Oksan hyllyltä

Niputin tähän juttuun pari hiljattain lukemaani lanukirjaa, sillä koetan saada jälleen kerran bloggausjonoani lyhyemmäksi. Valitsin kirjat samaan postaukseen täysin lanu-perusteella, mutta silti niiden teemoissa ja aiheissa on yhteisiä piirteitä: molemmissa käsitellään perhesiteitä, ystävyyttä ja rakkautta. Henkilöasetelmassakin on paljon samaa: perheen ainut lapsi saa uuden kaverin, ja tämä on alkusysäys uudenlaisille kuvioille ja oman identiteetin hahmottamiselle. * Ellen Strömbergin Ei alkua, ei loppua (S & S, 2024)  kiinnosti minua oikeastaan vain sen vuoksi, että hullaannuin täysin Strömbergin  Mehän vaan mennään siitä ohi  -kirjaan. Ei alkua, ei loppua ei valitettavasti yltänyt aivan samalle tasolle, mutta oli "ihan kiva" kirja. Kirjan päähenkilönä on kasiluokkalainen Benjamin, joka kesää kuluu asuntoautossa Pohjanmaalla, arkeologi-isän työreissulle raahattuna. Benjamin tutustuu salaperäisen oloiseen Tristaniin, ja tylsältä vaikuttanut kesänvietto saa yllättäv...

Sinun, Margot  (WSOY, 2021) on muutaman vuoden takainen hittikirja. Tämähän aina nostaa odotuksia kirjaa kohtaan, vaikken aivan tarkkaan tiennyt, mitä romaanilta odottaa (olin yllättävän hyvin säästynyt spoilereilta).  Meri Valkaman esikoisromaani kertoo erään suomalaisen perheen kohtalosta DDR:n hajoamisen aikaan, ja sen jälkeisinä vuosikymmeninä. DDR:n aikakauteen katsotaan maahanmuuttajanäkökulmasta, kun suomalainen toimittaja Markus muuttaa maahan vaimonsa Rosan ja perheen pienen Vilja-tyttären kanssa. Miten käy idealismin, kun muuri murtuu ja ajat muuttuvat? "Jos asiat olisivat menneet toisin, olisiko jommallakummalla voinut olla mahdollisuus selvitä, Markuksella ja Luisella tai DDR:llä? Sen kysymyksen äärelle Markus palasi mielessään tulevina vuosina lukemattomia kertoja ja putosi kerta toisensa jälkeen syvälle pimeyteen, niin läpitunkemattomaan ja tiiviiseen, että kadotti valon lopulta kokonaan." Kirjassa Markuksen ja Rosan eroon päättynyt parisuhde on isossa roolissa,...

Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous (WSOY, 2018) voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2018, mutta jostain syystä minulla on jäänyt tämä erittäin kauniskantinen kirja lukematta. Kiinnostusta on kyllä ollut, mutta kenties kirjan tuhdin oloinen sivumäärä on korottanut lukukynnystä (vaikkei tämä edes ole erityisen paksu kirja fantasiakirjaksi). Muistelen myös, että Enorannan Nokkosvallankumous oli minulle hieman hidaslukuinen kirja, ja jostain syystä arvelin, että Tuhatkuolevan kirous saattaisi olla samantyylinen luettava. Mielikuvat kirjoista muodostuvat kummallisesti, mutta onneksi nyt viimein tulin kokeilleeksi Tuhatkuolevaa . Ei se samalla tavoin valostuttanut päivääni kuin Maailmantyttäret (tälle romaanille iso sydän!), mutta ajatuksia herättävää, kauniisti kirjoitettua fantasiaa on aina mukavaa lukea. "Oletko sinä kuollut?" kysyin, vaikka tiesin jo vastauksen. Tiesin sen Nubyan silmistä, eivät ihmisen silmät voineet olla sen väriset, ensik...

Löysin Will Staehlen luoman Warren 13.-hahmon muutama vuosi sitten, kun luin upeasti kuvitetun lasten fantasiasarjan ensimmäisen osan englanniksi. Kirja on sittemmin käännetty myös suomeksi nimellä Kaikennäkevä silmä  (Kumma, 2022). Tässä postauksessa ovat sarjan kaksi jatko-osaa: Kuiskausten metsä (Kumma, 2023) ja Kolmentoista vuoden kirous (Kumma, 2023). Suosittelen lämpimästi aloittamaan sarjan lukemisen alusta! Warrenin, hänen perinnöksi saamansa kävelevän hotellin ja sekalaisen ystäväjoukon seikkailut muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka vetäisee siinä määrin mukaansa, että ahmaisin nämä pari osaa aivan putkeen. Kuiskausten metsässä Warrenin isännöimä kävelevä hotelli kupsahtaa kumoon, menettää asiakkaansa ja Warren joutuu melkoiseen satimeen, kun sekatavarakauppiaaksi naamioitunut miimikko eli muodonmuuttaja ottaa hänen hahmonsa ja aikoo johdattaa hotellin salaperäiseen noitien hallitsemaan Ilkimetsään. Huh sentään, tässä kirjassa riittää tapahtumia ja outoja hahmoja...

