Oksan hyllyltä

Sheferijm-blogin Idän pikajuna -lukuhaasteessa riitti haastetta. Kahdeksan legandaarisen junan pysäkkiä ei ollut mikään helppo luku-urakka, ja yksi kaupunki minulla jäi kokonaan käymättä. Varnaan toki löysin kiinnostavan kirjan, sillä Bram Stokerin Draculassa on Wikipedian mukaan viittauksia Varnaan. Dracula odottelee lukupinossani, mutta sen pituus sai minut päättämään, etten väkisin koeta lukea sitä enää tähän haasteeseen. Sain silti kasaan seitsemän pysäkkiä, ja olen matkalla kuin kotonani. Tämä onkin totta, matkalla on yleensä erittäin mukavaa olla.  Lukemani kirjat ovat tässä: 1. Pariisi (Ranska) - Pierre la Mure: Punainen mylly 2. Strasbourg (Ranska) - Jacques Martin: Karthagon aave 3. München (Saksa) - Philip Kerr: The One From the Other 4. Wien (Itävalta) - Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä 5. Budapest (Unkari) - Vilmos Kondor: Budapestin synnit 6. Bukarest (Romania)   - Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 7. Varna (Bulgaria)...

Joulukuun perinteisiin bloggaustunnelmiini näköjään kuuluu se, että tasaisin väliajoin pitää sanoa heipat jollekin päättyvälle lukuhaasteelle. Tällä kertaa vuorossa on Sheferijm-blogin Idän pikajuna -haaste, joka alkaa minun osaltani puksuttaa kohti haastekoontia. Niputan tähän juttuun kaksi pysäkkiä, jotka jäivät hankaluutensa vuoksi haasteen hännänhuipuiksi: Bukarest ja München. Löysin silti viimein näihin sopivat kirjat, ja Bukerestin kohdalla on erityisen painokkaasti kyse sopivasta kirjasta, sillä Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa (Gummerus, 2011) olisi ilman haastepisteen houkutusta jäänyt kesken. Philip Kerrin The One From the Other (Penguin Books, 2006) sen sijaan oli taattua, synkkää Bernie Gunther -laatua, ja olen iloinen, että lukuhaaste houkutteli jatkamaan tämän noir-sarjan parissa. Mustien vuorten varjossa -kirjassa päähenkilönä on reportteri Rakel Aho, ja hänen matkassaan lukija pääsee kulkemaan läpi eurooppalaisten sotakipupisteiden. Kirja alkaa Bukares...

Lukuhaasteiden myötä löysin pari kiinnostavaa dekkaria, joita voin huoletta suositella talvi-iltojen viihdykkeeksi: Jason Goodwinin Janitsaaripuu (Karisto, 2006) ja Jørn Lier Horstin Suljettu talveksi (Sitruuna, 2015). Janitsaaripuu vie lukijan Istanbulin 1830-luvun eksotiikan pariin ja Suljettu talveksi liikkuu nykyajan Norjassa ja Latviassa. Janitsaaripuu oli melkoinen aika- ja kulttuurimatka 1800-luvun alun Istanbuliin. Ajankuva on kirjassa vahvasti läsnä, vaikken tietenkään pysty arvioimaan sen oikeellisuutta. Rikoksia kirjassa tutkii eunukki Yashim Togalu, eikä ns. oikeita poliiseja esiinny kirjassa lainkaan (liekö heitä ollutkaan 1800-luvun Istanbulissa?). Tosin on todettava, että olipa asialla eunikki tai poliisi, tutkinnan perusmenetelmät näyttävät olevan pitkälti samat. Kirjan alussa sulttaanin maajoukkojen komentaja sekester pyytää Yashimia tutkimaan kadonneiden nuorten kadettien tapausta. Tulossa on joukkojen tarkastus itsensä sulttaanin toimesta, ja kaiken on ol...

Lueskelin kesän aikana pari dekkaria, jotka ovat jatko-osia mielenkiintoisen tuntuisissa sarjoissa. Tämän aasinsillan kautta niputan Pekka Hiltusen Sysipimeän (WSOY, 2012) ja Vilmos Kondorin Budapestin synnit (Tammi, 2013) samaan postaukseen. Hiltusen Studio -sarjaan olen koukussa oikein kunnolla ja Kondorin Budapest noir nosti tämän kakkososan myötä pisteitään reippaasti. Sysipimeä on Lontooseen sijoittuvan Studio-sarjan toinen osa. Ensimmäisen osan Vilpittömästi sinun kuuntelin äänikirjana, ja Pinja Flinkin sopi tarinaan niin hienosti, että lähes kuulin hänen nytkin lukevan minulle Sysipimeää , vaikka luin kirjan e-versiona. Kirjasarjan pääosissa on kaksi suomalaista naista, graafikkona työskentelevä Lia ja jännittävää Studiota johtava Mari. Sarja-avaus keskittyi enemmän Lian hahmoon, ja nyt päästiin pienen askeleen verran lähemmäs Maria. Tämä oli minulle mieluinen ratkaisu, sillä tuo salaperäinen voimanainen tuntuu kätkevän salaisuuksia sisäänsä. Ainakin muutama paljastui...

