Oksan hyllyltä

Olen  lukenut blogia kirjoittaessani pari Ellery Queenin dekkaria, ja Kuningas on kuollut (BookStudio, 1992/1952) on näistä ehdottomasti heikoin. Etsiskelin pitkään sopivaa kirjaa I Spy -haasteen kohtaan 15) Royal Title, ja olin innoissani Elleryn kirjan putkahdettua esiin kirjaston tietokannasta. Iloitsin liian aikaisin, sillä melko nopsaan kävi selväksi, ettei Kuningas on kuollut ole Salaperäisten varoitusten tai edes Kiinalaisen appelsiinin arvoituksen veroinen. Hupaisaa kyllä, kirjan loppupuolelta löytyy yhteys Salaperäisten varoitusten tapahtumapaikkaan Wrightsvilleen. Tämä kömpelö linkki hienoon varoituskirjaan sopi kuin nenä päähän muutoinkin hölmöön juonikyhäelmään. Mikäs kirjassa niin ärsytti? Se, että tuntui aivan siltä kuin minut olisi heitetty keskelle vanhaa Bond-leffaa, jossa joku suuruudenhullu, rikas ja vaikutusvaltainen tyyppi on eristäytynyt omaan pikku maailmaansa kehittelemään kreisiä maailmanvalloitussuunnitelmaa. Bondina vain häärää nokkela salapol...

Kirjoittelin blogiini viime kesänä Ellery Queenin Salaperäiset varoitukset -kirjasta, ja yllätyin iloisesti, kun sain aivan hiljattain hyviä lisälukuvinkkejä postaukseni kommenttiboksiin. Kiitokset vielä niistä! Innostuin selailemaan Oulun kaupunginkirjaston Ellery Queen -tarjontaa, ja salapoliisikirjallisuuden taiturin suomennoksia on edelleen tarjolla. Päädyin lainaamaan alunperin vuonna 1934 ilmestyneen Kiinalaisen appelsiinin arvoituksen (BookStudio, 1990), sillä suomalaisen painoksen kannessa on hedelmä, joka mielestäni muistuttaa enemmän omenaa kuin sitrushedelmää. Mutta jotain kasvisperäistä ravintoa se joka tapauksessa on, joten saan kirjankansibingoon ruksin ruutuun 'ruoka'. Kiinalaisen appelsiinin arvoitus oli hauska aikamatka menneeseen dekkariaikaan. Kirjan rikostapaus asettaa harrastelijasalapoliisi Ellery Queenin erittäin nurinkurisen rikoksen eteen: hänen tuttavansa kustantaja Donald Kirkin toimistosta löytyy kuollut mies, jonka ympärillä kaikki on ...

Ellery Queenin nimi palautui kesän alussa mieleeni Jokken kirjanurkan bloggauksesta , joka käsitteli Kymmenes rikos -kirjaa. Muistini mukaan pidin Queenin salapoliisimaisista kirjoista nuoruudessani, ja lomareissulla (kohteena lämmin Samos) minulle tarjoutui tilaisuus verestää muistoja. Ennen reissuun lähtöä piipahdimme vanhempieni luona, ja heidän hyllystään nappasin lomalukemiseksi Salaperäiset varoitukset (Uusi kirjakerho, 1982). Olen lukenut Salaperäiset varoitukset joskus aiemminkin, mutta loppuratkaisusta tai tapahtumista minulla ei ollut pienintäkään muistikuvaa. Kiinnostuspisteeni olivat erittäin korkealla aloittaessani kirjaa aurinkovarjon alla. Onko tämä hyvä vai tosi huono, tekikö muisti tepposet? "- Nora on vaarassa, nyyhkytti Pat. - Ellery, mitä minun pitää tehdä. - Aika ehkä paljastaa joitakin totuuksia, Patty. - Mutta minä en voi kestää tätä yksinäni! Nora - te näitte, miten Nora suhtautui asiaan. Ellery, hän oli pelosta vihreä. Ja sitten... aivan kuin mi...