Miniarvioita: Swing Time & Irtiotto & Lasipalatsi

Tähän juttuun valikoitui erittäin sekalainen kirjapino, mutta haluan saada bloggausjonoani hieman lyhyemmäksi ja erityisesti viime vuoden puolella luettuja kirjoja blogiin. Viimevuotisia jää vieläkin roikkumaan blogattavien pinoon, mutta hei, nyt jo kaksi vähemmän... tämän talvisunnuntain lukuvinkkeinä siis laadukas lukuromaani, sarjakuvaa aikuistuvien nuorten elämästä ja syväsukellus young adult -fantasiaan.

Photo by Galina N on Unsplash

Zadie Smithin Swing Time (WSOY, 2017) on niitä kirjoja, jotka kävin innosta puhkuen ostamassa heti, kun kirja kauppaan ilmestyi. Ja sitten - öhöm, kirja jäi odottelemaan lukuvuoroaan hyllynnurkalle. Zadie Smith -innostukseni taustalla on hänen romaaninsa Kauneudesta, jota ahmin erään taannoisen viikonloppureissun junamatkojen aikana. Viime syksynä otin viimein  Swing Timen lukuun, mutta kirja ei ollut aivan samanlainen page turner kuin Kauneudesta.

Swing Timessa seurataan nuoren, nimettömäksi jäävän naiskertojan elämää. Hän on kasvanut lontoolaisessa lähiössä ja haaveilee ystävänsä Tracyn kanssa tanssijanurasta. Kohtalo kiidättää kertojan kuitenkin kuuluisan poptähden avustajaksi, ja tanssijana lahjakkaampi Tracy pääsee kokeilemaan siipiään haaveilemallaan uralla. Swing Time on sisällöltään runsas ja polveileva, mutta tässä kirjassa Smithin tyyli oli mielestäni hyvin helppolukuinen. Kertojan pomon Afrikka-projekti on eräs kirjan keskeisiä juttuja, ja sen kautta kuvataan niin julkimokulttuurin pinnallisuutta kuin kertojan omaa kasvutarinaa. Kertojan persoona kannattelee Swing Timea hienosti, ja kirjan vahvuus on mielestäni juuri siinä, miten täyteläinen ja myötäelävän ymmärtäväinen hänen henkilökuvastaan muodostui. Kiinnostavat sivuhenkilöt jäavät sitten hieman vähemmälle huomiolle, mutta kokonaisuus on silti taidokas ja tyylikäs. Eli jos kaipaat hyvin kirjoitettua lukuromaania, suosittelen Swing Timea. Kirja saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin.

"Näin mielessäni, miten ikäisilläni lapsilla oli vauva sylissä: kohtalo, jonka yhdistin Etelä-Lontooseen. Tiesin, että äiti oli lähtenyt kotoa paetakseen kaikkea sellaista, lähtenyt, jotta hänen tyttärestään ei tulisi lasta, jolla oli lapsi, sillä hänen tyttärensä tekisi muutakin kuin pelkästään selviytyisi - kuten äitinsäkin - tytär kukoistaisi, oppisi monia tarpeettomia taitoja, kuten steppausta." (s. 29)

J. P. Ahosen sarjakuva Irtiotto (WSOY, 2018) on uusin Villimpi Pohjola -sarjan osa. En ole tämän nuorten aikuisten (opiskelija)elämää kuvaavan sarjan vakiolukijoita, mutta olen silmäillyt sarjaa kirjastossa ja blogiaikana on tullut luettua Irtiottoa edeltävä osa, Valomerkki. Varovaista kiinnostusta on siis ollut ilmassa, mutta sarjan alkupään opiskelijaelämää kuvaavat stripit eivät enää tunnu olevan minun juttuni. Kuulin kuitenkin huhuja, että Irtiotto jättäisi opiskeluelämän jo taakseen ja sarjan henkilögalleria alkaisi siirtyä kohti "oikeaa" elämää. Tämä todellakin osoittautui todeksi, ja huomasin viihtyväni erinomaisesti Irtioton parissa - luin siis sarjakuvan lähes yhdeltä istumalta alusta loppuun.

