Oksan hyllyltä

"Sirkus saapuu varoittamatta. [...] Aukeaa hämärän laskeutuessa Sulkeutuu sarastuksen aikaan [...] Aluksi valomuodostelma vaikuttaa sattumanvaraiselta. Kun valoja syttyy yhä enemmän, paljastuu, että ne muodostavat kirjaimia. Ensin erottuu C ja sen jälkeen yhä useampi kirjain. Yksi q, kumma kyllä, ja monta e:tä. Viimeisenkin lampun sytyttyä, savun ja kipinöiden hälvettyä, hienon hehkuvan kyltin voi vihdoin lukea. Nojaa hiukan vasemmalle nähdäksesi paremmin, ja pystyt lukemaan: Le Cirque des Rêves"  ( Yösirkus , s. 5 - 7) Erin Morgensternin Yösirkus (Basam Books, 2012) on taianomainen, kiehtova ja täydellisen lumoava kirja, johon on hyvä päättää blogivuosi 2015. Luin 400-sivuisen tarinan muutamassa päivässä joulun alla, ja kirja vei minut täysin mennessään. Muistan lukeneeni kehuja kirjasta, ja osin niiden vuoksi hankin toiveikkaana kirjan omaan hyllyyni. Moni kehuttu kirja ei silti osu omaan lukuhermoon, mutta Yösirkus osui ja lujasti. Kirja nousi pään

Viikonlopun lukumaratonilla tuli luettua kaikenlaista, ja tässä jokunen sana muutamasta maratonilla kokonaan lukemastani kirjasta - ja TBR-vuoresta. Carlos Maria Dominguezin Paparitalon (Basam Books, 2006) valitsin maratonille sen lyhyyden vuoksi (134 sivua harvaa, isokokoista tekstiä pienillä sivuilla) ja siksi, että pääsen Paperitalon myötä vihdoin ja viimein aloittamaan TBR-vuoren valloituksen. Koli ohoi, täältä tullaan! Postailin TBR-vuorestani jo marraskuun alussa, mutta lukuaikani on sen jälkeen mennyt muihin kuin TBR-kirjoihin. TBR-listani löytyy kokonaisuudessaan yläpalkin välilehdeltä , ja tsadaa! nyt on ensimmäinen kirja luettu. Toinen kirja (Montgomeryn Sininen linna ) on kesken lukupinossa ja kolmas ( Käärmeenliekit ) etenee hitaahkosti kännykkäkirjana. Eli kyllä tämä tästä. Ensi vuosi on tiiviisti kiikarissa ja eräs uudenvuoden lupaukseni on pitää ainakin yksi TBR-kirja koko ajan aktiivisena lukupinossa. Ja mieluusti niin, ettei se sama kirja olisi aktiivisena koko

Les! Lue! -blogin Elämäkertahaaste 2015 on ollut minulle melkoisen haastava, sillä en tavallisesti lue kovin montaa elämäkertaa tai muistelmaa vuoden aikana. Ajattelin ennakolta, että koetan lukea 2-3 kirjaa tähän haasteeseen. Luettuja kertyi lopulta 9, ja olen määrään todella tyytyväinen. Lukukokemuksiin mahtuu pari ei-niin-hyvää kirjaa, mutta silti tuntuu, että kynnys tarttua elämäkertoihin tai muistelmiin on paljon matalemmalla kuin haasteen alkaessa. Haaste on toiminut erinomaisena siedätyshoitona minulle vieraaksi jääneeseen kirjallisuudenlajiin. Luetut kirjat - muistelmat: Ingmar Bergman: Laterna magica - muistelmat Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni Luetut kirjat - elämäkerrat: Colin Duriez: Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien Jenni Kirves: Aino - ihmeellinen olento Nigel Nicolson: Virginia Woolf Kiki - Montparnassen kuningatar Unohtumaton Ansa Ikonen (Pirkko Vekkeli & Ismo Loivamaa) Atle Næss: Edvard Munch - elämäkerta Haast

