Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2020.

Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli

Kuva
Becky Albertallin Sydänsurujen kääntöpuoli (Otava, 2019) kannattaa ottaa lukuun tai kuunteluun, jos 17-vuotiaan amerikkalaistytön Mollyn pohdinnat pojista, poikaystävistä ja seurustelusta kiinnostavat. Siinä nimittäin on Albertallin kirjan pääasiallinen sisältö, ja kun Molly on pitänyt tarkkaa kirjaa kaikista ihastuksistaan (jotka tähän asti ovat myös jääneet ihastuksiksi), pohjaa tuumailuille löytyy. Toki mukaan mahtuu myös sisaruussuhteen kuvausta, perhe-elämää kahden äidin perheessä ja kaveripiirin kuulumisia eli nuorten elämän tavallisia juttuja. Ja niin, onhan Mollylla myös paino-ongelmia tai niin hän ainakin itse kokee. Painopulmat kietoutuvat usein Mollyn mietteissä poikaystäväkuvioihin (tai siis niiden puutteeseen), ja mummikin tuntuu tarttuvan herkkkään aiheeseen hieman liian kärkkäästi. Ei ole helppoa, ei. Lukija/kuuntelija pääsee mukaan Mollyn arkeen vaiheessa, jossa elämä yks kaks heittää hänen tielleen useita uusia tuttavuuksia ja mahdollisia poikaystäviä. Eräs heistä on

Kevin Sampson: Ikuisen kadotuksen kaupunki

Kuva
Kevin Sampsonin Ikuisen kadotuksen kaupunki (Kovasana Kustannus, 2020) aloittaa uuden, rikoskomisario Billy McCartneysta kertovan sarjan. Sarja-avauksen tapahtumat sijoittuvat Liverpooliin, sen hämärille kujille ja kovan rikollisuuden maailmaan. McCartney on monissa liemissä keitetty ammattilainen, jota piakkoin eläkkeelle jäävä kollega Hodge pyytää auttamaan rumaksi kääntyneessä rikosjupakassa. Nuoren miehen ruumis on löytynyt paloiteltuna ja viilleltynä, ja tämän kadoksissa olevan tyttöystävän perässä juoksevat niin poliisit kuin alamaailmakin. Ja kun tapauksen ylle lankeavat vielä Hodgen ja McCartneyn menneisyyden synkät varjot, riittää soppaa selvitettäväksi. Ikuisen kadotuksen kaupunki hyppää heti kirjan alussa 80- ja 90-lukujen tapahtumiin. Ne toimivat hyvänä taustana nykyaikaan sijoittuvalle rikosvyydelle, vaikkei tämä aivan heti minulle auennutkaan. Kirjan juonikuvio tuntuikin alkuun hivenen sirpaleiselta, vaikka tapahtumat sinänsä olivat kiinnostavia. Loppua kohden tunnelma

Vuosi kuvina: syyskuu 2020

Kuva
Syyskuu on värien kuukausi 💓. Oulun yliopistollisella puutarhalla hehkuu ruska upeasti: Kuva otettu pe 25.9.2020 Vaahterat ovat ni-i-i-n ihania. Voi kun tämä väriloisto ilahduttaisi luonnossa liikkujia muulloinkin kuin syksyllä: Puutarhalla on menossa jokin syysprojekti: Punaistakin näkyi: Mukavaa viikonloppua blogissani piipahtaville! 💖😊

