Oksan hyllyltä

Pääsiäisen lukumaraton alkaa jo olla käsillä, joten tuonpa vihdoin ja viimein blogiini pari kirjaa, jotka luin taannoisella Ystävänpäivän lukumaratonilla . Jean-Jaques Sempén kirjoittamat ja René Goscinnyn kuvittamat Nikke-lastenkirjat ovatkin parhaimmillaan juuri lukumaratonilla, sillä ne ovat lyhyitä juttukokoelmia, joiden päähenkilönä on koulua käyvä ja kavereidensa kanssa aikaa viettävä Nikke-poika. Olen huomannut, että minulle sopii lukumaratoneilla se, että voi välillä lukea jotain pidempää kirjaa ja sitten hypätä joksikin aikaa lyhyemmän ja kevyemmän tekstin pariin. Tähän tarpeeseen Niken hupaisat seikkailut sopivat erinomaisesti. Mainiota välipalaluettavaa siis. Nikke-kirjat sisältävät tosi paljon samantyylisiä tarinoita ja elementtejä (vaikka tämähän on tietysti tuttu tilanne monista lastensarjoista), ja parin kirjan lukeminen peräjälkeen korosti toisteisuutta. Niken pikkupojista koostuva kaveripiiri harrastaa kaikenlaisia pelejä ja kolttosia, ja veikeää huumoria synty...

Helteinen heinäkuu sai minut valikoimaan lukupinoon lähinnä kivan kevyttä luettavaa, ja ranskalaiskirjailijoilta löytyi tähän tarpeeseen pari koulupoikien lomanvietosta kertovaa kirjaa. Jules Vernen Kahden vuoden loma-aika (Otava, 1975/1886) on kulkeutunut kotiini lähikirjaston kirjanvaihtohyllystä ja Nikke-kirjoista olen kiinnostunut Jokken kirjanurkan juttujen perusteella. Itsehän en koskaan lapsuudessani törmännyt Nikke-kirjoihin, mutta aikuisenakin on hauska tutustua uusiin lanu-sarjoihin. Valitsin luettavakseni Nikke kesälomalla -kirjan (WSOY, 2004) sen kannen perusteella, sillä saan kirjalla ruksittua kirjankansibingosta ruudun "loma". En ole kummoinenkaan uimari, mutta jos uin, silloin olen takuuvarmasti lomalla. Jules Vernen Kahden vuoden loma-aika kertoo uusiseelantilaisesta poikajoukosta, joka kirjan alussa ajehtii merellä myrskyn kourissa Eteenpäin-nimisellä kuunarilla ja haaksirikkoutuu sitten autiolle saarelle. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, he vi...