Les! Lue! - blogin elämäkertahaasteeseen on kuulunut kiinnostavia minihaasteita, mutta ehdin niihin mukaan vasta loppuvaiheessa.  Suomalais-norjalaisen minihaasteeseen löytyi helposti suomalainen osuus, sillä päätin lukea jostain alemyynnistä kotiin kulkeutuneen Ansa Ikosen lyhyehkön elämäkerran Unohtumaton Ansa Ikonen (Minerva, 2014; Pirkko Vekkeli & Ismo Loivamaa). Haasteen norjalaista osuutta piti etsiskellä jonkin aikaa, mutta löysin viimein Atle Næssin sivumäärältään kiitettävän pitkän Edvard Munch -elämäkerran (Otava, 2006). En ole taiteentuntija, mutta monet Munchin työt miellyttävät silmääni, ja mm. vaikuttavasta Huuto-taulustaan tunnetun taiteiljan elämä uteloitutti. Varasin reilusti lukuaikaa, sillä aloittelin lukuprojektiani jo marraskuun puolivälissä. Tämä oli viisas päätös, sillä 530 sivua nippelitietoa taiteilijan elämästä koetteli lukijan kestävyyttä. Mutta sainpas luettua. Munchin elämäkerta on erinomainen esimerkki todella perusteellisesta elämäkerrasta, jo

Pinon päällimmäinen -blogissa on aloitettu lukumaratonviikko, joka kestää 26.12.2015 - 2.1.2016. Maratoonata voi milloin tahansa viikon aikana, ja minä aloitan oman lukumaratonvuorokauteni NYT, lauantaina 26.12.2015 klo 15.00. Maratonkommentit päivittyvät lukupinokuvien alle. Kuva Pinon päällimmäinen -blogista. Luettavaa on yllin kyllin, ja ensimmäisessä kuvassa näkyvät minulla parhaillaan kesken olevat kirjat: Jeff VanderMeerin Hallinta (Eteläraja-trilogian toinen osa), Ian Rankinin Kuolleita sieluja (komisario Rebus -sarjan 10. osa) ja L. M. Montgomeryn Sininen linna . Näistä Hallinta houkuttelee maratonia ajatellen eniten, sillä teksti on nopealukuista ja juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkei ainakaan 150 sivun jälkeen ole yltänyt ensimmäisen osan tasolle. Kesken juuri nyt. Sitten se varsinainen maratonpino. Mukana pari sarjakuvaa, nuorten kirjoja, Christietä, ja muuta lyhyttä, leppoisaa lukemista. Lovecraftin lähteillä -kirja sisältää kauhunovelleja, ja niitä

Reader, why did I marry him? -blogin  Luetaan sateenkaari -haaste on osaltani kaaren päässä. Luin haasteeseen sekä omia että kirjastosta lainattuja kirjoja, ja kierrätin joitakin luettuja eteenpäin joten kaikki lukemani kirjat eivät ole olleet paikalla yhtä aikaa kaarikuvaa varten. Siksi tein kuvista kollaasin, jossa näkyvät kaareen vaaditut värit punainen, oranssi, keltainen, vihreä, vaaleampi sininen, tummempi sininen ja lila : punainen - Pierre la Mure: Punainen mylly oranssi - Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille keltainen - Gustav Meyrink: Golem vihreä - Stanislav Vostakov: Frosjan talo vaaleampi sininen - J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa tummempi sininen - Olli Jalonen: Tuhkasaari lila - Riikka Pulkkinen: Totta Haasteen parhaaksi kirjaksi nostan Riikka Pulkkisen Totta -kirjan, mutta kauas siitä ei jää J. D. Salingerin klassikko Sieppari ruispellossa . Heikoin lenkki oli Olli Jalosen Tuhkasaari ja lähes samalle tasolle jäi Meyrinkin

50 kategorian Goodreads-haasteen loppurutistus tulee tässä: Riikka Pulkkisen Totta (Otava, 2011) sopii kohtaan 34) A book with a love triangle ; Candace Bushnellin Sinkkuelämää (Tammi, 2010) on tietenkin 49) A book based on or turned into a TV show ja Jhumpa Lahirin Tämä siunattu koti (Tammi, 2001) on 18) A Pulitzer Prize-winning book . Tällä kertaa haasteen viimeiset kirjat eivät olleet ikävää pakkoluettavaa, sillä Pulkkisen Totta oli huikea viiden Goodreads-tähden kirja ja nuo kaksi muutakin aivan kelpo ajankulua. Lainaan Kirjavalas -blogin Elegian mainiota termiä minimiete ja kirjaan lukufiilikseni kuvan alle erittäin ministi. Nämä kirjat kun eivät varmaankaan suurempia esittelyitä kaipaa, ja alan olla enemmän kuin valmis päättämään taipaleeni tässä 50 kirjan haasteessa. Minimietteiden jälkeen seuraa lyhyt haastekoonti. Riikka Pulkkisen Totta on kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Ihastuin ikihyviksi tähän haikean kauniiseen ja kuulaaseen rakkaustarinaan. Pulkkisen k

