Oksan hyllyltä

POPSUGAR 2019 Reading Challenge -lukuhaasteessa on hankalan oloinen kohta, jossa kirjan nimestä pitää löytyä jokin astrologinen termi. Arvelin ensin, etten löydä tähän kirjaa lainkaan mutta sitten lehtimies Tintti pelasti tilanteen: Kultasaksinen krapu (Otava, 2017) sisältää tutun horoskooppimerkin, vaikka sarjakuvan tapahtumien krapu komeileekin säilyketölkin kyljessä. Luin sarjakuvasta normi-Tinttejä pidemmän, mustavalkoisen version, eli alkuperäisen version, joita muutama vuosi sitten alkoi ilmestyä sarjan alkupään osista. Alkuun mustavalko-Tintit tuntuivat aika oudoilta, mutta kun näihin nyt on tottunut, seikkailut toimivat hyvin ilman värejäkin. Merkittävintä Kultasaksisessa kravussa minun mielestäni on Tintin ensitapaaminen kapteeni Haddockin kanssa, ja hehän sitten seikkailevat sarjan loppuun asti tiiviisti yhdessä. Ensikohtaaminen tapahtuu Haddockin kipparoimassa Karaboudjan-laivassa, jossa hän on joutunut sivurooliin vaikkei sitä itse aivan tajuakaan. Roistot ovat va

Mai kaivoi esille ihanan haasteen, joka on kiertänyt kirjablogeissa aiemminkin eli Elämäni kirjojen kertomana . Pari vuotta sitten vastasin haasteeseen täällä , mutta nyt on aika päivittää uudet kirjat kysymyksiin. Vastasin tällä kertaa pääosin sellaisilla kirjoilla, joista olen blogannut. Lisäksi jokunen kirja odottelee vielä lukuvuoroaan omassa hyllyssäni (nämä keräsin kuvaan jutun loppuun). Taustakuva: Photo by Annie Spratt on Unsplash Lapsena olin: Uuden nimen tarina Nyt olen: Maija Poppanen puistossa Haluaisin olla: Joutavuuksien jumala Ominaisuuteni, josta en luovu: Unohtamisen taito Taito, jota haluan kehittää: Prinssi Charlesin tunne Kotini: Hytti nro 6 Elämäni: Harjoitukset Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät Asia, jota ilman en voisi elää: Kaikki laulavat linnut Asia, jota en haluaisi kokea: Lentävä kuolema Työni: Tulenarkoja asioita Työpöydälläni : Kesyttämättömät teoriat Yöpöydälläni:

Viime viikolla kaipasin luettavakseni jotain kevyttä ja kivaa, ja päädyin selaileman Matkalla nuorten kirjametrossa -haasteen kirjalistoja, joilta siis löytyvät Oulun kaupunginkirjaston nuorten kirjametron linjojen kirjat. Aatteen puolesta -linjalta bongasin Nelli Hietalan kirjan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto, 2018), ja se oli oivallinen valinta kepeäksi välipalakirjaksi, joka ei kuitenkaan ollut aivan täyttä hömppää. Lukaisin Miian vauhdikkaasta viikonlopusta kertovan kirjan työpäivän päätteeksi yhden illan aikana, eli tätä kirjaa voin suositella vaikkapa lukumaratonille tai muuten vaan arjen piristykseksi. Lukemani kirja on itse asiassa toinen osa sarjassa, joka kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevasta Miia Martikaisesta. Kirjaan pääsi onneksi hyvin mukaan, vaikkei ensimmäinen osa ollutkaan luettuna. Kirjan kertojana on Miia itse, ja hänen äänensä oli mukavan rempseä ja eloisa. Tapahtumat pyörähtävät liikkeelle, kun Miian sydänystävä Anna lähtee mukaan eläi

