Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä

Kesäiselle Sunnuntaisarja-kirjoittelulleni eli sunnuntaisin ilmestyville sarjakuvapostauksille taisi tulla loppu elokuun alkaessa. Eilinen postaus meni lukumaratonille ja sitä edellisen sunnuntain alla iski aikapula. Lomalaisen elämä oli niin kiireistä, etten ehtinyt sarjakuvan pariin riittävän ajoissa blogijuttua varten enkä viitsinyt yön pikkutunneilla väkisin rustailla juttua kasaan. Joten taidan suosiolla tehdä niin, että sarjakuvajutut ilmestyvät jatkossa muiden juttujen lomassa, oli päivä mikä hyvänsä. Sarjakuvia varmasti ilmaantuu blogiini syksyn aikana jonkin verran, sillä lukuvinkkejä kertyi kesän mittaan varastoon todella paljon. Parin viikon kuluttua pidettävälle lukumaratonille minulla on jo jemmassa muutama albumi.

***

 
Ulli Lustin Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä (Like, 2013) on kahden itävaltalaistytön reilun 450 sivun mittainen reissufiilistely sarjakuvan muodossa. Matkalle lähdetään Wienistä, josta suunnataan Roomaan ja Sisiliaan. Matkalla olevat punkkaritytöt Ulli ja Edi eivät valinneet pakettimatkaa vaan liftaamisen. Matkatavaroiden kanssa on vähän niin ja näin: passit kotona, ei rahaa, mutta Ullilla on sentään makuupussi ja vaihtoalushousut (ja molemmilla neitosilla on vaatteet päällä!). Tytöt päättävät elää niin kun joka päivä olisi loppuelämän viimeinen päivä, ja silloin tehdään sitä, mitä eniten huvittaa. Eli reissun päälle, hop!

Takakansi kertoo, että Lustin kirjoittama 'villi roadtrip' on useasti palkittu ja perustuu Lustin omakohtaisiin kokemuksiin. Albumin lukeminen nosti aika voimakkaasti pintaan sisäisen täti-immeiseni. Liftaus ei ole minun juttuni, enkä voisi kuvitella lähteväni noin vain matkaan ilman passia. Tyttöjen reissussa ei ollut minun silmissäni hohdokkuutta, sen sijaan minun kävi sääliksi vapauden huumassa olevia tyttöjä. Rahan hankkiminen kerjäämisellä tai puistossa nukkuminen ei vielä herättänyt minussa suurta ärtymystä, mutta Lustin tarinassa oli minun makuuni liikaa suoranaista tyttöjen hyväksikäyttöä. Miesten ahdistelu toi toki realistisuutta tarinaan, mutta kun enemmän tai vähemmän ronskeja kähmimiskohtauksia alkoi olla useampia sataa sivua kohden, minun piti laittaa kirja vähäksi aikaa tauolle. Kyllästytti - 'taas tätä'.

Albumi ei silti mielestäni esitä tyttöjen reissua ihannoivassa valossa, mutta esimerkiksi ehkäisystä tai sukupuolitaudeista ei mainita pihaustakaan. No, ehkä ne eivät olleet suuressa huudossa vuonna 1984, jonne tarinan tapahtumat sijoittuvat. Ulli sentään herää albumin aikana huomaamaan, ettei irtolaiselämä ehkä sittenkään ole häntä varten. Mutta yllättävän kauan siinä meni.

Lustin piirrosjälki on rosoinen, ja sopii albumin tarinaan. Vaikka marmatin yllä juonen synkistä puolista, Ullin ja Edin tarinassa oli myös ystävyyttä:

Mutta valoisien ruutujen vastapainoksi riitti tummia sävyjä:

Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä herätteli lukijaa turistipaikkojen puistoissa ja aukioilla notkuvien nuorten arkeen. Ehkä aivan kaikki heistä eivät ole rennoissa asuissa kulkevia tavallisia turistinuoria, osa saattaa olla muunlaisella reissulla. Tämä sarjakuvaromaani olisi ollut oivallinen valinta taannoisen naistenviikon kirjaksi, sillä Ullin ja Edin matkakuvaus osoitteli sormella sitä tosiasiaa, millä ehdoilla kaksi alaikäistä naisenalkua voi maailmalla matkustaa ilman rahaa ja passia.

***

Ulli Lust on syntynyt Wienissä, ja lukemani sarjakuvaromaanin tapahtumat alkavat ja päättyvät Wienissä. Niinpä merkitsen kirjasta haastepisteen Idän pikajuna -haasteeseen. München jäi välistä, joten siinä menivät mahdollisuuteni suorittaa reitti täysin oikeassa järjestyksessä. Mutta ei se mitään, matka jatkuu ja jo ihan pian juna puksuttaa Budapestiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Eilispäivän kirjat ja Sallan lukupäiväkirja.
Kirjan tietoja:
Ulli Lust: Heute ist der letzte Tag vom Rest deines Lebens (2009)
Suomennos Hannele Richert
Like, 2013
464 sivua