Oksan hyllyltä

Laura Restrepon Intohimon saari (Fabriikki Kustannus, 2015) on tositapahtumiin perustuva esikoisromaani, joka vie lukijan kauas Tyynelle valtamerelle, pikkuruiselle Clippertoninsaarelle 1900-luvun alkupuolelle. Meksikolainen upseeri Ramón Arnaud on komennettu pitämään isänmaan lippua korkealla Clippertonissa. Onko kyseessä ylennys vai rangaistus Arnaudin sangen vaiherikkaan armeijauran päätteeksi? Siinäpä Arnaudille pohdittavaa, kun hän vastavihittynä aviomiehenä ottaa perheensä kanssa kurssin kohti syrjäistä atollia. "Saarella käyneet sanovat, että Clipperton on epäterveellinen, vihamielinen paikka. He väittävät, että sen rannoilla pyörii jäänteitä haaksirikoista ja sen ilmassa leijuu rikinkatku, joka nousee tuliperäisen laguunin myrkyllisestä vedestä, jossa eläimet eivät selviä, jota ei voi juoda ja joka polttaa siihen sukeltavien ihon." (s. 12) Restrepo on kirjoittanut Intohimon saaren kahden aikatason kertomukseksi. Nykyajassa palataan erään saarella lapsuut...

Naistenviikkoni jatkuu lukumatkalla Mauritiukselle, joka pimeämmälle puolelle Ananda Devin pienoisromaani Näistä raunioista (Fabriikki Kustannus, 2018) sijoittuu. Kirjan kertojina on muutamia Mauritiuksella asuvia nuoria, joiden elämä kulkee turistivirtojen ulkopuolella. Arki saarella on karua ja julmaa, on pärjättävä miten parhaaksi näkee. Kirjan väkevimmäksi hahmoksi nousee Éve, joka käyttää vartaloaan saadakseen sen mitä haluaa. Hänen hoikassa varressaan on voimaa, mutta siinä piilee myös tuhon ainekset. Éven naiskuva on erikoinen yhdistelmä vahvuutta ja herkkyyttä, ja lopun traagiset tapahtumat vain korostavat hänen ainutlaatuisuuttaan. Näistä raunioista kuvaa Mauritiuksen elämää tavalla, jota en osannut odottaa. Kirjan juonenkulku paljastaa hyytäviä kohtaloita, ja mielikuvien kaunis saari osoittautuu kirjassa rumaksi ja kovaksi paikaksi. Devin kerronta pitää todella otteesseen, siinä on hyvä rytmi ja juuri sen ansiosta kirjan sivuilta paljastuva rikosjuttu kohoaa paljon tava...

Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme (Fabriikki Kustannus, 2018/1962) oli minulle aivan viime vuosiin asti ns. tuntematon klassikko. Eli siis kirja, josta en ollut koskaan kuullut yhtikäs mitään. Kirjabloggaus ja Goodreadsin feedin seuraaminen avartavat kummasti, ja nyt kirja näköttää omassa kirjahyllyssäni luettuna ja kovasti pidettynä. Mary Katherine Blackwoodin tummanpuhuva ja hyytävän viileä kertomus perheensä elämästä voitti minut puolelleen heti kirjan ensi sivuilla, kun näyttämölle tuodaan pari palauttamatta jäänyttä lainakirjaa ja esitellään Blackwoodien talon pysähtynyttä ilmapiiriä: "Kun viimeksi vilkaisin keittiön hyllyssä lojuvia kirjaston kirjoja, ne olivat yli viisi kuukautta myöhässä, ja mietin olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt, että ne olisivat kirjoista viimeiset, ne jotka jäisivät keittiön hyllyyn ikuisiksi ajoiksi. Me siirtelimme tavaroitamme vain harvoin: rauhattomuus ja kuohunta ei kuulunut Blackwoodien tyyliin. Me huolehdimme pienistä,...

Deborah Levyn pienoisromaani Uiden kotiin (Fabriikki Kustannus, 2016) sijoittuu Ranskaan, 90-luvun puolivälin kesäkuukausiin. Luin kirjan jouluviikonloppuna, ja olipa upeaa siirtyä kirjan siivin polttavan auringon alle (ja sitäkin tympeämpää oli mielikuvamatkan jälkeen todeta, että lumisade ikkunan takana jatkuu, jatkuu ja jatkuu...). Kirja alkaa vähän vaisusti autoilukohtauksella vuoristoteillä, mutta sitten rävähtää: lomaa viettävän englantilaisen runoilijan perhe kokoontuu uima-altaalle vain todetakseen, että altaassa kelluu joku. Ja se joku on nuori, kaunis alaston nainen. Nainen on nimeltään Kitty Finch - ja hän ei ole kuollut, kuten hätäisesti ehdin kuvitella. Sekaannus vuokrahuvilan lomapäivissä johtaa lopulta siihen, että Kitty jää runoilijan perheen vieraaksi. Kesäpäivät vierivät verkkaan eteenpäin ja huvilan ihmissuhdekudelma tihenee. Kitty tyrkyttää runoaan runoilijan luettavaksi, runoilijan mainetta niittänyt sotakirjeenvaihtajavaimo Isabel puntaroi avioliittonsa tilaa,...