Myönnän kiinnostuneeni Édouard Louisin romaanista Ei enää Eddy (Tammi, 2019) ensisijaisesti sen vuoksi, että se on Tammen Keltaisen kirjaston 500. kirja. En kerää sarjaa eikä tavoitteeni ole lukea kaikkia sen kirjoja, mutta olen jo pidemmän aikaa seuraillut, mitä käännöskirjojen sarjassa julkaistaan, ja sen vanhempia julkaisuja on kiva tonkia ja etsiä omaan makuun sopivia kirjoja. Tykkään siitä, että sarjasta löytyy yllättävän monipuolista luettavaa. Eli kaikki keltaiset eivät osu omaan makuuni millin vertaa, paljon on keskinkertaista kirjaa ja sitten löytyy niitä tosi hyviä ja aivan huippuja, joita haluaisi tyrkyttää kaikille luettavaksi. 500 keltaista kirjaa on hatunnoston arvoinen saavutus! Tsemppiä Keltaiselle kirjastolle matkalla kohti 1000. kirjan rajapyykkiä. 😊 Ranskalaisen Louisin kotimaassaan suurta kohua herättänyt omaelämäkerrallinen romaani sijoittuu minun asteikossani hyvien kirjojen joukkoon. Kirjan kertojaääni kuuluu Eddy Bellegueulelle, joka aloittaa tarinansa nä

Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Lontooseen sijoittuva Maggy Garrisson -sarja on ollut tämmöiselle ei-niin-raakojen rikosjuonien ystävälle mieluisaa luettavaa ja katseltavaa. Sarjassa on nyt ilmestynyt kolmas osa En olisi halunnut tämän päättyvän näin (Sininen Jänis, 2019), ja sen nimi kuvaa koko sarjan alavireistä tunnelmaa osuvasti. En tiedä, päättyykö Maggyn taival tähän osaan vai ei, mutta ainakaan Goodreadsissa ei ollut tietoja uusista alkukielellä ilmestyneistä osista. Niin tai näin, jo tämä kolmen albumin kokonaisuus on tyylikäs paketti, ja jos nykynaisen elämä suurkaupungin laitakaduilla kiinnostaa, Maggy on varteenotettava tuttavuus. Elämän murjoma, mutta sisukkaasti eteenpäin sinnittelevä Maggy koettaa tässä uusimmassa albumissa järjestellä asioitaan niin, ettei se herätä väärissä tahoissa liikaa huomiota. (Jep, tosi arvoituksellista, mutta en halua spoilata sarjan ideaa uusille lukijoille liikaa - kannattaa lukea sarja alusta asti, nämä eivät ole pitkiä album

Andy Weirin esikoisromaani Yksin Marsissa oli minulle varsinainen hotkimisromaani, ja muistan, miten hämmästynyt olin siitä, että koukutuin scifi-kirjaan niin täydellisesti vaikka yleensä jopa karttelen ko. genreä (olen enemmän kotonani fantasiamaailmoissa). Weiriltä on nyt ilmestynyt uusi suomennos, Artemis (Into, 2019), joka kiidättää lukijan rikosseikkailemaan Kuuhun, Artemis-nimiseen kaupunkiin. Se minun on myönnettävä, ettei Artemis aiheuttanut samanlaista lukemisen huumaa kuin Mars-kirja, mutta viihdyin silti erinomaisesti Kuun kamaralla. Weirillä on ilmiselvästi kyky kirjoittaa viihdyttävää ja reipasotteista scifiä, josta nauttii tämmöinen genreummikkokin. Artemiksen päähenkilönä on nuori nainen nimeltä Jasmine Bashara, joka tunnetaan paremmin lempinimellään Jazz. Jazz on varttunut Kuussa, ja saa elantonsa kuriirintöistä. Tietyistä syistä Jazzin tärkeimpänä tulevaisuudenhaaveena on rikastuminen, mutta kuriirinpalkalla tai edes salakuljetushommilla se ei onnistu. Siksi Jaz

