Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2023.

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret

Kuva
Siiri Enorannan Maailmantyttäret (WSOY, 2022) singahti lukulistalleni viime syksyn Turun kirjamessuilla, kun sattumalta osuin kuuntelemaan Enorannan haastattelua. En ollut aiemmin kuullut häntä livenä, ja kirjailijan tuotannosta olen tullut lukeneeksi vain Nokkosvallankumouksen . Jokin Enorannan jutustelussa uusimmasta kirjastaan kuitenkin puhutteli siinä määrin, että ostin Maailmantyttäret messuilta omakseni. Tuo "jokin" saattoi olla se, että Maailmantyttäret katsoo tulevaisuuteen valon ja ilon kautta eli se kuvaa utopiaa. Ajatus tuntui virkistävältä. Uutiset ja maailmantilanne ovat mitä ovat, ja olen ollut perin juurin kyllästänyt dystopioiden synkkyyteen jo hyvän tovin. "Tulevaisuudenkuvitelma häikäisee elämänvoimallaan ja palauttaa lukijan kyvyn unelmoida" , julistaa Maailmantyttärien takakansi. Ei hullumman kuuloista! Maailmantyttärien päähenkilöinä on viisi nuorta, jotka osallistuvat yksinäisille tarkoitetulle Sopusointu-leirille: Lise-Lotte, Joselina, Ka

Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi

Kuva
Ellen Strömbergin Mehän vaan mennään siitä ohi (S & S, 2022) oli eräs kirjasyksyni 2022 ilahduttavimpiä kirjoja. Tuskinpa olisin ottanut sitä lukupinooni, ellei kirja olisi päässyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi, sillä en ollut bongannut Strömbergin nuortenkirjaa mistään muualta. Kirjassa kerrotaan Mandasta ja Malinista, ysiluokkalaisista ystävyksistä, jotka pyöräilevät, kaipaavat elämäänsä säpinää, keplottelevat tiensä bileisiin, suunnittelevat suuria tulevaisuuden varalle. Eli elävät tavallisen kuuloista nuoren ihmisen elämää. "Olisi kyllä ihan parasta, jos joku ajattelisi meidän olevan arvoituksellisia ja sitten kiinnostuisi meistä. Kyselisi "keitä noi oikein on?" ja sitten ehkä alkaisi liikkua jotain huhuja meistä. Että me on tehty kaikenlaista." Mehän vaan mennään siitä ohi tavoittaa mielestäni erinomaisen onnistuneesti nuorten naisenalkujen mielenmaailman - sikäli kun pystyn tätä arvioimaan omasta aikuislukijan näkövinkkelistäni.

Simone Buchholz: Hotel Cartagena

Kuva
Saksalainen dekkaristi Simone Buccholz on noussut Chastity Riley -sarjallaan suosikkikirjailijoideni joukkoon. Viime vuonna ilmestynyt Hotel Cartagena (Kustannus Huippu, 2022) heittää kovapintaisen Hampurin syyttäjän vapaa-ajallaan keskelle panttivankidraamaa. Riley on juhlimassa sataman baarissa ystäviensä kansa, kun kaksitoista raskaasti aseistautunutta miestä ottaa heidät vangeiksi. Miksi? Kimuranttia tilannetta aletaan purkaa auki Buccholzin edellisistä kirjoista tuttuun tapaan takaumien kautta. Kolumbian Cartagenasta alkunsa saanut tapahtumaketju piirtää lukijan eteen kansainvälisen huumebisneksen raadollisuuden. Buccholzin kerrontatyyli on yhtä napakkaa ja toimivan vähäeleistä kuin aiemmissakin Riley-dekkareissa. Fanitan sitä suuresti, ja minusta on hienoa, ettei kirjailija ole sarjan edetessä alkanut paisuttamaan dekkariensa mittaa, vaan Hotel Cartagena on mukavasti alle 300 sivuinen. Niiden aikana hän ehtii yhden ihmisen elämänvalintojen ja -vaiheiden kautta kertoa raa'st

Taylor Jenkins Reid: Juhlat Malibussa

Kuva
Taylor Jenkins Reidiltä ilmestyi toissa vuonna paljon huomiota saanut romaani Daisy Jones & The Six , mutta minä en jostain syystä innostunut siitä laisinkaan. Viime vuonna suomennettu Juhlat Malibussa (Gummerus, 2022) sen sijaan toimi oivallisena viihdykkeenä väliviikon reissulla, jolloin ajelin autolla Poriin isän luokse ja kuuntelin Kalifornian aurinkoisille rannoille sijoittuvaa perhetarinaa.   Kirjan nykyhetken tapahtumat kertovat surffimallina elantonsa ansaitsevan, menestyneen tennispelaajan kanssa seurustelevan Ninan järjestämistä, huiman maineen saaneista juhlista, jonne ovat kutsuttuja kaikki he, jotka osaavat tulla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Juhlapäivänä Ninan ja hänen sisarustensa elämässä kärjistyy paljon asioita, ja niiden kautta kirjaan on saatu mukaan runsaasti takaumia, joiden avulla kerrotaan Ninan ja hänen perheensä tarina.  Kirjan alku on aika dramaattisen kuuloinen, mutta kunhan varsinaiseen asiaan päästään, lukijalle tarjoillaan nuoren naisen kasvutar

Kirjavuoden 2022 kooste

Kuva
Heipä hei, blogi ja lukijat! Oma kirjavuoteni 2023 on käynnistynyt hitaahkosti, sillä vuotta on kulunut jo pari viikkoa mutta sain vasta tänään luettua loppuun vuoden ensimmäisen kirjani (Siiri Enorannan ihastuttava Maailmantyttäret 💜). Tällä viikolla tein myös vuoden ensimmäisen kirjaostokseni ja noudin vuoden ekat kirjastovaraukset. Alkuvuoteni on ollut työjuttujen vuoksi niin kiireinen, etten ole ehtinyt blogin pariinkaan tätä aiemmin. Mutta nyt, olkaapas hyvät, vihdoin ja viimein kooste kirjavuodesta 2022! Luotan tuttuun tapaan tilastoissa Goodreadsin tarjoamaan dataan. Kaikki alla olevat kuvat ovat kuvakaappauksia Goodreadsin Year in Books -koosteesta: Luin vuonna 2022 yhteensä 42 kirjaa. Se ei ole kovin paljon verrattuna siihen, että yleensä sadan luetun kirjan raja ei ole tuottanut minulle vaikeuksia. Voin vain todeta, että viime vuosi oli yksityiselämässäni sen verran vaiherikas, että lukemiselle ei ensin jäänyt aikaa ja sitten kun aikaa olisi ollut, tuntui vaikealta saada ta