Elly Griffiths: Korppikuningas

Elly Griffithsin Ruth Galloway -dekkareista on tullut minulle leppoisaa luottoluettavaa. Sarjan uusin suomennettu osa Korppikuningas (Tammi, 2019) saapui minulle nopeasti kirjaston varausjonosta, ja nopeasti kirja tuli myös luettua. Galloway-kirjathan edustavat arkealogian maailmaan sijoittuvaa viihdyttävää cozy crime -tyyliä, joka toimi minulle mainiosti, kun koetin parantua flunssasta pääsiäisviikonloppuna. Tokihan näitä ns. selvin päinkin lukee, mutta kovin suurta jännitystä kirjan sivuilta ei kannata odottaa. Flunssan sumentamaa päätä verkkainen meno ei kuitenkaan haitannut.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Ruth saa kuulla opiskeluaikaisen ystävänsä Danin kuolleen tulipalossa. Posti tuo Ruthille kirjeen, jossa Dan kertoo merkittävästä löydöstä ja siitä, miten peloissaan hän on viime aikoina ollut. Oliko tulipalo vahinko vai tahallinen? Murhattiinko Dan? Mitä hän itse asiassa löysi? Näiden kysymysten perässä Ruth matkustaa pienen tyttärensä Katen ja ystävänsä Cathbadin kanssa syrjäiseen Pendlen yliopistoon, jossa Dan työskenteli ennen kuolemaansa. Sinne saapuu myös Katen isä Nelson, joten koko tuttu konkkaronkka on jälleen koossa, hieman vain eri maisemissa. Eipä silti, minusta maisemanvaihdos teki sarjalle hyvää, sillä se toi sentään jotain uutta muuten kovin tuttuihin Galloway-kuvioihin.

Korppikuningas tarjosi sarjaa tuntevalle lukijalle tuttua ja turvallista Galloway-laatua, mutta minun on todettava, että pidin enemmän sarjan edellisestä osasta Käärmeen kirous. Korppikuninkaan arkealoginen osuus oli erittäin kiinnostava, mutta sen kiehtovuus hautautui lähes täysin Ruthin oman elämän ja kirjan sivuhenkilöiden kuvioiden vatvomiseen. Ruthin työ arkeologina on tämän sarjan suola, ja toivoisin, että sitä puolta ei tyrkättäisi sivurooliin kaikkien sinänsä kiinnostavien ihmissuhdekuvioiden tieltä. Mutta mutinoista huolimatta sarjan seuraava osa on totta kai lukulistallani. Korppikuningas saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.


***

Ruth Galloway -sarja blogissani (pari osaa on jäänyt lukematta sarjan alkupuolelta, ja sarjan avauksesta en jostain syystä innostunut bloggaamaan):
Käärmeen kirous
Jyrkänteen reunalla

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetut.net, Kirjasähkökäyrä, Kirsin kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Elly Griffiths: Dying Fall (2013)
Suomennos Anna Kangasmaa
Tammi, 2019
372 sivua

Kommentit

  1. Kiitos Marika :)
    Minustakin sarjalle teki hyvää vaihtaa välillä maisemaa. Tykkään sarjasta tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemanvaihdos toimii yleensä tosi hyvin, kun sarjalle kertyy osia. Jotenkin on kivaa lukea, miten tutut henkilöt toimivat uusissa ympyröissä.

      Poista
  2. Minulta taas jäivät lukematta juuri nämä viimeiset eli luin avaukset ja pidin. Syksyllä ilmestyvätn aion lukea. Se herättää jo kannellaan, mutta minua viekottaa arkeologiakin. Just niin kuvaavaa näille kirjoille on cozy crime!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän pääsee taatusti mukaan, vaikka muutama osa on jäänyt välistä. Minä olen hieman suunnitellut, että voisin ottaa kesällä lukuun nuo välistä jääneet osat, syksyn uutukaista odotellessa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.