2 x Nikke-kirja: Nikke ja nenä & Nikke ja kaverit
Pääsiäisen lukumaraton alkaa jo olla käsillä, joten tuonpa vihdoin ja viimein blogiini pari kirjaa, jotka luin taannoisella Ystävänpäivän lukumaratonilla. Jean-Jaques Sempén kirjoittamat ja René Goscinnyn kuvittamat Nikke-lastenkirjat ovatkin parhaimmillaan juuri lukumaratonilla, sillä ne ovat lyhyitä juttukokoelmia, joiden päähenkilönä on koulua käyvä ja kavereidensa kanssa aikaa viettävä Nikke-poika. Olen huomannut, että minulle sopii lukumaratoneilla se, että voi välillä lukea jotain pidempää kirjaa ja sitten hypätä joksikin aikaa lyhyemmän ja kevyemmän tekstin pariin. Tähän tarpeeseen Niken hupaisat seikkailut sopivat erinomaisesti. Mainiota välipalaluettavaa siis.
Nikke-kirjat sisältävät tosi paljon samantyylisiä tarinoita ja elementtejä (vaikka tämähän on tietysti tuttu tilanne monista lastensarjoista), ja parin kirjan lukeminen peräjälkeen korosti toisteisuutta. Niken pikkupojista koostuva kaveripiiri harrastaa kaikenlaisia pelejä ja kolttosia, ja veikeää huumoria syntyy usein siitä, että katsellaan lasten silmin aikuisten touhuja:
"-Mitä se telttaileminen on? kysyi Kloku, hänelle saa aina nauraa kun hän ei ikinä tiedä mistään mitään.- Telttaileminen? Se on eri vänkää, selitti Jokkis. - Minä olin viime sunnuntaina isän ja äidin ja meidän tuttavien kanssa. Mennään autolla kauas maalle ja sitten asetutaan johonkin kauniiseen paikkaan jonkin joen rannalle, pystytetään teltat, tehdään nuotio, uidaan, ongitaan, nukutaan teltassa, on hyttysiä, ja kun alkaa sataa, lähdetään kiireesti kotiin." (s. 29, Nikke ja kaverit)
Niket ovat varsin harmitonta luettava, sillä kirjat on kirjoitettu 1960-luvulla ja niiden arki heijastelee todellisuutta ennen nettiä ja teknologian täyttämää arkea. Sukupuoliroolitkin ovat varsin perinteiset. Ajankuvaa on siis tarjolla ainakin aikuislukijalle. Niket ovat kuitenkin kestäneet aikaa ihan mukavasti, ja näissä lukemissani kirjoissa oli sellainen miellyttävän vanhanaikainen yleisfiilis. Olisin varmasti viihtynyt Niken seurassa, jos olisin törmännyt kirjasarjaan silloin, kun itse olin Niken ikäinen.
Goodreads: Molemmat kirjat saavat 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa:
* Nikke ja kaverit -kirjaa on luettu Jokken kirjanurkka -blogissa
* myös Nikke ja nenä löytyy Jokken kirjanurkasta. Jokken lukemissa painoksissa on mielestäni kivemmat kannet kuin näissä, jotka minulle sattuivat eteen.
Kirjojen tietoja:
Sempé - Goscinny: Les récrés du petit Nicolas (1961)
Suomennos Timo Martin
WSOY, 2004
123 sivua
Sempé - Goscinny: Le petit Nicolas et les copains (1963)
Suomennos Satu Waltari
WSOY, 2004
126 sivua
Mukavaa, että luit nämä. OLen itse pohtinut, sitä, että tämä ironisoi varsin paljon aikuisuutta ...
VastaaPoistaTotta, lasten näkökulmasta on hyvä ironisoida. Sen vuoksi nämä kirjat kai toimivat niin hyvin aikuisillekin.
PoistaNiket ovat mahtavia! Itse luin niitä teini-ikäisenä, lahjaksi kun sain, ensin mutisten että mitä ihmeen lastenkirjoja, mutta näiden hienous on siinä, että niiden huumori ylittää ikärajat ja -kaudet. Myöhemmin palasin niihin kieltä opetellessa. Regarde-moi dans les yeux ! eli katso minua silmiin toistuu yhä ranskalaisessa yhteiskunnassa... ei yhtään hullumpi kasvatuskeino, kun tarkemmin ajattelee (viimeksi lause nousi esiin nuorten ilmastomielenosoituksessa).
VastaaPoistaJokke tuossa yllä totesi että Niket ironisoivat aikuisuutta, ja siitä olen samaa mieltä, aikuisuutta ja yhteiskuntaa, vähän samaan tapaan kuin Asterixit.
Minä löysin Niket vasta ihan jokunen vuosi sitten. Olisiko ollut juuri Jokken blogin kautta... nuorempana Niket olisivat varmaan kuuluneet suosikkeihini. Oma alkeisranskani alkaa olla pahasti ruosteessa eikä taatusti taivu alkukielisiin Nikke-seikkailuihin. Mutta haaveilen siitä, että löydän aikaa kohtentaa kielitaitoani niin että voisin lukea esim. sarjakuvia tai lastenkirjoja alkukielellä.
Poista