Lukuviikko: täälläkin luetaan!

Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa, joka on Lukukeskuksen valtakunnallinen, vuosittainen tapahtumaviikko lukemisen ja lukutaidon edistämiseksi. Tänä vuonna teemana on suureellisesti Koko Eurooppa lukee!, ja huomasinkin itse asiassa vasta Lukuviikon sivuilta, että Euroopassa on meneillään Europa Reads -lukukampanja.

Kaikenlaiset lukuaktiviteetit ovat totta kai kivoja, vaikka tämmöisenä aktiivisena lukijana tuntuukin, että jokainen viikko on lukuviikko (silloinkin, kun koen lukevani vähän, luen yleensä sentään jotain). Silti on kiva huomioida Lukuviikko jollain tapaa, ja päätin itse osallistua viikkoon kahdella tavoin.

Kierrätän omia kirjojani lähikirjaston vaihtohyllyyn suosittelukortin kera. Kortteihin löytyy linkki Lukukeskuksen sivuilta. Olen toki kierrättänyt sinne ennenkin kirjojani, mutta suosituskorttien kirjoittelu on jotain uutta. Suomalaisen kirjakaupassahan henkilökunta saa kirjoitella suosituslappuja kirjojen väliin, ja niitä on tosi kiva lukea! Siinäpä on sellainen homma, jota olisi hauska tehdä. Nyt pääsen kokeilemaan valmiin vinkkilapun kera 😊. Ja kenties rohkenen laittamaan vinkkilapun muutamaan kirjaston kirjankin väliin.

Toinen ideani ei kenties ole sieltä järkevimmästä päästä mutta heh, ainakin tulee luettua kirjoja. Eli Lukuviikon aikana aloitan joka päivä uuden käännöskirjan lukemisen! Lukuviikolla halutaan nostaa esiin erityisesti eurooppalaista kirjallisuutta ja käännöskirjallisuutta, ja minähän olen innokas käännöskirjojen lukija, joten tämä teema sopii minulle mitä parhaiten. Sen verran kuitenkin joustan teemasta, että myös Euroopan ulkopuolelta tulevat käännöskirjat sopivat mukaan teemaviikkooni. Sopivaa luettavaa löytyy kotona olevista kirjastonkirjoista ja omista kirjoistani, ja tarkoitukseni on todellakin vain aloittaa käännöskirjan lukeminen, ei lukea sitä loppuun päivässä tai edes tämän viikon aikana. En myöskään halua määritellä, paljonko kirjaa pitää lukea, jotta se on "aloitettu". Mutta jos vaikka parikymmentäkin sivua saan luettua, niin se riittää minulle. Minulla on tavallisestikin kesken useampia kirjoja (vaikkakaan yleensä ei sentään yli viittä...), joten en usko meneväni solmuun kaikkien näiden uusien kesken olevien kirjojen kanssa. Toivon sen sijaan saavani uutta puhtia lukemiseen, ja kun tarkoitukseni ei ole aloittaa seitsemää tiiliskiviromaania, luulen saavani luettua kirjat loppuun kohtuullisessa ajassa.

Teen viimeistään viikon lopulla jutun siitä, miten käännöskirjaviikkoni meni ja mitä tuli luettua. Sitä ennen voin kuitenkin laittaa tähän kuvan jo yhdestä hienosta käännösuutuudesta, jonka luin tänään alusta loppuun eli teemaviikko tuli startattua erittäin hienosti:

Kim Thúyn omaelämäkerrallinen Ru (Gummerus, 2019) on pieni ja sisällöltään ja ulkoasultaan kaunis kirja. Tarkoitukseni on kirjoittaa kirjasta blogijuttu vielä tällä viikolla, mutta jo nyt voin suositella kirjaa todella lämpimästi. Tässä on käännöshelmi, jonka lukeminen toivottavasti sekä koskettaa että avartaa mieltä.

Viikon aikana tarkoitukseni on poimia luettavaa mm. pääsiäiselle varaamastani lukupinosta, jota esittelin täällä ja tässäpä vielä pino koko komeudessaan:

Mitäpä pääsiäisen aikana tuli luettua ja mitä jäi tälle viikolle luettavaksi? No, sanotaan heti alkuun, että lukumaratonaikeeni kariutuivat nuhapöpöön, joka iski viikonlopun aikana. Nessupaketin kanssa viihdyn edelleen, eikä olo ollut laisinkaan sellainen, että maratonlukeminen olisi innostanut. Lueskelin kuitenkin muuten jotain silloin tällöin, ja sain pinostani pari kirjaa luettua kokonaan: jo mainitsemani Run ja sen lisäksi Sini Helmisen Maan povessa -nuortenfantasian, joka päättää Väkiveriset-sarjan. Mantelin novellikokoelma on edennyt myös ja siinä on vielä muutama novelli lukematta. Mantel yllätti kokoelmallaan positiivisesti, vaikka osa novelleista on jäänyt hieman vaisuiksi. Elly Griffithsin uutta Ruth Galloway -mysteeriäkin aloittelin, ja kirja on ollut ihan ok, vaikka mielestäni edellinen osa oli paljon parempi. Griffithsin cozy crime -tyyli on kuitenkin ollut sopivaa viihdettä sumealle päänupille.  Nähdään huomenna -tiiliskivi eteni kohti puolenvälin etappia, mutta taitaapa mennä toukokuulle, ennen kuin saan tuon kirjan luettua loppuun.

Lukuviikolla voisin siis vielä sukeltaa irlantilaisen Sally Rooneyn pariin (Keskusteluja ystävien kanssa), englantilaisen nobelistin laatuproosaan (Doris Lessingin Eloonjääneen muistelmat) ja Mauritiukselta tulevaan käännöskirjaan (Ananda Devin Näistä raunioista). Lisäksi kirjastopinossani on yksi unkarilainen ja virolainen käänöskirja.  Ja jokin sarjakuvakin olisi kiva ottaa mukaan... Luettavasta ei ole pulaa!

Lukuiloa kaikille 😊!