapassin kirjat ovat [huom! lisään linkit blogijuttuun, kun kirja on luettu] : Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja Ranskasta suomentanut Leena Leinonen WSOY 2013 Sergei Dovlatov: Matkalaukku Venäjästä suomentanut Pauli Tapio Idiootti 2012 Eugênio Giovenardi: Isä Belmiron rikos Portugalista suomentanut Satu Ekman Gummerus 2005 Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea Ruotsista suomentanut Laura Jänisniemi WSOY 2014 Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken Saksasta suomentanut Ilona Nykyri Gummerus 2014 Kyung-Sook Shin: Pidä huolta äidistä Koreasta suomentanut Taru Salminen Into 2015

Ainolan puiston vuosi: syyskuu 2015 (eli vuosi kuvina 2/12)

Kuva
Vuosi kuvina -juttusarjani alkoi kuukausi sitten , 16.8.2015. Virallinen kuvanottopäiväni olisi siis ollut keskiviikkona, mutta viikkoni oli niin kiireinen, että ehdin Ainolan puistoon vasta tänään. Päivä on ollut pilvinen ja tuulinen (mutta ei sentään isommasti sateinen), +15 astetta. Huomasin kotona, etten napannut kuvaa täysin samalta paikalta kuin kuukausi sitten, mutta koetan jatkossa sijoittaa kuvassa näkyvät puut suurin piirtein samaan kohtaan kuvaa: Vuosi kuvina: syyskuun virallinen kuva. Kuvauspaikalla ei pudonneita lehtiä tai syksyn ruskean keltaisia sävyjä juuri näy, mutta muualla puiston alueella vuoden ajan vaihtuminen näkyy jo selvemmin: Hyvää alkanutta syksyä blogini lukijoille!

2 x tanskalainen: Hallandin murha & Näkijän tytär

Kuva
Kirjallinen retki Pohjoismaissa   -haaste on ollut minulle haastava Tanskan osalta. Blogiaikani ensimmäiset tanskalaiset käännöskirjat olen lukenut tähän haasteeseen, ja ennen tätä postausta niitä on kertynyt kaksi kappaletta. Siinä karut luvut tanskalaisen kirjallisuuden suosiosta blogissani. Mutta haaste on sentään innostanut minut pitämään silmäni auki kiinnostavien kirjojen osalta, ja niin löytyivät Pia Juulin Hallandin murha (Atena, 2011) ja Lene Kaaberbølin Näkijän tytär (Otava, 2005). Niputan kirjat samaan juttuun, sillä molemmat kirjat ovat mukavia kolmen tähden kirjoja, joille saa riittää lyhykäinen esittely. Hallandin murhan päähenkilönä on murhatun Hallandin naisystävä, kirjailijana työskentelevä Bess. Syyllisen etsintä ei ole tämän kirjan keskiössä, vaikka sitäkin sivutaan. Sen sijaan Hallandin murha vie lukijan Bessin sekasortoisiin ajatuksiin, ja miehen murhaa seurannaisiin tapahtumiin. Bess mm. tapaa vuosien jälkeen tyttärensä ja saa selville miehen pitäneen v

Katja Kettu: Yöperhonen

Kuva
Katja Ketun Kätilöstä on kohistu paljon, mutta kirjasta on muodostunut minulle ahdistava ja rankka mielikuva, ja sen vuoksi kirjan lukeminen on jäänyt. Ketun kirjoitustyyli on silti kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, joten päätin tutustua Ketun uutukaiseen, Yöperhoseen (WSOY, 2015). Jokin sen esittelyteksteissä vakuutti minut siitä, että tämä voisi olla minun kirjani. Ja niinhän se olikin. Tarina ei toki ollut mikään kevyt kesäheinän tuulahdus, mutta kirjassa oli sen verran pehmentäviä elementtejä mukana, että Yöperhonen tuntui sopivasti ajatuksia herättävältä ja kerronnaltaan nautinnolliselta. Ketulla on sana hallussa, sillä Yöperhosen maanläheistä ja rujon kaunista tekstiä oli ilo lukea. "Nyt on Villilinnun aika tehdä parhaansa.     Istuimme iho höyryten ja punoittaen  jokivarren jyrkällä töyräällä, minä, Elna ja Petje. Kohmeiset villiraparperin lehdet hivelivät kinttuja, ilta ripotti tähdet jäälammikon pintaan. Olimme saunoneet tulisenhehkuviksi  kuumennettujen jok