Irtioton strippeihin on hiipinyt vakavia aikuisteemoja: lapsettomuus, uuteen työpaikkaan liittyvät paineet, perhe-elämän täyteinen arki ja sen tuomat haasteet parisuhteelle. Näitä käsitellään lämpimällä huumorilla, mutta osa stripeistä on sävyltään silti hyvin tummanpuhuvia. Irtiotossa oikeastaan olikin hienointa juuri se, että kirja taiteilee onnistuneesti vakavan ja kevyen välimaastossa. Ei mikään kuoliaaksinaurattaja, mutta valtavan sympaattinen ja parhaimmillaan liikuttavan koskettava sarjakuva.

Albumin kansilieve antaa erinomaisen johdattelun sarjan henkilögalleriaan, joten mielestäni Villimmän Pohjolan kuvioihin pääsee mukavasti sisään, vaikka aloittaisi lukemisen Irtiotosta. Kannattaa kokeilla! Irtiotto saa minulta neljä tähteä Goodreadsiin. Iso peukku toiveikkaalle loppuruudulle - toivottavasti jatkoa seuraa pian.

Sarah J. Maasin Young Adult-fantasiaromaani Lasipalatsi (Gummerus, 2017) valikoitui lukupinooni silkasta uteliaisuudesta. Vaikken seuraa YA-kirjallisuutta kovinkaan tarkasti, Maasin Throne of Glass -sarjan hypetys kohdeyleisön keskuudessa ei ole jäänyt minulta huomaamatta. Lasipalatsi on sarjan avausosa, ja kun joulun alla kaipasin jotain kevyttä luettavaa, sopivasti eteen sattunut Lasipalatsi pääsi lukuun. 

Onhan Lasipalatsi todella vetävää luettavaa, se on myönnettävä. Heti kirjan alkusivuilla lukijalle esitellään Celaena-niminen päättäväinen, kaunis ja monin tavoin kyvykäs nuori neiti, joka osoittautuu melkoiseksi toimintasankariksi. Lasipalatsi on menevä sekoitus romanttisviritteistä fantasiaa ja toimintaa, mutta huomasin erittäin selkeästi sen, että itse pidän hieman vähemmän höttöisistä ja kliseisistä YA-kirjoista. Jos olisin ahmintaikäisenä teininä saanut Maasin sarjan käsiini, olisin varmaankin innostunut siitä ja Celaenan tarjoamasta itseriittoisesta roolimallista, mutta nyt sarjan luku jäänee osaltani tähän yhteen osaan. Goodreadsiin Lasipalatsi saa minulta kaksi tähteä.

"Celaena ei katsonut ketään laskeutuessaan portaita, ja jopa Adarlanin kuningatar nousi seisomaan nähdäkseen myöhäisen saapujan. Nehemiakin nousi paikaltaan kuningattaren vierestä. Oliko Celaena menettänyt järkensä?

    Mene hänen luokseen. Ota häntä kädestä. Mutta Dorianin jalat olivat lyijyä, eikä hän voinut muuta kuin katsella. Hänen ihonsa helahti punaiseksi pienen mustan naamion alla. Hän ei tiennyt miksi, mutta Celaenan näkeminen sai hänet tuntemaan itsensä mieheksi." (s. 311)

Goodreads: Swing Time ja Irtiotto saavat 4 tähteä, Lasipalatsille annan 2 tähteä.
Mistä kirja minulle: Swing Time on oma ostos, Lasipalatsin ja Irtioton lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa:
* Zadie Smithin kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Luettua elämää ja Reader, why did I marry him?
* Irtiotto-kirjaa on luettu mm. blogissa Kirjojen keskellä ja Kujerruksia
* Lasipalatsia on luettu mm. blogeissa Todella vaiheessa, Tylypahkan kirjasto, Expelliarmus
Kirjojen tietoja:

Zadie Smith: Swing Time (2016)
Suomennos Irmeli Ruuska
WSOY, 2017
462 sivua

J. P. Ahonen: Irtiotto
WSOY, 2018
96 sivua

Sarah J. Maas: Throne of Glass (2012)
Suomennos Sarianna Silvonen
Gummerus, 2017
438 sivua