Ellery Queen: Salaperäiset varoitukset

Ellery Queenin nimi palautui kesän alussa mieleeni Jokken kirjanurkan bloggauksesta, joka käsitteli Kymmenes rikos -kirjaa. Muistini mukaan pidin Queenin salapoliisimaisista kirjoista nuoruudessani, ja lomareissulla (kohteena lämmin Samos) minulle tarjoutui tilaisuus verestää muistoja. Ennen reissuun lähtöä piipahdimme vanhempieni luona, ja heidän hyllystään nappasin lomalukemiseksi Salaperäiset varoitukset (Uusi kirjakerho, 1982). Olen lukenut Salaperäiset varoitukset joskus aiemminkin, mutta loppuratkaisusta tai tapahtumista minulla ei ollut pienintäkään muistikuvaa. Kiinnostuspisteeni olivat erittäin korkealla aloittaessani kirjaa aurinkovarjon alla. Onko tämä hyvä vai tosi huono, tekikö muisti tepposet?

"- Nora on vaarassa, nyyhkytti Pat. - Ellery, mitä minun pitää tehdä.
- Aika ehkä paljastaa joitakin totuuksia, Patty.
- Mutta minä en voi kestää tätä yksinäni! Nora - te näitte, miten Nora suhtautui asiaan. Ellery, hän oli pelosta vihreä. Ja sitten... aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän on jo ratkaissut kantansa, ettekö käsitä sitä?" (s. 57)

Salaperäiset varoitukset on julkaistu alunperin vuonna 1942, ja kirjaa lukiessani tapahtumat pyörivät silmissäni kuin vanhana elokuvana. Tapahtumamiljöönä toimii amerikkalainen Wrightsvillen pikkukaupunki, jonne kuuluisa kirjailija Ellery Queen (kyllä, Ellery Queenin kirjoissa rikoksia ratkoo kirjailija Ellery Queen) saapuu etsimään aineksia uuteen kirjaansa. Hän vuokraa itselleen pikkuisen talon, jota kutsutaan Turmion taloksi sen synkän menneisyyden vuoksi - talon huhutaan aiheuttavan onnettomuuksia asujilleen. Kirjailija solmii tuttavuutta Wrightin perheen kanssa, joka omistaa talon ja on Wrightsvillen kaupungin ykkösperhe. Perheen tytär Nora on kokenut kovia suhderintamalla, sillä sulhanen karkasi lähes alttarilta - vain ilmestyäkseen kuvioihin juuri, kun kirjailija on paikalla hakemassa innoitusta kirjaan. Pian Elleryllä onkin edessään kunnon ihmissuhdedraama, johon kuuluu salaperäisiä kirjeitä, murha...

Muistini ei pettänyt, Ellery Queen maistui edelleen hyvältä. Pidin kirjan vanhanaikaisesta tunnelmasta, jossa oli aika lailla dramatiikkaa mukana. Kirjan kieliasukin oli vanhahtava kaikkine kursivointeineen. Tätä tehokeinoa käytettiin todella paljon sanojen korostukseen, mutta se vain lisäsi kirjan viehätystä. Kirjan alkuperäinen nimi Calamity Town on mielestäni osuvampi kuin suomenkielinen Salaperäiset varoitukset, sillä pikkukaupunki ja sen asukkaat ovat keskeinen osa kirjaa. Miten pieni yhteisö reagoi, kun sen idylli särkyy ja kaupungin ykkösperhe vedetään lokaan? Kirjan loppupuolen pitkä oikeussalikohtaus oli hieno. Siinä todella tiivistyi kaupungissa vellova lynkkausmieliala. Ja loppuratkaisu - voi, miten tyylikäs!

Ellery Queeniä oli virkistävää lukea senkin vuoksi, että Salaperäisissä varoituksissa ei vatvottu kirjailija Ellery Queenin yksityiselämää, sen menneitä tai nykyisiä ongelmia. Ei, Ellery Queen vain ilmestyi junalla näyttämölle, hänen kerrottiin olevan kirjailija ja sitten keskityttiin itse asiaan eli Turmion talon uusimpaan mysteeriin. Tarinan edetessä Elleryllä on henkilökohtaista elämää pienen ihastumisen verran Noran sisaren Patin kanssa, mutta kovin viattomalta sekin tuntuu. Suudelma poskelle, flirttiä... herttaista. Ellery ei myöskään ole tapahtumien keskiössä koko aikaa, vaan ajoittain hän jopa häipyy aivan taustalle ja etusijan saavat Wrightin perheen jäsenet.

Salaperäiset varoitukset saa minulta 4 Goodreads-tähteä. Tätä kirjaa suosittelen lämpimästi vanhanaikaisten (salapoliisi)tarinoiden ystäville.

P.S. Kesän kunniaksi päivittelin blogini ulkoasua. Nyt mennään vähän aikaa eteenpäin hempeissä rosan sävyissä. :)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainattu lomalukemiseksi vanhempien kirjahyllystä.
Muualla verkossa: Jokken kirjanurkassa on luettu hiljattain Ellery Queenin Kymmenes rikos.
Kirjan tietoja:
Ellery Queen: Calamity Town (1942)
Suomennos Katri Jylhä
Uusi kirjakerho, 1982
302 sivua

Kommentit

  1. Yhden Ellery Queenin (Kymmenes rikos) perusteella voin allekirjoittaa väitteen, että nämä ovat varsin korkeatasoisia ja nämä on ovat tyystin erilaisia kuin useimmat samaan aikaan kirjoitetut dekkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole tuon aikakauden dekkarit niin hallussa, että osaisin suorilta tehdä vertailua. Mutta aivan näin nykyvinkkelistäkin Queen vaikuttaa laadukkaalta. Tässä oli aivan omanlainen tunnelma. Queenia olisi kiva lukea enemmänkin.