Rutu Modan: The Property

Kuva
Rutu Modan on israelilainen sarjakuvataiteilija, ja The Property (Drawn & Quarterly, 2013) on ensimmäinen häneltä lukemani sarjakuvaromaani. Kirja keskiössä on Israeliin Puolasta muuttanut Regina Segal, joka päättää vanhoilla päivillään viedä jo aikuisen lapsenlapsensa Mican Varsovaan, Reginan vanhaan kotikaupunkiin. Siellä odottavat kipeät muistot toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista ja myös the property , suvun maahan jättämä omaisuus, jonka salaisuudet Mica aikoo selvittää. The Property kuvaa hienosti isoäidin ja lapsenlapsen välistä suhdetta sekä suvun ja historian painolastia. Kirjassa on lempeää, hienovireistä huumoria, joka miellytti minua suuresti. Pidin erityisen paljon siitä, miten persoonallinen vanha lady Regina-rouva on. Tempperamenttia ja omaa tahtoa löytyy, ikä ei ole hionut särmiä täysin pois. Toisaalta Mican kautta saadaan tapahtumiin nuoren naisen pirteää näkökulmaa, ja välillä tuntuikin aivan kuin olisin ollut turistireissulla Varsovassa, katselemassa u

Anniina Mikama: Tinasotamiehet

Kuva
Anniina Mikaman ihastuttava Taikuri ja taskuvaras -trilogia on tullut Tinasotamiehet -kirjan (WSOY, 2020) myötä päätökseensä. 1800-luvun miljööseen sijoittuva, jännittävä ja romanttinen scifillä kuorrutettu YA-sarja on ollut minulle todella mieluisaa luettavaa, ja sarjan juonikuviot ovat olleet niin erikoisia, että olin viimeisen osan suhteen enemmän kuin utelias. Mihin Mina ja Tom päätyvät elämässään, ja ratkeavatko Tomin salaperäisen menneisyyden viimeisetkin salaisuudet? "Hyörykoneet jyskäsivät, myllynkivet jauhoivat viljaa, kehruukoneet kolkkasivat, telat ja vinssit vinkuivat kun kuormia lastattiin ja purettiin ja pyörät kolisivat mukulakiveä vasten. Pillit vislasivat ja konepajojen piiput tupruttivat mustaa savua. - Voisi luulla, että käynnissä on sotaharjoitukset! Mina sanoi. - Ihan kuin koko kaupunki olisi liikkeellä. - Tälle ilmiölle on nimikin, sanoi Professori vilkaistuaan taskukelloaan, joka näytti viittä iltapäivällä. - Teeaika." Tinasotamiehet heittää päähenkil

Tove Jansson, Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Kuva
Nannan kirjakimaran mukava Kirjoja ulapalta -haaste innosti minut lukemaan Tove Janssonin kirjoittaman ja Tuulikki Pietilän kuvittaman kirjan Haru, eräs saari (WSOY, 1996). Kirja on vilahdellut aina silloin tällöin esillä juurikin ko. haasteen tiimoilta ja varmaan muutenkin, ja kiinnostuin kirjasta, koska se vaikuttaa olevan niin erilainen kuin Janssonin muu tuotanto: selkeästi omakohtainen, sidoksissa taiteilijapariskunnalle rakkaaksi käyneeseen Klovharun saareen. Ns. draaman kaari ei ole Harussa kovinkaan suuri. Kirjan sisältö koostuu Janssonin ja tämän "naapurin" Bunströmin saarta koskevista merkinnöistä alkaen sen hankinnasta, mökin rakennuksesta ja päättyen viimeisiin haikeisiin jäähyväistunnelmiin. Merkinnät ovat usein lyhyitä ja irtonaisia, mutta silti niiden kautta välittyvät arjen pienet puuhat, meren suuruus ja voima, ja se miten pienistä asioista elämä syrjäisellä luodolla rakentuu: "Toisinaan Brunström ajoi ohi laskemaan lohisiimoja. Hän yöpyi mieluiten v

