Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Stroutin pienoisromaanista Nimeni on Lucy Barton (Tammi, 2018) kohistiin viime vuonna kirjablogeissa paljon, ja minäkin ihastuin siihen ikihyviksi. Niinpä olin hereillä, kun Stroutilta ilmestyi uusi käännös, Kaikki on mahdollista (Tammi, 2019), ja sain kirjan luettavakseni heti sen ilmestymisen jälkeen. Lyhytproosa on selvästi Stroutin vahva alue, sillä Kaikki on mahdollista sisältää Amgashin pikkukaupungin ihmisiä käsitteleviä kertomuksia, vai pitäisikö sanoa novelleja? Kertomukset toimivat mielestäni hienosti yksitellen luettunakin, mutta silti niissä vilahtelee samoja henkilöitä ja myös Lucy Barton astuu näyttämölle. Kokonaisuutena Kaikki on mahdollista piirtää lukijan eteen amerikkalaisen pikkukaupungin, jonka ihmisillä on julkisivun takana omat murheensa ja salaisuutensa, menneisyyden painolastinsa ja myös ilon aiheensa.

"Ei toisen kuunteleminen ole passiivista. Vakavissaan kuunteleminen on aktiivista, ja Dottie oli kuunnellut vakavissaan. Ja Dottie oli ajatellut, että Shellyn ongelmat, hänen nöyryytyksensä, eivät olleet isoja asioita, kun niitä vertasi siihen mitä maailmalla tapahtui. Kun ajatteli, että ihmisiä kuoli nälkään, että ihmisiä räjäytettiin taivaan tuuliin ilman syytä, että oma hallitus kaasutti heitä hengiltä, mitä vain - Shelly Smallin tarina ei kuulunut joukkoon. Ja silti Dottie oli tuntenut myötätuntoa hänen inhimillisen surunsa pikku hetkiä kohtaan. Ja nyt Shelly ei rohjennut edes katsoa häntä silmiin. Siitä Dottie ei pitänyt ja hän olisi halunnut tietää kuka siitä pitäisi!" (s. 210)

Ihmisluonteen kuvaus on myös Stroutin vahvuus, ja siinä piilee hänen kirjojensa vetovoima minun silmissäni. Stroutin kerronta etenee äärimmäisen sujuvasti ja sitä lukiessaan todella tuntee istuvansa Dottien parhaat päivänsä nähneen aamiaismajoituksen olohuoneen nurkassa salakuuntelemassa keskusteluja tai olevansa hieman sydän syrjällään Pete Bartonin kohdatessa pitkästä aikaa kirjailijana menestyneen siskonsa. Stroutin luomat ihmishahmot ovat niin kovin inhimillisiä ja tavallisia, ja silti kaikkea muuta kuin tylsiä. Tavallaan kirjan teksti on aika vähäeleistä, mutta silti sen kertomuksiin on kiedottu julma määrä elämän pieniä pettymyksiä ja kokemuksia, joiden myötä kai pitäisi kasvaa ihmisenä. Kaiken kaikkiaan Stroutin kertomuksissa on aito ote - ja paikoin myös toiveikas, tulevaan uskova ote, ja aivan kuten Lucy Barton -kirjan kanssa, minun teki mieleni pitkittää lukemista, jottei kirja aivan vielä loppuisi.

Aivan kaikki kirjan tarinat eivät olleet yhtä hyviä (varsinkin viimeinen, Lahja, oli mielestäni melkoinen antikliimaksi muutoin erittäin taidokkaalle kirjalle), joten sen vuoksi annan kirjalle neljä tähteä Goodreadsiin. Kaikki on mahdollista on silti todella upea kirja, ja toivottavasti Stroutin kirjoja ilmestyy jatkossakin Keltaisessa kirjastossa.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitokset!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjan pauloissa, Leena Lumi, Lumiomena, Kirjasähkökäyrä ja Mitä luimme kerran
Kirjan tietoja:
Elizabeth Strout: Anything is Possible (2017)
Suomennos Kristiina Rikman
Tammi, 2019 (Keltainen kirjasto nro 495)
260 sivua