Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus
Andrzej Sapkowskin Noituri-sarja on palkittu ja myös lukijoiden kehuma, ja kun tänä vuonna on ilmestynyt jälleen uuden osan suomennos Pääskytorni (WSOY, 2015), päätin viimein tutustua sarjaan. Noituri-sarjan aloitusosa on nimeltään Viimeinen toivomus (WSOY, 2010), ja se esittelee lukijalle noituri Geraltin. Noiturin toimenkuvaan kuuluu omituisten, ihmisten henkeä uhkaavien otusten vaarattomaksi tekeminen. Geralt osoittautuu melko nopeasti erittäin cooliksi kaveriksi, joka jäyhän viileällä ja harkitsevaisella tavalla hoitelee mm. stryksin ja Lepinkäisen.
"Noituri pysähtyi noin kymmenen askeleen päähän. Miekka, jonka hän oli hitaasti vetänyt mustasta, emalipäällysteisestä huotrasta, välkehti ja kiilsi hänen päänsä päällä.
"Hopeaa", hän sanoi. "Terä on hopeaa."
Kalpeat kasvot eivät värähtäneetkään eikä antrasiitin väristen silmien ilme muuttunut.
"Muistutat vedenneitoa niin harhauttavasti, että kuka tahansa erehtyisi, mustatukka", noituri jatkoi rauhallisesti. "Varsinkin kun olet harvinaista sorttia. Mutta hevoset eivät ikinä erehdy. Ne tunnistavat kaltaisesi vaistomaisesti ja erehtymättömästi. Mikä sinä olet? Luulisin, että olet mula tai alpori. Tavallinen vampyyri ei ikinä tulisi ulos aurinkoon." (s. 77)
Erikoisen nimisiä hahmoja tulee vastaa tiheään, mutta niistä huolimatta en suuremmin lämmennyt sarjalle sen avausosan perusteella. Muistelen lukeneeni, että jatko-osat ovat jollain tapaa erityylisiä kuin Viimeinen toivomus, joka koostui lyhyistä, Geraltin urotekoja ja seikkailuja käsittelevistä kertomuksista. Geraltin noituripuuhat etenivät oikein sujuvasti eikä mukana ollut liikaa päätöntä rymistelyä, jota en tahdo jaksaa kirjallisessa (tai missään muussakaan) muodossa. Mutta mukana ei ollut myöskään mitään suunnattoman koukuttavaa, joka olisi saanut minut kiinnostuneeksi Geraltin menneisyyden salaisuuksista tai tulevaisuuden kohtaloista. En ole peli-ihmisiä, joten The Witcher -peli ei ole johdatellut minua Noiturin maailmaan vaan olin täysin kirjallisen annin varassa.
Viimeinen toivomus oli silti helppoa, viihdyttävää fantasiaa, joten annan sille kolme Goodreads-tähteä. Sarjan seuraavan osan aion myös lukea jossain vaiheessa talvea, sillä olisi mukavaa löytää lukupinoon jokin uusi, kiehtova fantasiasarja. Noiturin suhteen pidän vielä toivoa yllä.
"Noituri pysähtyi noin kymmenen askeleen päähän. Miekka, jonka hän oli hitaasti vetänyt mustasta, emalipäällysteisestä huotrasta, välkehti ja kiilsi hänen päänsä päällä.
"Hopeaa", hän sanoi. "Terä on hopeaa."
Kalpeat kasvot eivät värähtäneetkään eikä antrasiitin väristen silmien ilme muuttunut.
"Muistutat vedenneitoa niin harhauttavasti, että kuka tahansa erehtyisi, mustatukka", noituri jatkoi rauhallisesti. "Varsinkin kun olet harvinaista sorttia. Mutta hevoset eivät ikinä erehdy. Ne tunnistavat kaltaisesi vaistomaisesti ja erehtymättömästi. Mikä sinä olet? Luulisin, että olet mula tai alpori. Tavallinen vampyyri ei ikinä tulisi ulos aurinkoon." (s. 77)
Erikoisen nimisiä hahmoja tulee vastaa tiheään, mutta niistä huolimatta en suuremmin lämmennyt sarjalle sen avausosan perusteella. Muistelen lukeneeni, että jatko-osat ovat jollain tapaa erityylisiä kuin Viimeinen toivomus, joka koostui lyhyistä, Geraltin urotekoja ja seikkailuja käsittelevistä kertomuksista. Geraltin noituripuuhat etenivät oikein sujuvasti eikä mukana ollut liikaa päätöntä rymistelyä, jota en tahdo jaksaa kirjallisessa (tai missään muussakaan) muodossa. Mutta mukana ei ollut myöskään mitään suunnattoman koukuttavaa, joka olisi saanut minut kiinnostuneeksi Geraltin menneisyyden salaisuuksista tai tulevaisuuden kohtaloista. En ole peli-ihmisiä, joten The Witcher -peli ei ole johdatellut minua Noiturin maailmaan vaan olin täysin kirjallisen annin varassa.
Viimeinen toivomus oli silti helppoa, viihdyttävää fantasiaa, joten annan sille kolme Goodreads-tähteä. Sarjan seuraavan osan aion myös lukea jossain vaiheessa talvea, sillä olisi mukavaa löytää lukupinoon jokin uusi, kiehtova fantasiasarja. Noiturin suhteen pidän vielä toivoa yllä.
50 kategorian haasteeseen ruksaan kirjasta kohdan 39) A book with magic.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Morren maailma, Yöpöydän kirjat ja Notko, se lukeva peikko.
Kirjan tietoja:
Andrzej Sapkowski: Ostatnie źyczenie (1993)
Suomennos Tapani Kärkkäinen
WSOY, 2010
333 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.