2 x lanu: Ei alkua ei loppua & Kirahvin sydän on tavattoman suuri
Niputin tähän juttuun pari hiljattain lukemaani lanukirjaa, sillä koetan saada jälleen kerran bloggausjonoani lyhyemmäksi. Valitsin kirjat samaan postaukseen täysin lanu-perusteella, mutta silti niiden teemoissa ja aiheissa on yhteisiä piirteitä: molemmissa käsitellään perhesiteitä, ystävyyttä ja rakkautta. Henkilöasetelmassakin on paljon samaa: perheen ainut lapsi saa uuden kaverin, ja tämä on alkusysäys uudenlaisille kuvioille ja oman identiteetin hahmottamiselle.
*
Ellen Strömbergin Ei alkua, ei loppua (S & S, 2024) kiinnosti minua oikeastaan vain sen vuoksi, että hullaannuin täysin Strömbergin Mehän vaan mennään siitä ohi -kirjaan. Ei alkua, ei loppua ei valitettavasti yltänyt aivan samalle tasolle, mutta oli "ihan kiva" kirja. Kirjan päähenkilönä on kasiluokkalainen Benjamin, joka kesää kuluu asuntoautossa Pohjanmaalla, arkeologi-isän työreissulle raahattuna. Benjamin tutustuu salaperäisen oloiseen Tristaniin, ja tylsältä vaikuttanut kesänvietto saa yllättävän käänteen.
Tykkäsin kirjan kesäfiiliksestä ja henkilökuvauksesta. Benjamin ja Tristan ovat aidon oloisia, ja varsinkin Benjamin teini-ikäisen pulmineen (ei ole juurikaan ystäviä, onko ulkonäkö sopiva, mitä muut ajattelee, miten tulla toimeen isän kanssa jne jne) oli tosi symppis. Arkeologiakuviot ja jatulintarhat toivat juoneen omanlaisensa vireen, mutta tästä ja Tristanin omalaatuisuudesta olisi mielestäni voinut ammentaa paljon enemmän. En viitsi spoilata ja kertoa kirjan jujua, mutta scifiin päin kallellaan oleva juoni jäi mielestäni hitusen valjuksi juuri näiden genrejuttujen osalta, vaikka oli sinänsä kekseliäs - en osannut odottaa mitään tämmöistä Mehän vaan mennään siitä ohi -kirjan jälkeen.
Goodreadsiin Ei alkua, ei loppua saa minulta kolme tähteä.
*
Sofia ja Amanda Chanfreaun Kirahvin sydän on tavattoman suuri (S & S, 2022) sai Finlandia-palkinnon vuonna 2022. Kirjan kansikuva antaa hyvän näytteen taidokkaasta ja yksityiskohtaisesta kuvituksesta, ja juuri kansi sai minut innostumaan kirjasta - kiinnosteli, millainen tarina näin mutkikkaan nimen ja superkauniin kannen taakse kätkeytyy.
Kirahvin sydän on tavattoman suuri on lämminhenkinen maagisen realismin värittämä tarina, todellinen hyvän mielen kirja. Kirjan päähenkilönä on yhdeksänvuotias Vega, joka asuu isänsä kanssa Kirahvisaaressa. Perheen äiti ei ole mukana kuviossa, sen sijaan isällä on uusi naisystävä. Vega hengailee silti mieluumin isoisänsä kanssa, joka ymmärtää Vegaa ja tämän tapaa nähdä maailma: se on pullollaan mitä ihmeellisimpiä mielikuvituseläimiä. Kirjassa Vega saa aivan todellisiakin ystäviä, kun koulussa kirjoitetaan kirjeystävälle ja rinnakkaisluokalla oleva Nelson tutustuu Vegaan. Äidin arvoitus kiehtoo Vegaa, ja lopulta hän päätyy etsimään tätä Nelsonin avustuksella - sirkuksesta!
Pidin kirjan valoisasta ja elämänmyönteisestä kerronnasta, jossa asetutaan reilusti lapsen maailmaan ja tarkastellaan aikuisten asioita pienen ihmisen näkövinkkelistä. Kuvitus on aivan valloittava, niin täynnä mitä jännimpiä eläimiä ja luonnonihmeitä. Ylipäänsä luonto on kirjassa vahvasti läsnä, ja hauskana yksityiskohtana ovat lukujen nimiin ripotellut tietoiskut: meritähdillä ei ole aivoja, siat eivät hikoile ja muuta hyvää nippelitietoa. Jos kaipaat pientä piristystä mustaan marraskuuhun, kannattaa ottaa tämä kirja lukuun! Goodreadsiin annan kirjalle neljä tähteä.
Lukuhaasteet:
* Seinäjoen kirjaston lukuhaasteessa Ei alkua, ei loppua sopii kohtaan 11. ilmestynyt alunperin ruotsiksi, ja Kirahvi-kirja menee kohtaan 7. eläimet luonnossa tai kotona.
* Helmet-haasteessa Ei alkua, ei loppua sopii kohtaan 47. kaksi kirjaa joissa on samannimiset päähenkilöt (1. kirja; toinen kirja vasta suunnitteluasteella mutta toiveikkaasti laitan tämän jo mukaan haasteeseen 😄), ja Kirahvi-kirja menee kohtaan 33. kirjassa ratsastetaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.