Blogi on mainio lukuhistorian tallentaja. Olisin voinut vannoa, etten ole aiemmin lukenut Evelyn Waughilta muuta kuin briljantin klassikon Mennyt maailma , mutta blogihistoriani alkutaipaleelta paljastui toinenkin Waugh: elokuussa 2013 bloggaamani Jymyjuttu . Suurempia muistijälkiä tuo kolme tähteä aikoinaan saanut kirja ei ole jättänyt, mutta blogijutun perusteella kyseessä on ollut hieman samantyylinen kirja kuin nyt lukemani Rakkaamme (Love Kirjat, 1981/1945) - lyhyehkö satiiri, jossa tarkastellaan brittiläistä elämäntyyliä. Rakkaamme sukeltaa hautaustoimistojen maailmaan, ja esittelee samalla lukijalle Hollywoodin pienen brittiläisen yhteisön, joka on siirtynyt elokuvakaupunkiin sotavuosien jälkeen (kirja ilmestyi alkujaan vuonna 1945). Kun eräs yhteisön jäsen päätyy päättämään päivänsä oman käden kautta, on aika astua sisään Kuiskivien Kunnaiden Kultaisista Porteista ja perehtyä siihen, mitä palveluja on tarjolla viimeiselle matkalle ajasta ikuisuuteen. "Viime kuussa meillä...

Bongasin hiljattain BookBeatista kiinnostavan oloisen nuorten dekkarisarjan (tai ehkäpä tämän voisi luokitella osuvammin mysteerisarjaksi), joka jo kirjojen nimien perusteella vaikutti jollain tapaa kytkeytyvän Sherlock Holmes -seikkailuihin. Ali Standishin Outoja tapauksia Baskervillen koulussa (Tammi, 2024), ja sen jatko-osa Viiden merkki (Tammi, 2025) nostavat pääosaan nuoren Arthur Conan Doylen - kirjailijan, jonka kynästä tuo klassinen salapoliisihahmo maailmalle putkahti. Standish on kirjoittanut sarjansa kirjailijan perikunnan luvalla, joten kirjat pursuavat viittauksia sekä Doylen oikean elämän tapahtumiin että Holmes-tarinoihin.   Kuuntelin kirjat äänikirjoina, ja itse asiassa suosikkilukijani Toni Kamulan ääni minut houkutteli kokeilemaan tätä sarjaa. Jäin heti koukkuun! Sarjan ensimmäisessä osassa köyhässä perheessä varttuva, loogista päättelyä harrastava nuori Arthur valitaan onnekkaan sattuman kautta merkilliseen Baskervillen kouluun, joka on äärimmäisen valikoiva op...

Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen matkakirja Joutoretki - Road trip kätkettyyn Suomeen (Like, 2022) on matka suomalaisuuden ytimeen. Tässä kirjassa ollaan me, juuri niin arkisina ja omalla tavalla outoina kuin vain osataan. Tekijäkaksikko työskentelee päivätyönään journalisteina, ja he ovat koostaneet kirjaansa reportaaseja matkoistaan Suomessa. Reissukohteiksi on valikoitu paikkoja, jotka sopivat "joutaa"-verbin henkeen: "olla tarpeettomana vapaa johonkin" ja "olla kelvottomuuttaan omiaan johonkin". Joutoretkillä pyörähdetään mm. maamme kurjimmissa nähtävyyksissä, etsitään piimävelliä maisteltavaksi ja peltoautoja ajettavaksi. Niin, ja paljastetaan salattuja totuuksia Facen huovutusryhmästä. Löysin kirjan etsiessäni luettavaa Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohtaan "nähtävää Suomessa", ja sitä Joutoretki todellakin tarjoilee. Nähtävät ja koettavat jutut eivät tosin ole mitään turistiopaskamaa. Reportaasien tyyli on rento ja kepeän jutusteleva...

