JP Ahonen: Valomerkki

Ihastuin alkuvuodesta JP Ahosen Perkeros-albumiin, ja kun huomasin syksyn kirjakatalogeissa JP Ahosen Valomerkki-albumin (WSOY, 2015), laitoin sen oitis kirjastovaraukseen. Valomerkki jatkaa Ahosen Villimpi Pohjola -sarjaa, johon en ole aiemmin innostunut tutustumaan. Sarja on "nuorten aikuisten elämää dokumentoiva strippisarja", kertoo tekijä sarjan omalla sivulla.  Sen tuorein albumi ei ollut minulle aivan täysosuma, mutta sen verran siitä pidin, että taidan etsiytyä myös sarjan aiempien osien pariin talven mittaan.

Valomerkin nuoret aikuiset ovat opiskelijaelämänsä loppuvaiheessa, perhe-elämää opettelemassa ja töitä hakemassa. Kirjan huumori ja tarinankaari ei iskenyt minuun samalla tavoin kuin bändielämän ihmeellisyyksiä kuvannut Perkeros, mutta albumin piirrosjälki oli taitavaa. Pidän Ahosen selkeästä kynänjäljestä todella paljon, ja sivujen rauhallinen värimaailma hivelee silmää.

Albumissa ei juoksennella koko aikaa alasti, vaikka niin voisi näistä kahdesta näytekuvasta päätellä. :)

Parhaimmillaan Valomerkki oli erittäin hauska, mutta yleistuntuma streipeistä oli 'ihan kiva'. Tosin voi olla, että albumia olisi pitänyt lukea illan myöhäisimpinä tunteina. Tein niin viimeisen puolikkaan kanssa, ja albumi tuntui paranevan loppua kohden. Villimpi Pohjola vaati kenties hitusen väsyneen mielentilan, jotta huumori upposi tähän lukijaan. Huumoripuolelle annan plussaa siitä, ettei se liikkunut tylsästi alapään tai alkoholin ympärillä (tässä paljastuivat lukijan ennakkoluulot opiskelijahuumoria kohtaan) vaan teki nokkelia havaintoja nuorten hapuilusta kohti elämän realiteetteja: perheen perustamista, parisuhdetta ja työelämää. 

Vaikka piirrosjälki on täyden viiden tähden arvoista, annan albumille kolme Goodreads-tähteä. Se 'ihan kiva' huumori laski tällä kertaa kokonaisvaikutelmaa.

Goodreads: 3 tähteä

Mistä kirja minulle? Kirjaston sarjakuva

Kirjan tietoja:

JP Ahonen: Valomerkki

WSOY, 2015

96 sivua