Shirley Jackson: Linna on aina ollut kotimme (#klassikkohaaste)

Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme (Fabriikki Kustannus, 2018/1962) oli minulle aivan viime vuosiin asti ns. tuntematon klassikko. Eli siis kirja, josta en ollut koskaan kuullut yhtikäs mitään. Kirjabloggaus ja Goodreadsin feedin seuraaminen avartavat kummasti, ja nyt kirja näköttää omassa kirjahyllyssäni luettuna ja kovasti pidettynä. Mary Katherine Blackwoodin tummanpuhuva ja hyytävän viileä kertomus perheensä elämästä voitti minut puolelleen heti kirjan ensi sivuilla, kun näyttämölle tuodaan pari palauttamatta jäänyttä lainakirjaa ja esitellään Blackwoodien talon pysähtynyttä ilmapiiriä:

"Kun viimeksi vilkaisin keittiön hyllyssä lojuvia kirjaston kirjoja, ne olivat yli viisi kuukautta myöhässä, ja mietin olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt, että ne olisivat kirjoista viimeiset, ne jotka jäisivät keittiön hyllyyn ikuisiksi ajoiksi. Me siirtelimme tavaroitamme vain harvoin: rauhattomuus ja kuohunta ei kuulunut Blackwoodien tyyliin. Me huolehdimme pienistä, näkyvistä ja tilapäisistä esineistä, kirjoista ja kukista ja lusikoista, mutta niiden alla oli aina jotain pysyvää, omaisuutta johon saatoimme luottaa. Laitoimme aina kaiken takaisin omalle paikalleen. Pyyhimme pölyt ja lakaisimme pöytien, tuolien, sänkyjen, taulujen, mattojen ja lamppujen alta, mutta emme siirtäneet niitä: kilpikonnan kuoresta tehty toalettisarja äidin pukeutumispöydällä ei ollut koskaan sentin vertaa pois paikoiltaan. Meidän talomme oli aina ollut Blackwoodien koti, ja Blackwoodit olivat aina pitäneet asiansa järjestyksessä. Aina kun uusi Blackwoodien vaimo muutti taloon, hänen tavaroilleen etsittiin oma paikka, ja niin talomme kohtasi maailman horjumatta, vuosien saatossa kerrostunut Blackwoodien omaisuus ankkurinaan." (s. 7-8)

Blackwoodien perhepiiri on kirjan alkuhetkiin mennessä kutistunut kovin pieneksi. Kahdeksantoistavuotias Mary Katherine, tuttavallisemmin Merricat asuu menneisyyden kerrostamassa sukutalossa sisarensa Constancen ja pyörätuoliin joutuneen Julian-sedän kanssa. Mitä on tapahtunut heidän vanhemmilleen? Miksi paikkakunnan väki kyräilee ja pitää pahaenteistä välimatkaa sisaruksiin? Kirjan alku on totisesti täynnä kysymyksiä, mutta niihin kyllä tulee aikanaan vastauksia. Odota lukija, odota, Blackwoodit eivät niin vain luovu salaisuuksistaan...

Linna on aina ollut kotimme on niitä kirjoja, joiden juonesta on parasta tietää mahdollisimman vähän ennen ensimmäistä lukukertaa. Minulle kirjan suurin viehätys ja vetovoiman salaisuus piili juuri siinä, että tarina keriytyi auki niin vaivihkaa. Mary Katherinen kertojanääni latasi täysin arkipäiväiset pikku puuhat täyteen synkkää tunnelmaa ja outoa, väreilevää uhkaa. Parhaimmillaan kirjassa oli lähes unenomainen, hitusen epätodellinen fiilis, ja pidin erityisesti talon puutarhaan sijoittuneista kohtauksista. Linna on aina ollut kotimme ei ollut mikään varsinainen säikyttelykirja, mutta silti kääntelin sivuja aika lailla varautuneessa mielentilassa. Koko ajan oli sellainen tunne, että nyt, ihan kohta, voi tapahtua tai paljastua jotain hurjaa. Ja kyllähän niitä paljastuksia ennen pitkää tuleekin. Osan olin jo osannut aavistaa, mutta silti Linna on aina ollut kotimme piti minua tiiviisti otteessaan viimeiselle sivulle asti.

Jacksonin kirja on takakannen mukaan goottilaisen kirjallisuuden klassikko. En voi väittää tuntevani kyseistä tyylisuuntaa, mutta se ei millään muotoa häirinnyt kirjan lukemista. Genreä tuntevat varmaankin osaavat bongailla kirjasta yhtä ja toista, mutta oma lukukokemukseni jäi tällä kertaa fiilistelyasteella. Innostuin kirjasta niin, että se saa täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Iso kiitos pienelle kustantamolle, joka poimi tämän helmen julkaisuohjelmaansa!

"Muutos teki tuloaan, ja vain minä tiesin sen."

***

Osallistun kirjalla kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jota emännöi tällä kierroksella Tarukirjan Margit. Kiitokset haasteen vetämisestä!

POPSUGAR 2019 -lukuhaasteessa kirja on mitä parhain valinta kohtaan "a book about family". Osallistun kirjalla myös Joka päivä on naistenpäivä -haasteeseen ja Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mitä luimme kerran, Taikakirjaimet, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Hurja Hassu Lukija.
Kirjan tietoja:
Shirley Jackson: We Have Always Lived in the Castle (1962)
Suomennos Laura Vesanto
Kansi Kristian Jalava
Fabriikki Kustannus, 2018
198 sivua