Oksan hyllyltä

Blogivuosi on mukavaa päättää viiden tähden kirjaan. Luin Donna Tarttin Tiklin (WSOY, 2014) jo alkusyksyllä, mutta jostain syystä bloggaaminen jäi muiden kirjojen jalkoihin. Nyt tämä sivumäärältään ja teemoiltaan muhkea lukuromaani saa kunnian olla lukuvuoden 2018 viimeinen kirja blogissani. Vuosi 2018 tosin viipyilee blogijutuissa vielä jonkin aikaa tammikuussa, sillä bloggausjonoa jää ensi vuoteen noin kuuden kirjan verran ja loppiaisena tarkoitukseni on julkaista kooste parhaista vuonna 2018 lukemistani kirjoista. Tikli tulee olemaan mukana tällä listalla. 💫 Donna Tartt on ollut minulle tärkeä kirjailija siitä asti, kun nuorena yliopisto-opiskelijana ihastuin oikopäätä Tarttiin esikoiseen Jumalat juhlivat öisin . Tuskinpa olisin voinut lukea yliopistomaailmaa sijoittavaa, antiikin mysteerejä sivuavaa kirjaa otollisempaan aikaan! Tarttiin seuraava romaani Pieni ystävä olikin sitten aivan erilainen kirja, mutta sen tiivis, kuuma etelän tunnelma vetosi minuun ja olen hiema...

Paljon piti sivuja käännellä Donna Tarttin loisteliaan Jumalat juhlivat öisin -esikoisen (WSOY, 1993) jälkeen, ennen kuin uskaltauduin lukemaan Pienen ystävän (WSOY, 2003/2014). Pieni ystävä ilmestyi kymmenen vuotta esikoisen jälkeen, ja kun korviini kuului ei-niin-ihastuneita kommentteja, unohdin koko kirjan ja jätin sen kylmästi lukematta. Tänä keväänä ilmestyi Tarttin uusimman romaanin Tiklin (WSOY, 2014) suomennos, ja sen vanavedessä kauppoihin ilmaantui näyttäväkantinen pokkaripainos Pienestä ystävästä . Kun pokkaripainoksen sai edulliseen hintaan nettikaupan tarjouskampanjasta, päätin, että kokeillaanpa. Jumalat -kirja on painunut hienona lukuelämyksenä muistojen hämärään, joten lomareissulla pystyin aloittamaan Pientä ystävää avoimin mielin ilman jatkuvaa vertailua esikoiseen. Taisin lukea kirjan juuri oikeaan aikaan, sillä hämmästyksekseni pidin siitä erittäin paljon. Mietiskelin tähtiä, ja päädyin siihen, että aivan kuten Jumalat juhlivat öisin , myös Pieni ystävä on...