Jenni Kirves: Aino Sibelius - ihmeellinen olento
Tänä vuonna on Jean Sibeliuksen juhlavuosi. Sibeliuksen elämäkerrat eivät ole vielä minua suuremmin houkutelleet, mutta hänen Aino-vaimonsa elämäkerta herätti kiinnostukseni heti, kun siitä kuulin. Millaista elämä lahjakkaan taiteilijan rinnalla on ollut?
Jenni Kirveksen Aino Sibelius - ihmeellinen olento (Johnny Kniga, 2015) kuvaa Ainon ja Jannen (=Jean) (rakkaus)elämää pitkälti heidän kirjeenvaihtonsa kautta, ja tämä vanhahtava viestintätapa vain lisäsi kirjan viehätystä minun silmissäni. Tosin minulla kesti kotvasen tottua kirjan kerrontatyyliin, jossa lainaukset kirjeistä vuorottelivat tiuhaan tahtiin Kirveksen oman tekstin kanssa. Kirjan loppupuolella oli hieman pidempiä kerrontapätkiä, ja niitä oli mukavaa lukea. Niin hurmaavia kuin Ainon ja Jannen kirjeet olivatkin, jatkuva hypähtely kirjeen ja kerronnan välillä teki lukukokemuksesta aavistuksen katkonaisen.
"Pidä nyt itsestäsi hyvä huoli, pikku kulta, niin että olet kyllin vahva kestämään kaiken sen, mitä nuorena rouvana joudut kokemaan, enkelini. Ymmärrätkö? Sinä elät kokonaan minussa, Sinä, joka olet minun toinen minäni. Kirjoitat, että haluat kuolla minun tähteni - ei Sinun kuolla pidä vaan elää!" (s. 129)
Tekstiviestien ja muiden lyhykäisten sanomien aikakautena Ainon ja Jannen kirjeenvaihto on tuulahdus toisenlaiselta aikakaudelta. Tuolloin ihmisillä on ollut aikaa ja tahtoa kommunikoida kirjeen kautta, eikä vaihtoehtoisia viestimiä tietysti ole juuri ollutkaan. Arkiset murheet ja suuret tunteet mahtuvat pariskunnan kirjeisiin, eikä rakkauden sanoja säästelty. Kirjeistä välittyy myös tummempia sävyjä eli Jannen perheelleen aiheuttamat vaikeudet. Miehen liiallinen juominen ja velat toivat huolta Ainolle, ja tämä taiteilijan synkempi puoli oli minulle yllätys.
Kirjeiden kautta Ainon henkilöstä piirtyy miehelleen omistautuvan naisen muotokuva. Nykynaiselle Ainon itselleen valitsema osa saattaa tuntua vieraalta, mutta minä koin hänen tarinansa kauniina ja koskettavana. Ainon omassa kirjassa korostui päällimmäisenä rakkauden voima. Kirjassa oli mukana myös kiehtovaa ajankuvaa viime vuosisadan alkupuolelta. Esimerkiksi tolstoilaisuus ja taiteilijoiden lapsille pidetty kotikoulu toivat elämän makua Ainon tarinaan. Aikakauden kulttuurielämän kuvausta olisi voinut kirjassa runsaamminkin, mutta ainakaan teksti mennyt kuivakkaaksi luennoinniksi. Päinvastoin, kirjeiden katkelmia lukiessa tuntui kuin Aino ja Janne olisivat jutelleet keskenään aivan tuossa seinän takana, niin eläväistä ja paikoin kovin intiimiäkin heidän kielensä on ollut.
Annan kirjalle neljä Goodreads-tähteä. Ainosta on kirjoitettu kaunis kirja, ja suuresta säveltäjämestarista välittyi vaimon kirjeiden sanoista inhimillinen kuva.