Nelli Hietala: Sisar hento Martikainen

Kuva
Nelli Hietalan Miia Martikaisesta kertova sarja on edenyt neljänteen osaansa. Kirjassa Sisar hento Martikainen (Karisto, 2020) Miia viettää lukion jälkeen välivuotta ja tuumailee, mihin isona ryhtyisi. Sairaanhoitajan ammatti on alkanut kiinnostaa, mutta mitenkähän Miian lähipiiri mahtaa suhtautua neitokaisen ammattihaaveisiin? "Olen niin täpinöissäni suunnitelman paljastamisesta mutseille, etten yksinkertaisesti malta odttaa seuraavaan päivään. Musta tulisi uusi äiti Teresa. Ilman sitä uskontohommaa. Viidenkymmenen vuoden päästä Punainen Risti jakaisi kriisialueilla peittoja, joissa olisi mun kuvani." Olen lukenut Hietalan sarjasta aiemmin vain kakkososan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? , mutta kivasti tähän uusimpaankin pääsi mukaan, vaikka yksi kirja oli jäänyt välistä.  Sisar hennossa Miia matkustaa äitiensä luokse, ja samaan aikaan samalle paikkakunnalle osuu niin nykyinen kuin ex-poikaystäväkin, sekä muuta tuttua ystäväporukkaa. Kirjassa ei ollut niin selke

Christian Rönnbacka: Ruska (Antti Hautalehto #8)

Kuva
Christian Rönnbackan komisario Antti Hautalehto -sarjan kahdeksas osa Ruska (Bazar, 2020) tarjoilee tuhdin annoksen äijäilymeininkiä Lapin jylhissä maisemissa. Kirjan alussa Hautalehto on lähdössä lomareissulle kaverinsa Larsin kanssa, mutta varsin erikoisen juonikuvion seurauksena hän päätyykin rikkaan kiinalaismiljönäärin ja tämän pojan oppaaksi, kun he haluavat käydä tutustumassa kullankaivajien työhön. Salaperäisen miljönäärin perässä roikkuu kovat piipussa eräs roistoporukka, ja siitäpä se soppa sitten syntyykin tunturien keskelle. Actionia ei tästä kirjasta todellakaan puutu, ja Hautalehto osoittautuu melkoiseksi ihmemies MacGyveriksi 😆. "Antti meni rinkalleen ja kaivoi sieltä avaruushuovan ja pienen rullan ilmastointiteippiä ja ojensi ne Yangille sillä aikaa kun sulki rinkkansa. - Siellä on ruumis, hän sanoi Yangille. -Puukolla tapettu kullankaivaja. Sitä ne korpit... - Ruumis, Yang totesi rauhalliseen tapaansa, josta ei voinut päätellä mitä hän ajatteli tai tunsi. - Onko

Sari Luhtanen: Isadella - Sydän kylmänä

Kuva
Teininä ei totisesti ole helppoa olla, jos perhe erottuu harmaasta massasta polyamorian vuoksi ja jos kaikki kolme äitiä vielä sattuvat olemaan vampyyreja. Isadellan turvallisuusalalla bisnestä tekevät äidit eivät halua herättää huomiota elämäntyylillään, mutta jos niin käy, edessä on paikkakunnan muutos ja hups, Isadella löytää itsensä jälleen kerran uudesta koulusta, uusien tyyppien keskeltä. Isadella - Sydän kylmänä kertoo Isadellan varsin dramaattissävyisestä arjesta hänen tämän hetkisessä koulussaan, ja kirjan tapahtumiin mahtuu niiden perinteisten koulu- ja tykkäämispulmien lisäksi myös säätöä arvoituksellisen, varakkaan Minnan ja sydämentykytyksiä aiheuttavan Fairuzin kanssa. Ja paljon ollaan myös Isadellan rakkaan harrastuksen, kuviksen parissa: "Kurjassa elämässäni, jossa minua alituisesti sorretaan ja orjuutetaan epäloogisilla säännöillä ja tyhmillä vaatimuksilla, on yksi aamu viikossa, jolloin en yritä olla yhtä kuhmuraisen patjani kanssa ja jäädä lojumaan punkkaani ko

Eva Frantz: Tästä pelistä pois (Anna Glad #3)