Kesäiselle Sunnuntaisarja-kirjoittelulleni eli sunnuntaisin ilmestyville sarjakuvapostauksille taisi tulla loppu elokuun alkaessa. Eilinen postaus meni lukumaratonille ja sitä edellisen sunnuntain alla iski aikapula. Lomalaisen elämä oli niin kiireistä, etten ehtinyt sarjakuvan pariin riittävän ajoissa blogijuttua varten enkä viitsinyt yön pikkutunneilla väkisin rustailla juttua kasaan. Joten taidan suosiolla tehdä niin, että sarjakuvajutut ilmestyvät jatkossa muiden juttujen lomassa, oli päivä mikä hyvänsä. Sarjakuvia varmasti ilmaantuu blogiini syksyn aikana jonkin verran, sillä lukuvinkkejä kertyi kesän mittaan varastoon todella paljon. Parin viikon kuluttua pidettävälle lukumaratonille minulla on jo jemmassa muutama albumi. ***   Ulli Lustin Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä (Like, 2013) on kahden itävaltalaistytön reilun 450 sivun mittainen reissufiilistely sarjakuvan muodossa. Matkalle lähdetään Wienistä, josta suunnataan Roomaan ja Sisiliaan. Matkalla olevat punk...

Sheferijm-blogin Idän pikajuna -lukuhaaste laittaa kirjanetsijän taidot koetukselle. Kahdeksaan eri kaupunkiin liittyvän kirjan löytäminen ei ole tuntunut minusta etukäteen helpolta puuhalta, ja Strasbourg vaikutti erityisen haastavalta tapaukselta. Mutta Wikipedia auttoi tässäkin pulmassa, sillä sieltä löysin tiedon, että sarjakuvantekijä Jacques Martin on syntynyt Strasbourgissa. Haastepiste varmistettu! Martin on avustanut mm. Tintti-sarjakuvien piirtämisessä, mutta valitsin haasteeseen hänen oman Alix -sarjakuvansa. Alix oli minulle täysin uusi tuttavuus, sillä en ollut koskaan edes kuullut tämmöisestä sarjakuvasta. Sarjaa on suomennettu lähes 20 osan verran, ja valitsin luettavakseni pari osaa: Karthagon aave (#13; Apollo, 2009) ja viime vuonna ilmestyneen uusimman suomennoksen Kiinan keisari (#17; Apollo, 2014). Alix- albumit sijoittuvat antiikin ajan maailmaan, ja sarjan nimihahmona seikkaileva Alix on Kvaak.fi-sivustoa lainatakseni " syntyjään gallialainen, j...

Henri de Toulouse-Lautrec (1864-1901) on ollut minulle tuttu vain maalaustöidensä kautta, joita voi kurkata vaikkapa täällä . En ole mikään taiteentuntija, mutta de Toulouse-Lautracin työt miellyttävät silmääni, ja erityisesti julisteiden eläväinen, värikylläinen tunnelma välittyy lähes käsinkosketeltavana katsojalle asti. Lähikirjastoni kirjanvaihtohylly tarjosi hiljattain mieluisan yllätyksen, sillä bongasin hyllystä Pierre la Muren Punaisen myllyn (Suuri suomalainen kirjakerho, 1996), joka on romaani de Toulouse-Lautrecin elämästä. En ollut entuudestaan laisinkaan tietoinen kirjan olemassaolosta, mutta nappasin sen oitis mukaani, sillä mies värikkäiden julisteiden takana kiinnosti minua kovasti. Punainen mylly on kaunokirjallinen kirja, ja pidin siitä juuri sen vuoksi. Kunhan faktat ovat kohdillaan, luen tunnettujen henkilöiden elämästä mieluummin taiteilijaromaanin muodossa kuin puhtaasti tietokirjana. Pierre la Mure onnistuu erinomaisesti herättämään henkiin Henri de Toulou...