Hergé: Mustan saaren salaisuus & Tintti Amerikassa

Kuva
Hergén luoma Tintti-sarjakuva kuului vakiolukemistooni lapsuudessani ja vähän vanhempanakin. Jokken kirja- ja runonurkassa oli kesällä muutama mielenkiintoinen juttu Tintistä ( Tintti ja minä -juttu Jokken runonurkassa ja  Castafioren korut -juttu Jokken kirjanurkassa), ja näiden ansiosta uteliaisuuteni heräsi sen verran, että päätin verestää lukumuistojani, jotka tosin rajoittuvat siihen, että muistan viihtyneeni varsin hyvin nokkelan ja reippaan sanomalehtipojan seikkailujen äärellä. Tinttiä oli edelleen mukavasti tarjolla lähikirjaston sarjakuvahyllyssä, ja paljon luetun näköisistä albumeista valitsin pari sarjan alkupäässä ilmestynyttä seikkailua: Mustan saaren salaisuus (1938/2004) ja Tintti Amerikassa (1932/2006). Kahden albumin lukeminen peräjälkeen oli hauskaa, ja Tintti oli edelleen viihdyttävää luettavaa. Aikuissilmiini tuntui hämmentävältä, miten miehinen Tintin maailma onkaan. Tintillä ei ole tyttöystävää (ei näissä eikä kai missään muussakaan albumissa??), ja

Stanislav Vostakov: Frosjan talo

Kuva
Stanislav Vostakovin lastenkirja Frosjan talo (Karisto, 2015) kertoo Frosja-tytöstä, joka asuu mummonsa kanssa Isälän kylässä, 1800-luvulla rakennetussa äveriään isännän talossa. Tytön arki saa yllättävän käänteen, kun periaatejuoppo Nikanor saa pahoilla ajatuksillaan aikaan mustan pilven, joka taasen saa mummon tippumaan tikapuilta. Edessä on mummon sairaalareissu, ja Frosja jää hoitamaan oikean maalaisnaisen tapaan kotitaloa. Frosjan taloa mainostettiin takakannessa huumoripitoiseksi ja muhevan maaläheiseksi. Jälkimmäisestä luonnehdinnasta olen täysin samaa mieltä, mutta kirjan huumori ei minulle kunnolla avautunut. Pikemminkin tunsin olevani kulttuurierojen äärellä. Tarina eteni sujuvasti, mutta jotkin sanonnat tuntuivat erikoiselta suomalaisen korvaan. 'Periaatejuoppo' Nikanor oli kylän persoonallisuus, mutta minulle periaatejuopon käsite oli täysin outo. Jos sellaista suomen kielessä edes on? Frosjan pukiessa liikaa vaatetta ylleen hän tuntee itsensä kaaliksi, mik

E. L. Doctorow: Ragtime

Kuva
E. L. Doctorowin Ragtime (Tammi, 1976) oli minulle nostalginen lukuelämys. Luin kirjan ensimmäisen kerran vuosia sitten, ja Doctorowin kerrontatyyli teki minuun vaikutuksen opiskeluaikoinani. Amerikkalainen kertojamestari siirtyi heinäkuussa kirjoittelemaan pilven reunalle, ja pienenä huomionosoituksena päätin uskaltautua kokeilemaan, vieläkö Ragtime maistuu. Kyllä vain. Lukeminen tuntui alkuun sen verran hitaalta, että jätin kirjan suosiolla syrjään elokuisen lukumaratonin aikana, mutta aloitin sen rauhassa maratonin jälkeen ja muutaman kymmenen sivun jälkeen olin taas Ragtimen pyörteissä. "Ilmassa leijui pieniä kirkkaita sointuja kuin kukkasia. Sävelet olivat kuin kukkakimppuja. Tuntui siltä kuin elämä olisi ollut mahdollista vain musiikin hahmottamalla tavalla. Kun kappale oli päättänyt, Coalhouse Walker kääntyi ympäri tuolillaan ja näki, että hänellä oli kuulijoinaan koko perhe: äiti, isä, poika, isoisä ja Äidin Nuorempi Veli, joka oli tullut huoneestaan alakertaan paita