On jouluaatto ja kirjabloggaajien joulukalenterin viimeinen luukku avautuu. 23. päivän luukku löytyy Reader, why did I marry him? -blogista ja kalanterin ensimmäinen luukku avautui Hyönteisdokumentti -blogissa. Kuva: Yöpöydän kirjat -blogin Niina Jouluaaton iloksi tarjoilen muutaman kirjakansirunon. En tiedä, mistä kansirunon idea on alunperin lähtenyt liikkeelle, mutta itse päätin nyt ensimmäistä kertaa kokeilla millaisia runosia ja ajatelmia omista ja parhaillaan lainassa olevista kirjoista syntyy. Alla olevat viritelmät eivät viimeistä lukuun ottamatta liity jouluun (ja sekin erittäin löyhästi), mutta talvinen vuodenaika sentään pääsi mukaan. Runot löytyvät varmuuden vuoksi kuvien alta myös tekstimuodossa, ja runoissa mukana olevat kirjat on listattu jutun lopussa: Talvifantasia:   lumi peittää setripuut hylätty puutarha vihreän teltan alla jumalat juhlivat öisin taikatalvi  nyt ja aina Historiakatsaus: nuori mies naisen kanssa nai

Siri Pettersonin fantasiauutuus Odininlapsi (Jalava, 2015) on houkutellut minua lukupinossani koko syksyn ajan, mutta kirjan mittava pituus - yli 600 sivua - tuntui liialliselta rajallisiin lukuhetkiin nähden. Joululoma siintää jo silmissäni, ja viime viikolla päätin viimein rohkaistua kokeilemaan kehuttua Korpinkehät -sarjan avausosaa. Ja koukuttihan se, sivut kääntyivät tiuhaan tahtiin - Odininlapsen kanssa ei montaa lukupäivää tai -iltaa mennyt. Jatko-osa Mätä ilmestyy suomeksi keväällä, mutta olisipa ollut mukava jatkaa suoraan sen pariin. Korpinkehät -sarja vaikuttaa nimittäin sopivalta lomafantasialta. Ei mitään liian hurjaa tai jännää, vaan neuvokas, symppis päähenkilö ja uteliaisuutta kutkuttava fantasiamaailma. Eräs kirjavuoteni upeimpia kansia. <3 "Hirka tunsi odottamatonta kaipausta. Niinhän he olivat eläneet suurimman osan elämästään. Ei kai se niin kauheaa ollut? Elää kuin korpit metsässä, kuin villieläimet, vain itseensä luottaen. Mutta oikeudenmukaista

Sheferijm-blogin Idän pikajuna -lukuhaasteessa riitti haastetta. Kahdeksan legandaarisen junan pysäkkiä ei ollut mikään helppo luku-urakka, ja yksi kaupunki minulla jäi kokonaan käymättä. Varnaan toki löysin kiinnostavan kirjan, sillä Bram Stokerin Draculassa on Wikipedian mukaan viittauksia Varnaan. Dracula odottelee lukupinossani, mutta sen pituus sai minut päättämään, etten väkisin koeta lukea sitä enää tähän haasteeseen. Sain silti kasaan seitsemän pysäkkiä, ja olen matkalla kuin kotonani. Tämä onkin totta, matkalla on yleensä erittäin mukavaa olla.  Lukemani kirjat ovat tässä: 1. Pariisi (Ranska) - Pierre la Mure: Punainen mylly 2. Strasbourg (Ranska) - Jacques Martin: Karthagon aave 3. München (Saksa) - Philip Kerr: The One From the Other 4. Wien (Itävalta) - Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä 5. Budapest (Unkari) - Vilmos Kondor: Budapestin synnit 6. Bukarest (Romania)   - Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 7. Varna (Bulgaria) - ?     

