Oksan hyllyltä

Vuosi sitten julkaisin täällä blogissani  hyllynlämmittäjäpinon , joka ei alun alkaenkaan ollut helppo pala. Vain todella paksuja kirjoja, jotka ovat majailleet hyllyssäni vuosia:   Kuinkas kävikään? Vuoden 2025 aikana sain kaksi kirjaa luettua, ja kaksi jätin suosiolla kesken - aikoinaan herätäostoina hankitut kirjat (jollaisia kaikki pinoni kirjat ovat olleet 😄) eivät innostaneet lukemaan, joten päätin kierrättää ne seuraaavalle lukijalle: Aloitetaanpa kesken jääneeneistä hyllynlämmittäjistä... * Mihail Šiškin: Neidonhius ( suom. Vappu Orlov, WSOY 2015) - tätä jaksoin pakertaa eteenpäin noin kuutisenkymmentä sivua. Pidin kirjan ideasta: Sveitsiin pyrkiviä pakolaisia tulkkaava mies kuuntelee kertomuksia elämästä ja kuolemasta, lukee tauoilla ja iltaisin kirjallisuutta, kirjoittaa kirjeitä - ja tästä kaikesta mitä ilmeisimmin rakentuu maailmoja ja todellisuuksia syleilevä kokonaisuus. Oli vain niin, että minulle Neidonhiuksen tyyli oli liikaa. Kirjassa ei tarvitse olla juon...

Sinun, Margot  (WSOY, 2021) on muutaman vuoden takainen hittikirja. Tämähän aina nostaa odotuksia kirjaa kohtaan, vaikken aivan tarkkaan tiennyt, mitä romaanilta odottaa (olin yllättävän hyvin säästynyt spoilereilta).  Meri Valkaman esikoisromaani kertoo erään suomalaisen perheen kohtalosta DDR:n hajoamisen aikaan, ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä. DDR:n aikakauteen katsotaan maahanmuuttajanäkökulmasta, kun suomalainen toimittaja Markus muuttaa maahan vaimonsa Rosan ja perheen pienen Vilja-tyttären kanssa. Miten käy idealismin, kun muuri murtuu ja ajat muuttuvat? "Jos asiat olisivat menneet toisin, olisiko jommallakummalla voinut olla mahdollisuus selvitä, Markuksella ja Luisella tai DDR:llä? Sen kysymyksen äärelle Markus palasi mielessään tulevina vuosina lukemattomia kertoja ja putosi kerta toisensa jälkeen syvälle pimeyteen, niin läpitunkemattomaan ja tiiviiseen, että kadotti valon lopulta kokonaan." Kirjassa Markuksen ja Rosan eroon päättynyt parisuhde on isossa roolissa,...

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime vuoden lopulla sadan kirjan lista 2000-luvun parhaista kotimaisista kirjoista . Lista herätti kirjapiireissä jonkin verran huomioita (tosin nyt tuntuu, että hädin tuskin muistan koko listaa 😏), ja inspiroiduin siitä alkuvuodesta sen verran, että tein muutaman kirjastovarauksen. Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on minulle ainainen haaste, ja mikä tahansa lisätsemppi on tervetullut. HS:n listalta poimin lukuun pari kirjaa, jotka menevät laariin "kaikki paitsi minä ovat lukeneet". Kiitokset siis listalle, tulipa selätettyä pari paljon huomiota saanutta kirjaa. Nälkävuoden luin alkuvuonna, Kissani Jugoslavia jäi ensi alkuun kesken mutta sain sen pari päivää sitten luettua loppuun. Näiden kirjojen myötä sanon heipat HS:n listalle - hauskahan tämmöisiä listoja on lukea ja tutkia, mutta en tämän enempää aio tähän käyttää aikaa. Olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tulin lukeneeksi nämä kaksi kovaa kotimaista esikoiskirjaa (!):  * Aki Ol...

Kirjabloggaajien perinteinen klassikkohaaste on täällä taas! Oma kirjavalintani osui saksalaiseen klassikkoon, sillä valitsin luettavakseni Thomas Mannin Buddenbrookit   - Erään suvun rappio (WSOY, 2010/1901). Kesähelteillä kirjastossa käynti ei ole oikein napostellut, joten klassikon piti löytyä omasta hyllystä. Valinnanvaraa oli sielläkin, ja päädyin Buddenbrookeihin lopulta ilman mitään sen kummempaa syytä - ajattelin, että tuon ehtinee joutilas kesälomalainen lukaista voin viikossa (joo, vähän myöhään inspiroiduin valitsemaan luettavaa). Muistelin tosin, että minulla on joskus aiemmin ollut hieman ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaa ja se saattaisi olla "vaikea", mutta nopsan selailun perusteella teksti ei tuntunut mitenkään luotaantyötävältä joten siinäpä se. Buddenbrookit osoittautui yllättävän perinteiseksi sukuromaaniksi, eikä kirja ollut mielestäni millään tavoin raskaslukuinen. Pituutta kirjalla toki on lähes kuusi ja puolisataa sivua, mutta itse luokittelisin Bu...