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Kuva
Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa (Teos, 2012) on ylistetty ja palkittu niin paljon, että minulla on lähes vaivautunut olo, kun kirja ei kolahtanut minuun enempää kuin kolmen Goodreads-tähden verran. Kirja ei ollut huono, mutta jotenkin hailakoiksi teeseremoniat kohdallani jäivät. Niinpä keskimääräisen hyvä tähtimäärä tuntuu pettymykseltä, ja kirjan viimeisen sivun luettuani oli vaisu olo. Tämä oli tämmöinen, höh? "Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaan, jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi." (s. 9) Näin kauniisti alkaa Teemestarin kirja . Kirjan kieli hivelee korvaa, ja kerronta on sujuvaa, sitä ei käy kieltäminen. Vedestä puhutaan kirjassa pal

Bouncer - Armottomien laupeus (Boucq / Jodorowsky)

Kuva
Armottomien laupeus (Jalava, 2015) jatkaa Bouncer-sarjaa, jonka ensimmäisen osan Kainin silmä (Jalava, 2015) luin alkukesällä. Ihastuin kesällä Bouncerin näyttävään kuvitukseen ja lännenhenkisiin seikkailuihin, joissa ei liikoja kaunisteltu ihmisluonnetta tai ajan oloja. Sama tyyli jatkuu myös Armottomien laupeudessa , joka jatkaa Kainin silmän tarinaa. Albumit kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä, sillä tässä toisessa osassa ei tuhlata ruutuja vanhojen tapahtumien kertaamiselle. Bouncerin toisessa osassa orvoksi jäänyt Seth-poika saa koulutusta tulevaa kostoretkeään varten. Sethin tunne-elämää hämmentää kaunis ja rivakkaotteinen opettajatar, joka albumin alussa saapuu kaitsemaan Barro Cityn lapsia. Teemat tuntuivat tutuilta länkkärifilmeistä, mutta kyllä ne maistuivat minulle jälleen myös sarjakuvan muodossa. Armottomien laupeuden tapahtumat hävisivät jonkin verran Kainin silmän juonikuviolle, sillä ennalta-arvattavuus hieman latisti lukutunnelmia albumin loppupuolell

Kesäkooste 2015

Kuva
Syksy kolkuttelee ovella (täällä Oulussa aamut ovat jo kylmiä - +4 mittarissa työaamuna laittaa miettimään, tarkeneeko autossa istuskella enää pelkällä neuleella vai pitäisikö kaivaa takki esille), joten päätin tehdä katsaukseen menneeseen kesään. Mitä kesä-heinä-elokuussa tulikaan luettua? Ja luinko mitään, mitä olin suunnitellut lukevani? Alla olevia listoja koostaessani tuli aivan hengästynyt olo - näin paljon kaikkea lukemiseen liittyvää tuli puuhattua kolmen kesäkuukauden aikana?!! Monenlaista on ehtinyt tapahtua, mutta lukumuistoni kesästä 2015 ovat hyvät ja rennot. Löysin kiinnostavia uusia kirjatuttavuuksia ja nautiskelin lukemisesta. Väkisin en tainnut lukea loppuun yhtään kirjaa, vaan keskityin niihin joista sivut kääntyivät ilman suuria ponnistuksia. Alkuun muutama kirjavinkki. Nämä kesällä lukemani kirjat jäivät minulle erittäin hyvinä kirjoina mieleen, ja suosittelen seuraavia lämpimästi: Colette: Vilja oraalla -  hienovivahteinen kesäkirja täynnä nuorta rakkaut