Petra Rautiainen: Meren muisti
Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).
Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta.
"Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät.
Meri oli meidän sukumme luonto."
Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan tarina etenee, puhutaan myös merestä, siitä mitä se on ja ei ole, miten ihminen tulee toimeen meren kanssa, mihin kaikkeen ihminen on valmis hyötyäkseen merestä. Ilmastonsuojelua ja ilmastonmuutosta käsitellään hienovaraisesti, liikaa alleviivaamatta mutta silti sanoma tulee rivien välistä esille ja toisaalta henkilöityy Aapaan. Kirjan alussa on hän on voimakkaasti identifioitunut öljy-yhtiöiden pyrkimyksiin ja sanomaan, mutta hiljalleen mieleen pääsee toisenlaisia ajatuksia. Merten suojelun eri näkökulmat nousevat kirjassa hyvin esille, ja aivan tavallisten henkilöiden kautta päästään kiinni esimerkiksi siihen, onko ilmastonmuutos totta vai pelkkää propagandaa.
Kirjan kerronnassa iso rooli on matkapäiväkirjan otteilla, joiden todellinen merkitys ja luonne paljastuu vasta kirjan lopussa. Matkapäiväkirjan lukeminen toi aivan oman tunnelmansa kirjaan, vaikka se alkuun olikin hieman irrallisen oloinen. Pidin tästä kerrontaratkaisusta tavattomasti, mutta en halua paljastaa sen jujua, jottei uuden lukijan lukuelämys mene pilalle.
"Sanotaan, että meritiet ovat veteen piirrettyjä maailmanviivoja. Meri merkitsee monille vapautta, mahdollisuuksia. Loputonta jatkuvuutta.
Onnea.
Mutta minä tiedän. Minä tiedän, että kaikki pinnan päällä on illuusiota. Kun menee tarpeeksi lähelle, meri näyttää vieraalta. Syvyyksissä mätänevät korallieläinten raajat ja levien murksatut kehrät.
Meren alle voi kuolla muullakin kuin yhdellä tavalla."
Meren muisti saa minulta täydet viisi tähteä Goodreadsiin. Kohtuullisen lyhyeen romaaniin (vain noin parisataa sivua) on saatu mahtumaan paljon: merten suojelun alkutaipaleen kuvausta pienen ruijalaiskylän asukkaiden näkökulmasta, yhden naisen merkityksellinen kesä, havahtuminen johonkin tärkeään. Aivan täydellinen kokonaisuus!
Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa Meren muisti sopii kohtaan 9. ilmasto ja ilmastonmuutos. Helmet-haasteessa Meren muisti menee kohtaan 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.