Ian McEwan taitaa olla niitä kirjailijoita, joiden tuotantoon minun pitää jatkossa tutustua tarkemmin. Luin häneltä Sementtipuutarhan jokunen vuosi sitten, ja se jäi mieleeni erikoisena kirjana, jossa kerrottiin mustaakin mustempi perhetarina. Olikin melkoinen yllätys, että Makeannälkä (Otava, 2013) oli aivan erilainen kirja - kepeä ja kujeileva vakoojatarina kylmän sodan vuosilta, johon mahtuu myös yhteiskunnallista analyysiä, petturuutta ja lojaalisuuden puntarointia. Kaksi keskenään näin erilaista ja superlaadukasta romaania herätti vihdoin viimein minutkin McEwanin kirjojen suhteen. Kirjan kertojahahmona on Serena Frome, joka valmistuu Cambridgen yliopistosta heikoin arvosanoin matematiikka pääaineenaan. Vapaa-aikanaan Serena ahmii kirjallisuutta hurjaa vauhtia (tähän oli jollain tapaa helppo samaistua...), ja hänellä on myös silmää miehille. Suhde historian professoriin johtaa lopulta mutkien kautta siihen, että Serena värväytyy töihin MI5:seen. Alimman tason toimistotyöt eiv

Ranskalais-syyrialaisen Riad Sattoufin omaelämäkerrallinen Tulevaisuuden arabi -sarja on edennyt neljänteen osaansa. Tulevaisuuden arabi 4 - Lapsuus Lähi-idässä (1987-1992) (WSOY, 2019) on lähes 300-sivuinen sarjakuvaromaani, joka kuitenkin oli erittäin nopsalukuinen. Kirja jatkaa laadukasta sarjaa tutulla tyylillä, mutta sisällössä on kuitenkin hienoisia vivahde-eroja verrattuna aiempiin osiin. Kirjan kertoja-Riad on kasvanut teini-iän kynnykselle, mutta hänen perheensä arkielämä ei osoita tasoittumisen merkkejä. Äiti kipuilee edelleen kahden kulttuurin välillä ja isä koettaa luoda uraa Saudi-Arabiassa. Kirjan yleissävy on mielestäni aavistuksen synkempi kuin aiemmissa osissa. Riad alkaa olla jo siinä iässä, että hän ymmärtää paremmin perheen sisäisiä ongelmia ja sitä myöten ruuduissa aiemmin vilahdellut huumori tuntuu vähentyneen. Perheen vanhempien syvenevät avio-ongelmat hallitsevat kirjaa, eikä isän rasististen mielipiteiden ja kasvavan uskonnollisuuden korostaminen

Valdun Mikitan esseekokoelma Kantarellin kuuntelun taito - Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä (Sammakko, 2018) on niitä kirjoja, jotka kohottavat uskoa ihmiseen ja saavat toivomaan, että maapallon joka kolkassa asustelisi juuri sellaisia tyyppejä, joita Mikita kuvailee kirjassaan. Silloin eivät Amazonin sademetsät roihuaisi eikä luontoa tuhottaisi rahankiilto silmissä. Sen sijaan saatettaisiin panostaa omaan hengentilaan ja olemisen paikkaan ja etsiä minuuden rakennuspalikoita luonnosta. "Se mitä täkäläinen ihminen todella etsii, on jokin yksikertainen ohjenuora, miten pysyä hengissä kahden maailman rajalla. Miten elää samaan aikaan ugrilaisena ja eurooppalaisena. Tämä raja ei ole niinkään maantieteellinen vaan mytomaantieteellinen. Sen vuoksi myyteillä on edelleen niin suuri painoarvo elämässämme. Meiltä puuttuvat rationaaliset periaatteet noiden maailmojen yhdistämiseksi järkeenkäyvällä tavalla. Meillä on kuin sisäänrakennettu rationaalisen ajattelun esto. Sen sijaa