      Poista
  2. Wau, tämäpä mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Pitääpä panna nimi muistiin.
    Pidän kovasti blogisi uudesta ulkoasusta, näyttää kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Queen on kiinnostava, vähän erilainen kuin nykydekkarit. :) Aion ehdottomasti tarkistaa, löytyykö näitä kirjastosta.

      Poista
  3. Hauskaa, että sait uudelleenkin hyvän lukukokemuksen! Minäkin aina toisinaan palaan vanhojen suosikkien äärelle. Joskus ihastun, toisinaan petyn. Oli hauska lukea tämä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsuuden ja nuoruuden suosikkien uudelleenluku on aina jännittävää, kun ei tiedä millainen pudotus maanpinnalle nostalgisista muistoista odottaa. Onneksi tämä oli oikein hyvä edelleen.

      Poista
  4. Kuulostaapa todella hyvältä! Tämä on minulle ihan uusi kirjailija tuttavuus, pitää pistää korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Queen on piristävää luettavaa nykyäänkin, joten mukavaa, jos hänen kirjoihinsa jossain törmäät ja pidät niistä. :)

      Poista
  5. Salaperäiset varoitukset on Elelry Queen toisen hyvän luomiskauden avauskirja. Siinä hän siirtyi monimutkaisesta palapelidekkarista kuvaamaan enemmän henkilöiden psykologiaa ja tunnelmia. Toinen hyvä tuolta kaudelta on yhdeksänhäntäinen kissa. Myös Murhaaja on kettu on kelpo kirja. Varhaisista kirjoista löytyy huikean hyviä, loogisia ja monimutkaisia murhaongelmia. Huippuesimerkki Queenin tuosta tyylistä on Ruumiskirstun arvoitus. Jo 1940-luvulla Queen vähensi kirjojen kirjoittamista ja teki niiden oheen radiosarjaa Ellery Queenin seikkailuista. Suomessa oli 1970-luvulla televisiossa nuoren pojan mieleen mahtavan hyvänä jäänyt WEllery Queen ratkaisee -sarja, joka aikoinaan innosti itseni lukemaan hänen kirjojaankin. Vanhoista kirjoista neljä ensimmäistä ovat huippulaatua (Silinterihatun, Sormenjälkijauheen, Kenkäparin ja Ruumiskirstun arvoitukset). Välikaudelta on hyvä - jos vanhan Salamasarjan kirjan onnistuu löytämään - Murha kengässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset kattavasta vinkkilistasta. :) Tutkin hieman Oulun kaupunginkirjaston tarjontaa ja siellä näkyy olevan mukavasti Queenin kirjoja (osa varastokappaleita, mutta lainattavissa). Esim. Murha kengässä löytyy ja moni muukin listasi kirjoista. Taidanpa ottaa Elleryn mukaan syksyn lukulistoille. Tämä viime kesänä lukemani on hyvin mielessä vieläkin, oli virkistävää luettavaa nykydekkareitten rinnalla.

      Poista
  6. Sattumalta löysin vuoden ikäisen blogipostauksesi, kun googletin innostuessani muistelemaan Queenia ja varsinkin vanhaa televisiosarjaa. Sitä ei saa näköjään DVD:nä kuin jenkkiformaatissa.

    No, kuitenkin, jos jatkat Queenin lukemista, niin Yhdeksän häntäinen kissa olisi mukavan vanhantavan tyylinen, mutta viihdyttävä. Murhaaja on kettu on ehkä lähinnä Salaperäisten varoitusten tyyliä ja ympäristöä. Tapahtuukin samassa kaupungissa. Ruumiskirstun arvoitus on paras varhaisista kirjoista ja palaperidekkarin ehkä kaikkein klassisin esimerkki. Murha kengässä - kirjasta pidin nuorena poikana, mutta se on ehkä lähimpänä "tavallisia" dekkareita ja vähemmän persoonallinen työ.

    Joken omassa blogissa mainitsemasta Kymmenes rikos -kirjasta en mainittavasti aikoinaan pitänyt. Pehmeäkantisina kirjoina suomennettiin 80 - 90-luvuilla (?) joitakin Queenin 30-luvun kirjoja, jotka ovat ihan ok (Kiinalaisen appelsiinin arvoitus esim.), mutta eivät niin hyviä kuin huipputyöt. Kuolemanlento Hollywoodissa kuuluu samaan kategoriaan - lukee mielellään - mutta ei mestarityö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinalaisen appelsiinin arvoituksen taidan valita lukupinoon pikapuoliin, sillä sen kannessa näkyy olevan appelsiini ja se käy ruuan edustajaksi nyt meneillään olevaan kirjankansibingo-lukuhaasteeseen. :) Mutta sen lisäksi taidan kokeilla jotain muutakin suosittelemaasi. Dekkarit ovat hyvää syyslukemista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.