Jenni Kirveksen Aino Sibelius - ihmeellinen olento (Johnny Kniga, 2015) kuvaa Ainon ja Jannen (=Jean) (rakkaus)elämää pitkälti heidän kirjeenvaihtonsa kautta, ja tämä vanhahtava viestintätapa vain lisäsi kirjan viehätystä minun silmissäni. Tosin minulla kesti kotvasen tottua kirjan kerrontatyyliin, jossa lainaukset kirjeistä vuorottelivat tiuhaan tahtiin Kirveksen oman tekstin kanssa. Kirjan loppupuolella oli hieman pidempiä kerrontapätkiä, ja niitä oli mukavaa lukea. Niin hurmaavia kuin Ainon ja Jannen kirjeet olivatkin, jatkuva hypähtely kirjeen ja kerronnan välillä teki lukukokemuksesta aavistuksen katkonaisen.
"Pidä nyt itsestäsi hyvä huoli, pikku kulta, niin että olet kyllin vahva kestämään kaiken sen, mitä nuorena rouvana joudut kokemaan, enkelini. Ymmärrätkö? Sinä elät kokonaan minussa, Sinä, joka olet minun toinen minäni. Kirjoitat, että haluat kuolla minun tähteni - ei Sinun kuolla pidä vaan elää!" (s. 129)
Tekstiviestien ja muiden lyhykäisten sanomien aikakautena Ainon ja Jannen kirjeenvaihto on tuulahdus toisenlaiselta aikakaudelta. Tuolloin ihmisillä on ollut aikaa ja tahtoa kommunikoida kirjeen kautta, eikä vaihtoehtoisia viestimiä tietysti ole juuri ollutkaan. Arkiset murheet ja suuret tunteet mahtuvat pariskunnan kirjeisiin, eikä rakkauden sanoja säästelty. Kirjeistä välittyy myös tummempia sävyjä eli Jannen perheelleen aiheuttamat vaikeudet. Miehen liiallinen juominen ja velat toivat huolta Ainolle, ja tämä taiteilijan synkempi puoli oli minulle yllätys.
Kirjeiden kautta Ainon henkilöstä piirtyy miehelleen omistautuvan naisen muotokuva. Nykynaiselle Ainon itselleen valitsema osa saattaa tuntua vieraalta, mutta minä koin hänen tarinansa kauniina ja koskettavana. Ainon omassa kirjassa korostui päällimmäisenä rakkauden voima. Kirjassa oli mukana myös kiehtovaa ajankuvaa viime vuosisadan alkupuolelta. Esimerkiksi tolstoilaisuus ja taiteilijoiden lapsille pidetty kotikoulu toivat elämän makua Ainon tarinaan. Aikakauden kulttuurielämän kuvausta olisi voinut kirjassa runsaamminkin, mutta ainakaan teksti mennyt kuivakkaaksi luennoinniksi. Päinvastoin, kirjeiden katkelmia lukiessa tuntui kuin Aino ja Janne olisivat jutelleet keskenään aivan tuossa seinän takana, niin eläväistä ja paikoin kovin intiimiäkin heidän kielensä on ollut.
Annan kirjalle neljä Goodreads-tähteä. Ainosta on kirjoitettu kaunis kirja, ja suuresta säveltäjämestarista välittyi vaimon kirjeiden sanoista inhimillinen kuva.
***
Jannen poismenosta kertova luku 'vaimo hautaa rakkaan miehensä' oli mielestäni liikuttavaa luettavaa, joten merkitsen itselleni haastepisteen 50 kategorian haasteen kohtaan 38) A book that made you cry. Osallistun kirjalla myös Elämäkertahaasteeseen.
P. S. Vinkkaan tässä myös Sibelius-aiheista novellikokoelmaa, jonka luin alkuvuodesta. Kannattaa kokeilla Sanasinfoniaa. Mm. Emmi Itäranta on inspiroitunut Sibeliuksesta. Mainio kokoelma!
P. S. Vinkkaan tässä myös Sibelius-aiheista novellikokoelmaa, jonka luin alkuvuodesta. Kannattaa kokeilla Sanasinfoniaa. Mm. Emmi Itäranta on inspiroitunut Sibeliuksesta. Mainio kokoelma!
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin kummitus ja Kirjojen kamari.