Kuva
Eva Frantzin Tästä pelistä pois (S & S, 2020) on kolmas osa Anna Glad -dekkarisarjaa. Cozy crime -tyyliä ansiokkaasti edustava sarja on noussut pikku hiljaa suosikikseni, ja Tästä pelistä pois on mielestäni paras tähän asti ilmestyneistä osista. Ja ne aiemmatkin ovat olleet tosi hyviä 😊! Tässä uusimmassa kirjassa tykkäsin erityisen paljon Annan henkilökohtaisen elämän käänteistä, ja ihmissuhteiden kuvaus ylipäänsä sai sivut kääntymään vauhdikkaasti. Pikkukaupunkimiljööseen on tällä kertaa saatu upotettua useampikin rikosjuoni: lastenvaunuista löytyy ylimääräinen pikkuvauva, pyörätiehanketta kiihkeästi vastustanut vanha mies katoaa ja hänen talossaan on outoja verijälkiä. Lisäksi paikkakunnelle paluumuuton tehnyt NHL-kiekkotähti aiheuttaa sekavalla käytöksellään kummastusta ja tunnemyrskyjä lähipiirissään. Kun tähän lisätään viimeisillään raskaana oleva Anna ja tämän Tomas-rakas, ei kirjasta tapahtumia puutu.  "- Terve, Jan-Anders. Sinäkö soitit?  - Minä. En ole varma, tulik

Sigri Sandberg: Pimeys - Tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa

Kuva
Luin norjalaisen Sigri Sandbergin tietokirjan Pimeys - Tähtiä, pelkoa ja viisi yötä yksin tunturissa (Nemo, 2020) kuun vaihteessa pidetyllä lukumaratonilla, ja lyhyt, pienoisromaanin mittainen kirja sopikin maratonlukumistoon oikein hyvin. Kirja oli tietokirjaksi kevyt luettava, mutta kuitenkin sen verran asiapitoinen, että uutta tietoa tarttui mukaan. Kirjan idea on yksinkertainen: "Finsen suurtunturilla on yhä pimeää ja tähtitaivas. Erityisen hienoa siellä on nyt, vuoden pimeimpään aikaan. Minä haluan sinne. Haluan tietää enemmän, kokea luonnollisen pimeyden, nähdä yötaivaan - ja saada selville, kuinka kauan uskallan viipyä. Sillä ristiriitaista kyllä pelkoni on kaksitahoinen: pelkään, että tulisi liian valoisaa, ja pelkään pimeyttä. Ja pimeänpelkoni on kaikkinielevä, ainakin kun olen aivan yksin." Pimeydessä Sandberg kertoo matkastaan Finsen tunturille, omista tuntemuksistaan valossa ja pimeydessä sekä myös yleisemmin siitä, miten valo ja pimeys koetaan, miten ne vaikutta

Omien kirjojen syksy - eli himotuimmat hyllynlämmittäjät

Kuva
Syksyhän on perinteisesti uusien projektien aikaa, ja lukurintamalla olen päättänyt omistaa tämän syksyn omille kirjoilleni. Olen huomannut kaipaavani rauhallisempaa olotilaa kirjasyksyn uutuustulvan alla, ja omiin keskittyminen tuntuu just nyt siltä, mikä sopii minulle. Kirjaston kirjoja en sentään aio jättää kokonaan pois (niin paljon ei luonteen lujuutta löydy), mutta BookBeatin tilauksen katkaisin. Se jo yksistään tuo seesteisyyttä lukuharrastukseeni, sillä vaikkei tilausmaksu olekaan minulle taloudellisesti iso kustannuserä, olen huomannut pitäväni lukua päässä siitä, montako kirjaa olen ehtinyt lukemaan tai kuuntelemaan kuukauden aikana. Tämä alkoi tuntua todella ärsyttävältä mutta enpä vain osannut jättää tapaa poiskaan. Lisäksi uutuuskirjat ovat niin nopeasti BookBeatissa saatavilla, että minulle alkoi tulla jo niiden selaamisesta ähky olo. Tämä kaikki ahdistus ja tuskailu liittynee siihen, ettei minulla tällä hetkellä ole kovinkaan paljon lukuaikaa, ja se aika mikä lukemis