Iida Ahon Kesän tango (Tammi, 2024) päätyi lukuun aika lailla sattumalta lukuaikapalvelusta, johon sain puoli vuotta lukuaikaa joululahjaksi työnantajalta (erittäin oiva lahja 😊). Joku toinen käyttäjä oli kommentoinut kirjasta näin: "Umpimähkään valittu kirja osoittautui loistavalinnaksi", ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. 1970-luvun Pohjois-Pohjanmaan maisemiin sijoittuva kirja sisältää todentuntuista ajankuvaa Ruotsiin töihin lähteneiden nuorten kokemuksista, ja mukaan on laitettu juuri sopiva annos modernia maalaisromantiikkaa. Toimii!   Kirjan päähenkilönä on reilusti päälle parikymppinen Kristiina (naistenviikon nimipäiväsankari tänään!), joka kesän alussa tulla tupsahtaa takaisin lapsuudenkotiinsa Pääskyniemelle. Takana on muutama vuosi elettyä elämää Ruotsissa: suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta, arkea tehtaassa ja lastenhoitajana, koti-ikävää ja sydänsuruja. Pääskyniemellä on vastassa yksin kotona asuva äiti, rapistuva maatalo ja pienen pitäjän vanh...

Tammikuun viimeisenä päivänä postaillaan perinteiseen tapaan klassikkokirjoista. Tällä kertaa klassikkohaastetta emännöi Tuulevin lukublogi, ja haasteen koonnista voit käydä kurkkaamassa kaikki mukana olevat blogit. Mukavan paljon on taas osallistujia lukemassa ja bloggaamassa klassikoista 😊! Klassikot innostavat, sillä haasteessa on nyt vuorossa peräti sen 20. kierros. Oma blogini on ollut mukana lähes jokaisella kierroksella, sillä vain kolme kertaa on jäänyt väliin.  Tänä vuonna valintani osui Jane Austenin Emmaan (WSOY, 1998/1816), josta olin ennen kirjan lukemista nähnyt vuonna 2020 ensi-iltaan tulleen leffaversion. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on minulle klassikkojen klassikko, enkä pitkään aikaan tohtinut laisinkaan tarttua hänen muihin teoksiinsa - eiväthän ne millään voisi olla yhtä hyviä kuin Y & E, johon rakastuin jo teinivuosina. Nyt olen hieman antanut periksi ja Emma on minulle jo kolmas lukemani Austen. Vuonna 2018 Järki ja tunteet sai minulta k...

Korealainen Han Kang palkittiin hiljan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. Totesin (kuten ehkä moni muukin), että kerrankin Nobel-kirjailija, joka on minulle tuttu ja jota olen aiemmin lukenut, peräti kahden kirjan verran. Han Kangin kirjat tosin ovat niitä kirjoja, joiden lukemisesta ei minulle ole jäänyt erityisen pysyviä muistijälkiä. Ensimmäinen Han Kangini oli Ihmisen teot (Gummerus, 2018), jolle tulin antaneeksi täydet viisi tähteä. Vegetaristi (Gummerus, 2017) sen sijaan oli hieman keskinkertaisempi kolmen tähden elämys. Mutta jos minun nyt pitäisi kertoa näistä jotain (blogipostista lunttaamatta), en osaisi sanoa juuri mitään. Nobel-palkinto nosti Han Kangin somenäkyvyyden korkealle, ja uteliaisuuttani luin muutama vuosi sitten ilmestyneen Valkoisen kirjan (Gummerus, 2021). Minulla on juuri nyt lukuaikapalvelu käytössä, joten vältin kirjaston jonot, joita Oulussakin on muodostunut Kangin kirjoihin. Valkoinen kirja oli minulle yllättävän vaisu kirja, vaikka Kang kirjoittaa tod...

Heippa pitkästä aikaa! Kulunut vuosi on ollut jokseenkin kiireinen ja tapahtumarikas vaihe bloggaajan elämässä, eikä aikaa ja energiaa oikein ole löytynyt kirjoille saati sitten blogille. Lyhyesti: alkuvuodesta etsiskelin omaa asuntoa, löysin ja ostin, muutin, tehtiin pintaremppaa isän ja sedän avustuksella (kiitos, ihanat 💖), tein liikaa töitä, eräs pitkäaikainen työtoverini poistui keskuudestamme täysin yllättäen 💔, ja lopulta tuli kauan kaivattu kesäloma - ja syksy, jolloin aloin kaivata blogia ja lukemista ja miettiä, mikä olisi sopiva tapa "palata" takaisin näin pitkän tauon jälkeen. Vähän hassua, tiedän, mutta ehkä minulle tuli jonkinlainen bloggaajan kirjoituskammo... olen sentään jotain lukenut tänä vuonna, mutta en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi tänne blogiin enkä Kvaakin, jonne olen kirjoittanut sarjakuvista 😶 ja olen pohtinut, miten aloittaa taas. Mutta no, nyt vain aloitan ilman sen kummempia kiemuroita 😀 (paitsi nämä postauksen alun jaarittelut): Siiri E...

Hip hei, ehdin kuin ehdinkin lukea ja blogata kirjabloggaajien klassikkohaasteen kirjani! Tänään on perinteisen klassikkohaasteen postauspäivä, ja vuorossa on jo haasteen 18. kierros. Haaastetta emännöi Ankin kirjablogi , ja koontipostauksesta löydät kaikki haasteeseen osallistuneet blogit. Oma osallistumiseni meni todella täpärälle, sillä vielä eilen illalla valitsemastani kirjasta oli noin 150 sivua lukematta 😄. Kirjan valintakaan ei ollut helppoa, sillä pyörittelin paria kolmea vaihtoehtoa, kunnes sitten lopulta päädyin hieman sattumalta, toisen lukuhaasteen kautta, itselleni tuntemattomaan ranskalaiseen kauhuklassikkoon, joka ilmestyi alkukielellä vuonna 1910. Mukana siis ollaan myös tällä kertaa! Klassikkohaasteen aiemmilla kierroksilla olen lukenut näitä kirjoja: 1)  Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi 2) Bram Stoker: Dracula   3) Leo Tolstoi: Anna Karenina 4)  Daphne du Maurier: Rebekka 5) Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia    6) - 7)...