Kirjan tietoja:
Jenni Kirves: Aino Sibelius - ihmeellinen olento
Johnny Kniga, 2015
288 sivua
Tämä elämäkerta kiinnostaa sekä Ainon itsensä että juuri tuon mainitsemasi ajankuvan takia. Minua kiehtoo, miten omistautunut Aino oli miehelleen, joka saattoi viipyi pitkäänkin poissa konserttimetkoillaan ja muissa rillutuksissa. Jenni Kirves on tulossa paikalliskirjastoomme tekijäiltaan, ja ajattelin ehdottomasti yrittää ehtiä paikalle. Kirves on tuttu minulle lähinnä sotaa käsittelevistä artikkeleistaan, mutta nythän hän on julkaissut myös lastenkirjan.
VastaaPoistaTeillepä on tulossa mielenkiintoinen kirjailijavierailija. Olisi tosi kiva itsekin päästä kuuntelemaan Kirvestä. Tämän kirjan vaatima tutkimustyö ja kirjoitusprosessi on varmasti ollut kiinnostava ja työteliäs projekti. Toivottavasti ehdit Ainon kirjan pariin. :)
PoistaTuo ajankuva ja wanhanaikaisen ihana kirjeenvaihto kuulostavat niin kiinnostavilta, että pistänpä tämän(kin) varaukseen kirjastoon. Luin keväällä ennen blogin perustamista mainitsemasi Sanasinfonian ja tykkäsin etenkin Itärannan novellista!
VastaaPoistaSanasinfonia oli minulle kiva yllätys, siis se miten hyvä se oli. Sibeliuksesta syntyi monenlaista novellia, ja kokoelma oli raikas ja monipuolinen. Itärannan novelli jäi minullakin mieleen. :)
PoistaTämä oli suorastaan ihastuttava kirja aidosta parisuhteesta. Aino oli vahva nainen ja oli päättänyt rakastaa ja olla kuuluisan säveltäjämiehensä tukena ja kannustajana. Janne eli aika vapaan miehen elämää kierrellen maailmaa ja velkaantumalla kaikkialle.
VastaaPoistaAivan, melkoinen parisuhdekirja tämä oli. Jannen elämäntyyli voisi olla monelle nykynaiselle vaikeasti nieltävä pala. :) Mutta liittoja on erilaisia ja rakkaushan se on tärkeintä. :)
PoistaSina jo ehdit tämän lukea. Minulla odottaa kirjaston laina kotona hyllyssä, joten pian tulee tämäkin lukuun. Vaikuttaa kiehtovalta kirjalta.
VastaaPoistaNiskaan hengittävä kirjaston varausjono laittoi lukemiseen vauhtia. :) Mutta hyvä vaan, että tälle kirjalle on kysyntää - kirja ansaitsee lukijansa. Mukava kuulla aikanaan, mitä pidät tästä.
PoistaMinustakin Aino Sibeliuksen tarina on kaunis ja koskettava - hän eli rakkautensa ohjaamana, siten kuin hänestä oikealta tuntui. Mukava kirjoitus hienosta ja tervetulleesta kirjasta!
VastaaPoistaNykyään nostetaan niin paljon tasa-arvoa esille joka paikassa, mutta minusta osa sitä on myös se, että voi tehdä omanlaisiaan valintoja. Aino tuntuu olleen tyytyväinen (ainakin sitten lopulta, kun asiat kääntyivät taloudellisesti paremmalle tolalle) liittoonsa ja omaan asemaansa siinä, joten niin oli hyvä ja hienoa, että tämä kirja on kirjoitettu. Minusta aivan tuntuu, että tämän kirjan anti riittää minulle ikkunaksi Sibeliuksen elämään. :)
PoistaOlen NIIN samaa mieltä: tasa-arvoa on juuri se, että saa tehdä itselle oikeita valintoja, kuunnella oman sydämensä ääntä. Ainon valinta oli Ainolle oikea, vaikka se Janne vähän semmoinen epätäydellinen olikin :)
PoistaMiehiä on monenlaisia kuten naisiakin, ja täydellinen tuskin on kukaan. :) Vikojen pitää vaan olla sellaisia että niiden kanssa pystyy elämään.
Poista