Anne B. Radge: Berliininpoppelit & Erakkoravut

Anne B. Radgen Berliininpoppelit-sarja ponnahtelee aina silloin tällöin blogikeskusteluissa esille ja yleensä kehuvien kommenttien kera. Minä jotenkin onnistuin välttymään Radgen sarjalta silloin kun sen käännökset ilmestyivät suomeksi ja mahdolliset juonispoileritkin menivät siten ohi. Sarjaan tuli kuitenkin aivan hiljattain neljäs osa ja innostuneita kommentteja kuullessani aloin taas miettiä, pitäisikös viimein tutustua sarjaan. Joululomareissulla päätin ottaa pari ensimmäistä osaa lukulaitteeseen lomalukemiseksi, ja se olikin hyvä päätös. Reissukirjana sujuvasti etenevät ja sympaattiset Berliininpoppelit-kirjat toimivat mainiosti, ja kirjoja saattoi lueskella hälyisässäkin ympäristössä (esim. konetta odottelessa) ja silti pysyi juonessa mukana. Eli juu, on mukavan leppoisa sarja mutta minulle sekä sarjan avausosa Berliininpoppelit (Tammi, 2007) että toinen osa Erakkoravut (Tammi, 2008) jäivät hyvälle kolmen Goodreads-tähden tasolle eikä sarja saanut minusta uutta superinnostunutta fanityttöä.

Sarjan keskiössä on norjalaisella maaseudulla sijaitseva sikala ja sen pihapiiristä omille tahoilleen ponnistanut sisarusparvi. Tor päätyi jatkamaan sikalan pitoa, Mardigo toimii menestyvänä hautausurakoitsijana ja Erland viettää hulppeaa ja hilpeää luksuselämää vapaamielisessä Kööpenhaminassa. Berliininpoppeleiden alussa perheen äiti joutuu sairaalaan, jossa hän myöhemmin menehtyy. Se on käännekohta sisarusten välisille suhteille, jota astuu sekoittamaan myös aivan tuntematon kasvo, Torin aikuinen tytär Torunn. Perhesuhteiden kuvauksista pitäville voinkin suositella sarjaa lämpimästi, sillä nyt todella ollaan tämän aiheen ytimessä.

Henkilöhahmojen kuvaus on sarjan vahvuus. Kiinnostuin tosi nopeasti siitä, miten Mardigo saa ratkaistua oudon saunaan liittyvän ahdistumisensa ja kuinka Tor oikein pärjää kummallisen, sulkeutuneen isänsä kanssa kahden tilalla kun perhettä pyörittänyt äiti on menehtynyt. Perheen isään liittyy eräs juonenkäänne, joka paljastuu avausosa lopulla ja olin aivan, että oh hoh, olipas melkoisen dramaattista menoa verrattuna muuhun juoniainekseen. Tämä käänne tuntui hieman kummalliselta siinäkin suhteessa, ettei siitä sitten otettu mitään sen suurempaa irti Erakkoravuissa. Erakkoravut jatkaa sisarusten tarinaa kuitenkin suoraan siitä, mihin avausosa päättyi ja oli todella hyvä lukea osat peräjälkeen. Ilmeisesti sarjan kolmas osa olisi täydentänyt tämän jatkumon, mutta palaan sen pariin kenties vähän myöhemmin.

Aikuisille kirjoitettuja sarjoja, jotka ovat jotain muuta kuin dekkareita, fantasiaa yms. genrekirjallisuutta, tulee äkkiseltään mieleen tosi vähän. Ferranten Napoli-sarja on totta kai ollut viime vuodet pinnalla ja olen siihen itsekin koukussa (viimeinen osa odottelee jo lukulaitteessa...). Napoli-sarjan kanssa samalle tasolle Radgen Berliininpoppelit ei yllä, mutta pidin kuitenkin sarjan maaseutukuvauksesta ja pienen sulkeutuneen yhteisön ja kaupunkilaisuuden yhteentörmäyksestä. Huikeita jännitteitä niistä ei lukemiini kirjoihin syntynyt, mutta sen verran kiinnostavasti päähenkilöiden elämät kulkivat eteenpäin, että molemmat osat olivat aika nopeasti luettu. Ylipäänsä oli mukavaa lukea suht tavallisten ihmisten arjesta kertovaa aikuissarjaa, joka ei ollut aivan pelkkää viihteellistä hömppää. Goodreadsiin molemmat kirjat saavat kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia
Muualla verkossa:
* Berliininpoppelit-kirjaa on luettu mm. blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena, Hurja Hassu Lukija (koko trilogia)
* Erakkoravut-kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjan pauloissa, Les! Lue!, Tarukirja
E-kirjojen tietoja:

Anne B. Radge: Berlinerpoplene (2004)
Suomennos Tarja Teva
Kansi Laura Lyytinen
Tammi, 2017
 
Anne B. Radge: Eremittkrepsene (2005)
Suomennos Tarja Teva
Kansi Laura Lyytinen
Tammi, 2017