Romantiikan ystävät huomio: Kaliane Bradleyn Aikaministeriö (Tammi, 2024) kannattaa ottaa lukuun, jos se toistaiseksi on mennyt ohi. Nyt on tarjolla hyvällä tavalla erilaista luettavaa lemmenjuonien saralla! Lontoossa asuvan, kambodzalaistaustaisen virkamiesnaisen (heh heh) ja nykyhetkestä katsottuna lähitulevaisuuteen aikakoneella 1800-luvulta siirretyn tutkimusmatkailijan hiljalleen etenevä suhde on jännitteiltään sellainen, että harvoin olen ollut yhtä täpinöissäni mistään romanttissävyisestä kirjasta. Tulin lukeneeksi Aikaministeriön jo alkuvuodesta, mutta kirja on edelleen yksi tämän vuoden parhaista lukuelämyksiäni. "Eikö heidän sopeutumisensa häiriinny", Simellia kysyi, "kun heidät talutetaan maailmaan tilanteessa, jossa he kuvittelevat olevansa tuonpuoleisessa tai länsirintamalla? Kysyn tätä sekä psykologina että ihmisenä, jolla on normaali empatiakyky." Kirjan kertojanainen, joka taitaa jäädä nimettömäksi, toivotetaan työhaastettelussa tervetulleeksi aika...

Olen selaillut kirjaston tietokantaa ahkerasti muutaman viime viikon aikana, kun olen saanut puhallettua uutta innostusta luku- ja blogiharrastukseeni. Samalla olen inspiroitunut lukuhaasteista eli lukuhommani pyörivät jälleen lukuhaasteiden ympärillä, kuten aina ennenkin 😀. Helmet-haasteen "vihreä kirja" tuotti hakutuloksena Inari ja Leena Krohnin lastenkirjan Vihreä vallankumous (Tammi, 1970/2020), joka on alunperin julkaistu vuonna 1970 mutta josta on vuonna 2020 otettu uusi painos 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin tutustua kirjaan. Olen tosin sellaista vuosikertaa, että olisin saattanut törmätä tähän lapsenakin, mutta enpäs vain ollut tätä ennen koskaan Vihreästä vallankumouksesta kuullutkaan. Kirjan tarina on lapsille sopivan yksinkertainen. Riioraan kaupungissa on suuri puisto, jonne "SISÄÄNPÄÄSY KIELLETÄÄN LAILLISEN EDESVASTUUN UHALLA". Asioista päättävä kaupunginvaltuusto on suuressa viisaudessaan päättäny...

Luen todella harvoin Lappiin sijoittuvia kirjoja, mutta Seinäjoen kirjaston lukuhaaste innosti etsimään jonkin Lappi-kirjan. Päädyin dekkariin, ja lukuun valikoitui Elina Backmanin Saana Havas -sarjan kolmas osa Ennen kuin tulee pimeää (Otava, 2022).  Saana Havas on rikospodcastia harrastuksenaan tekevä toimittaja. Podin tiimoilta Saana päätyy tonkimaan vanhoja rikosjuttuja, ja tässä kirjassa häneen ottaa yhteyttä juristina työskentelevä Heta, jonka pikkusisaren murha on jäänyt ratkaisemattomaksi tapaukseksi. Lapin poliisia ei Inarissa vuonna 1998 sattunut henkirikos tunnu enää kiinnostavan, ja Heta pyytää Saanaa perehtymään juttuun. Ehkä aihetta käsittelevä podcast ja suloisen Ingan tarina herättäisi yleisön ja poliisin mielenkiinnon, ja auttaisi saamaan murhaajan viimein kiinni? Helsingissä asuva Saana saa vapaata töistä ja matkustaa Inariin perehtymään Ingan kuolemaan. Lapissa odottaa myös aiemmin etäiseksi jäänyt isä, joten rikospodin valmistelun ohella Saanan perhesuhteet...

Simone Buchholzin hämärän originelli Chastity Riley -dekkarisarja on ehdottomia suosikkejani nykydekkareista. Sen päätösosa Purppurasade (Huippu, 2024) ilmestyi suomeksi jo viime vuonna, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt. Osin syynä on viime aikojen hidas lukutahtini, jonka vuoksi monta muutakin suosikkikirjailijan kirjaa on mennyt ohi silmien. Mutta toisaalta välttelin Purppurasadetta myös sen vuoksi, että se ainakin tällä erää päättää lempparisarjani. Nolo kirjatunnustus: en tykkää lukea viimeisiä osia! On niin haikeaa heittää hyvästit tutuille hahmoille! Luin esimerkiksi Muumilaakson marraskuun vasta noin vuosi sitten, ja Hercule Poirot -sarjan päättävää Esirippua en ole tohtinut vieläkään avata 😀🙈. Mutta nyt on Purppurasade luettu, ja voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille Chastity-sarjaa seuranneille. Jos sarja ei taasen ole tuttu - kannattaa aloittaa lukeminen Revolverisydämestä 💖. Purppurasade vie Chastityn Skotlantiin, sukunsa alkujuurille. Oma elämä Hamp...

