Siri Pettersen: Odininlapsi

Siri Pettersonin fantasiauutuus Odininlapsi (Jalava, 2015) on houkutellut minua lukupinossani koko syksyn ajan, mutta kirjan mittava pituus - yli 600 sivua - tuntui liialliselta rajallisiin lukuhetkiin nähden. Joululoma siintää jo silmissäni, ja viime viikolla päätin viimein rohkaistua kokeilemaan kehuttua Korpinkehät-sarjan avausosaa. Ja koukuttihan se, sivut kääntyivät tiuhaan tahtiin - Odininlapsen kanssa ei montaa lukupäivää tai -iltaa mennyt. Jatko-osa Mätä ilmestyy suomeksi keväällä, mutta olisipa ollut mukava jatkaa suoraan sen pariin. Korpinkehät-sarja vaikuttaa nimittäin sopivalta lomafantasialta. Ei mitään liian hurjaa tai jännää, vaan neuvokas, symppis päähenkilö ja uteliaisuutta kutkuttava fantasiamaailma.

Eräs kirjavuoteni upeimpia kansia. <3

"Hirka tunsi odottamatonta kaipausta. Niinhän he olivat eläneet suurimman osan elämästään. Ei kai se niin kauheaa ollut? Elää kuin korpit metsässä, kuin villieläimet, vain itseensä luottaen. Mutta oikeudenmukaista se ei ollut. Miksi hänen piti paeta? Miksi häntä jahdattiin, vaikkei hän ollut tehnyt mitään väärää? Hän oli kyllästynyt piileskelemään, jatkamaan aina eteenpäin, seuraavaan paikkaan. Hän oli kyllästynyt siihen, että hänellä oli vain isä. Piti olla toinenkin keino." (s. 141) 

Odininlapsen päähenkilö on 15-vuotias Hirka. Hänellä ei ole häntää, ja se on tärkeää tässä kirjassa. Hännättömyys on merkki siitä, että Hirka on mädän kantaja, odininlapsi, ja näin päästään Odininlapsen hyvät vastaan pahat -asetelmaan. Paha tulee kirjan yhteiskuntaan jostain ulkoapäin, ja hännän puuttuminen erään toisen piirteen puuttumisen myötä (en spoilaa, jos joku on onnistunut välttymään juonipaljastuksilta) on osoitus siitä, että Hirka on osa tätä pahuutta. Mutta koska Hirka on kirjan sankaritar asia ei tietenkään ole näin yksioikoinen.

Kirjan kerronta oli vetävää, ja juonenkulku taitavasti rakennettu. Hirka voitti minut nopeasti puolelleen, ja vaikka kirja oli toiminnallisempi vasta aivan lopussa, koko ajan tapahtui sen verran, etten päässyt pitkästymään. Kirjasta lukemani kehut olivat ehkä asettaneet odotukseni liian korkealle, sillä hyvistä puolistaan huolimatta Odininlapsi jäi sellaiselle perusmukavalle tasolle, josta merkitsen kirjalle Goodreadsiin kolme tähteä. Kirjan fantasiamaailma oli loppujen lopuksi hyvin hillitty, ja kaikki uteliaisuuttani herättäneet jutut (sokeat, hännälliset - siis olikos niissä jotain muuta erikoista?, korpinkehät) jätettiin melkoisen vähälle käsittelylle. Sen sijaan kuvattiin Hirkan seikkailua ja suhdetta Rimeen sekä fantasiamaailman valtataisteluita. Nämä toki pitivät mielenkiintoni yllä, mutta olisin pitänyt Odininlapsesta enemmän, jos sen maailman salaperäisyydet olisivat nostettu rohkeammin etualalle. 

Napinoista huolimatta aion jatkaa sarjan parissa, sillä Hirkan tarina jäi erittäin kutkuttavaan paikkaan. Ties millainen seikkailu seuraavassa osassa odottaa. Pakkohan siitä on ottaa selvää, vaikkapa kesäloman alkajaisiksi.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Notko, se lukeva peikko, Kirjakaapin kummitus, Kujerruksia ja Dysphoria.
Kirjan tietoja:
Siri Pettersen: Odinsbarn (2013)
Suomennos Eeva-Liisa Nyqvist
Jalava, 2015
614 sivua