Joulukuun perinteisiin bloggaustunnelmiini näköjään kuuluu se, että tasaisin väliajoin pitää sanoa heipat jollekin päättyvälle lukuhaasteelle. Tällä kertaa vuorossa on Sheferijm-blogin Idän pikajuna -haaste, joka alkaa minun osaltani puksuttaa kohti haastekoontia. Niputan tähän juttuun kaksi pysäkkiä, jotka jäivät hankaluutensa vuoksi haasteen hännänhuipuiksi: Bukarest ja München. Löysin silti viimein näihin sopivat kirjat, ja Bukerestin kohdalla on erityisen painokkaasti kyse sopivasta kirjasta, sillä Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa (Gummerus, 2011) olisi ilman haastepisteen houkutusta jäänyt kesken. Philip Kerrin The One From the Other (Penguin Books, 2006) sen sijaan oli taattua, synkkää Bernie Gunther -laatua, ja olen iloinen, että lukuhaaste houkutteli jatkamaan tämän noir-sarjan parissa. Mustien vuorten varjossa -kirjassa päähenkilönä on reportteri Rakel Aho, ja hänen matkassaan lukija pääsee kulkemaan läpi eurooppalaisten sotakipupisteiden. Kirja alkaa Bukares

I Spy -haaste on ollut mukava haaste, mutta silti loppusuoralla tuli vastaan tuttu tilanne: kahteen viimeiseen haastekohtaan ( Product of Fire ja Metal) ei millään meinannut löytyä kiinnostavaa kirjaa. En silti halunnut jättää haastetta kesken, vaan päätin mennä sieltä missä rima tuntui olevan matalimmalla. Eli luetaan joku lyhyt. Viimein Product of Fire -kohtaan löytyi kirjaston tietokannasta Olli Jalosen Tuhkasaari (Otava, 1987) ja Metal -kohtaan Goodreadsin haku tuotti Sherlock Holmes -osuman. Hopealaukki -tarina näkyy Goodreadsissa omana kirjanaan, vaikka itse luin sen Teoksen vuonna 2010 julkaisemasta 1300-sivuisesta Kootut kertomukset -kokoelmasta. Jee, I Spy -listan 25 kirjaa on luettu!! Olli Jalosen Tuhkasaari on takakannen mukaan " hieno saturomaani, taidokas fantasia, seikkailukertomus kolmen lapsen huimasta matkasta aivan uusiin maailmoihin. " Sanottakoon suoraan, että Tuhkasaari oli minulle liian taidokas. En nimittäin päässyt kirjaan lainkaan sisäll

Ante Aikion Lovi (Reuna, 2015) on toinen Aigi-sarjan osa. En ole lukenut sarjan ensimmäistä osaa, mutta se ei mielestäni haitannut Aigi-noidan saamelaismaailmaan tutustumisessa. Loven alussa on lyhyesti kerrattu Aigin aiempia vaiheita, ja tämä osuus riitti saattamaan lukijan ns. juoneen kiinni.  Kirjan takakantta lainatakseni Lovi " jatkaa tarinaa lovinoita Aigin vaiheista saamelaisen mytologian myyttisissä maailmoissa. " Saamelaiseen mytologiaan pohjautuvat kohtaukset olivatkin kirjan parasta antia. Ne tuntuivat tämmöisestä etelän ihmisestä eksoottisilta ja kiehtovilta: ""Jos sie tosijhaan olet se Aigin retale, niin mie tulen kärryyttämhään sinun naaman vähinthään viisi kertaa niin, että sinun mustaksi käppyräksi palanheet posket märkii vielä vuojenki päästä... Ja jos sie olet sitte kuitenki joku muu, niin eihän se minua haittaa! Paistan mie sinut siitä huolimatta! Sen verran mie ole kyllästyny kaikenmaailman säikyttelijöihin ja gufihtaren kusiaish

Gard Sveenin esikoisdekkarin Raskaat varjot (Bazar, 2015) sivumäärä on muhkea, mutta ahmaisin reilut 550 sivua viime viikonlopun aikana melko ripeään tahtiin. Raskaat varjot eteni sujuvasti kahdella aikatasolla, ja norjalaista toisen maailmansodan aikakautta valottava kirja oli juuri sellainen aivojen nollausdekkari/jännäri, jonka saattoi lukea nopeasti eikä liian kimurantteja juonenkäänteitä tai kerronnan hienouksia tarvinnut jäädä pohdiskelemaan. "Agnesin katse pyyhkäisi katon poikki, sitä ei ollut maalattu herran aikoihin, yhdessä tummuneessa nurkassa hän huomasi hämähäkinseitin. Siihen joutunut kärpänen räpisteli epätoivoisesti, yritti päästä irti.     Kuoleman oma, Agnes ajatteli.     Sinä olet kuoleman oma." (s. 261) Kirjan parasta antia olivat toisen maailmansodan vuosiin sijoittuvat jaksot, jotka kuvasivat Norjan kokemaa natsimiehitystä. Minulle olisi oikein hyvin sopinut, että koko kirja olisi liikkunut tällä aikatasolla, sillä kirjan kuvaama vastavako