Kirjakimaran perinteinen kesähaaste Kirjoja ulapalta jatkuu syyskuun loppuun, joten tähän haasteeseen ehtii vielä mainiosti mukaan, jos merelliset kirjat kiinnostava. Aloitan oman haasteeni Petra Rautiaisen Norjan Ruijaan sijoittuvalla romaanilla Meren muisti (Otava, 2022).  Kirjan päähenkilönä on uratietoinen, suurelle öljy-yhtiölle työskentelevä Aapa. Hän palaa pieneen kotikyläänsä Ruijaan auttamaan yhtiötä dokumenttielokuvan tekemisessä. Samalla Aapa näkee pitkästä aikaa isoäitinsä eli ämmin, joka on joutunut sairaalaan. Kaksi vuosikymmentä ulkomailla oleskellut Aapa kohtaa merestä elantonsa saavan kylän, sen asukkaat ja kipeät muistonsa äidin kuolemasta. "Esiäitiemme kielessä luonto tarkoittaa sekä ihmisen luontoa että kaikkea luomakuntaa ympärillämme: metsää, vuoria, merta, järviä. Vanhat uskovat, että meissä jokaisessa on luonto, haltija. Se tekee meistä meidät. Meri oli meidän sukumme luonto." Minä ihastuin Meren muistiin heti sen ensi sivuilla. Samalla kun Aapan t...

Kiitos Helmet-haasteen, tulin lukeneeksi (lue: hotkineeksi) kolme osaa Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarjaa aivan peräjälkeen. Löysin sarjan kolmannen osan Sahramisyksy etsiessäni kirjaa, jonka nimessä, kannassa tai kuvauksessa on jokin mauste. Minulle ei ole yleensä mikään ongelma hypätä sarjaan mukaan keskeltä, mutta tässä sarjassa oli niin hauskat nimet, että päätin aloittaa alusta eli Korvapuustikesästä . Se olikin mainio tapaus! Leivonnan ystäville tiedoksi: Taatelitalven ja Sahramisyksyn lukujen alusta löytyy reseptejä, joten Kajannon sarjasta saattaa olla iloa kotikeittiöissäkin. *  Maija Kajanto: Korvapuustikesä (WSOY, 2022) Sarjan avausosa oli lukemistani osista ehdottomasti paras. Sen alussa isossa elintarvikeyhtiössä reseptiikkaa kehittävällä Kristiinalla menee kuppi nurin tai pitäisikö sanoa lipstikka nenään. Työnantaja vaatii kehittämään pullareseptin, jossa on mukana lipstikkaa. Moneen venyvälläkin on rajansa, ja Kristiina päätyy sanomaan kiitos ei ja heipat koko ...

Helmet-haasteessa on kohta, jossa pyydetään lukemaan jotain Tove Janssoniin liittyvää. Kirjaston tietokannasta esiin tupsahti Paul Gravettin kirja Tove Jansson - Kuvittaja (Otava, 2023), joka lupaa esitellä Janssonin "kuvallista tuotantoa". Päätin kokeilla kirjaa, sillä tämä näkökulma kiinnostaa minua kovasti. Muumitarinat ovat toki ihania ilman kuviakin, mutta mielestäni tarinat heräävät henkiin Janssonin vinkeiden piirrosten ansiosta.  Gravett käy kirjassaan läpi koko Janssonin uran kuvittamisen näkökulmasta, lapsuusajan piirroksista siihen asti, kun käsien vapina ei enää sallinut hänen jatkaa työskentelyä kuvittamisen parissa. Kirjan sivumäärä on aika lyhyt, vain 112 sivua, ja niistä iso osa menee näyttäviin kuvanäyttäisiin. Kovin syvällisiä analyysejä ei siten ole luvassa, mutta toisaalta kirjasta saa nopean ja kattavan läpileikkauksen Janssonin kuvittajan työstä. Ja kuten mainitsin, runsaat kuvanäytteet ja paksut sivut tekevät kirjasta visuaalisesti antoisan. Tässä muut...