Päätin pitkästä aikaa tehdä jutun viime aikojen kirjaostoksistani, sillä juuri nyt materiaalia sattuu olemaan käsillä runsain mitoin. Kirjahyllyn aarteet -haaste on innostanut minua sekä lukemaan omia kirjoja että muuten vaan käymään hyllyjä kriittisellä otteella läpi ja kierrättämään jonnin joutavia opuksia eteenpäin. Hyllyihin on siis haasteen myötä tullut tilaa, mutta se näköjään vaan tarkoittaa, että uusille kirjoille on yks kaks enemmän hyllytilaa. Kesäaikaan kiersin kirja-alet pääsääntöisesti kaukaa, mutta syksy käynnistyi melkoisella kirjarepsahduksella. Adlibriksella oli hiljattain -10 % -alepäivä, ja Sammakon kirjakaupastakin löysin pikkurahalla kaikkea kivaa... nämä paketit saapuivat minulle viime viikolla. 🙈 😍 Klassikoita... Thomas Mannin Buddenbrookit ja Charles Dickensin Kolea talo ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, ja  on mukavaa, että paksu kirja on oma, jolloin sitä saa rauhassa lukea niin hitaasti kuin huvittaa. Kolea talo pompahtaa aina toisinaan

Kesäkuun alussa käynnistin blogissani kirjankansibingon , ja bingoilemaan lähdettiin tällaisella ruudukolla: Bingoiluaika päättyi 25.8.2019, ja kesäisen kansienmetsästyksen tuloksensa ilmoittivat seuraavat blogit: Elämä on ihanaa Jokken kirjanurkka Kirja hyllyssä Kirjakaapin kummitus   Kirjan pauloissa   Kirja vieköön!   Kirjojen kuisketta   Lasisipulissa   Luettua ja maistettua   Oksan hyllyltä   Sheferijm - Ajatuksia kirjoista   Tuulevin lukublogi Villasukka kirjahyllyssä   Yöpöydän kirjat Jos oma tuloksesi puuttuu listalta, kerro se kommenttilaatikossa niin täydennän listaa. Ainoa täysi ruudukko löytyi Tuulevilta, joten lämpimät onnittelut kesän 2019 bingokuningattarelle. 😊 Suosituimmat ruudut olivat Nainen ja Yö , joihin oli löydetty kirjankansi jokaisessa ruudukossa. Vaikeimmaksi ruuduksi osoittautui Juoma , joka löytyi kansi vain viidestä ruudukosta. Koostin kesän kirjankansista ruudukon diktaattorimaisesti oman makuni mukaan . Val

Lueskelin kesällä useamman Tintti-albumin, joten näitä hauskoja ja tapahtumarikkaita seikkailuja riittää muutamalle tulevalle viikonlopulle. Lapsena Tintti-albumit olivat lukupinoni vakiokamaa, mutta ihan hupaisaa ajanvietettä ne ovat näin kypsemmälläkin iällä. Nyt niputin juttuun kaksiosaisen tarinan, jossa selviää mm. miten kapteeni Haddock sai haltuunsa hulppean Moulinsartin linnan ja miten Tintti ja Haddock tapasivat ensi kertaa huonokuuloisen mutta teräväpäisen keksijän, professori Tuhatkaunon: Yksisarvisen salaisuus (Otava, 2007/1943) lähtee liikkeelle kirpputorilta, josta Tintti ostaa vanhan laivan pienoismallin lahjaksi ystävälleen Haddockille. Jostain syystä laiva kiinnostaa muitakin, ja myös Haddock tunnistaa laivan: se on sama laiva, jolla hänen tauluun ikuistettu esi-isänsä aikoinaan purjehti maailman merillä. Laivan (tai oikeastaan laivojen) arvoitusta selvitellään koko albumin ajan, ja samalla lukijalle tarjoillaan tietoa Haddockin esi-isän vaiheista. Noin muutenh