Édouard Louis: Ei enää Eddy
Myönnän kiinnostuneeni Édouard Louisin romaanista Ei enää Eddy (Tammi, 2019) ensisijaisesti sen vuoksi, että se on Tammen Keltaisen kirjaston 500. kirja. En kerää sarjaa eikä tavoitteeni ole lukea kaikkia sen kirjoja, mutta olen jo pidemmän aikaa seuraillut, mitä käännöskirjojen sarjassa julkaistaan, ja sen vanhempia julkaisuja on kiva tonkia ja etsiä omaan makuun sopivia kirjoja. Tykkään siitä, että sarjasta löytyy yllättävän monipuolista luettavaa. Eli kaikki keltaiset eivät osu omaan makuuni millin vertaa, paljon on keskinkertaista kirjaa ja sitten löytyy niitä tosi hyviä ja aivan huippuja, joita haluaisi tyrkyttää kaikille luettavaksi. 500 keltaista kirjaa on hatunnoston arvoinen saavutus! Tsemppiä Keltaiselle kirjastolle matkalla kohti 1000. kirjan rajapyykkiä. 😊
Ranskalaisen Louisin kotimaassaan suurta kohua herättänyt omaelämäkerrallinen romaani sijoittuu minun asteikossani hyvien kirjojen joukkoon. Kirjan kertojaääni kuuluu Eddy Bellegueulelle, joka aloittaa tarinansa näin tylysti: "Minulla ei ole lapsuudesta yhtään onnellista muistoa. En tarkoita, etten olisi niinä vuosina koskaan kokenut onnea ja riemua. Kärsimys nyt vain on totalitaarista: se tuhoaa kaiken mikä ei sovi sen järjestelmään." (s. 11) Kirjassa Eddy kertoo lapsuus- ja nuoruusvuosistaan ja siitä, millaista oli kasvaa seudulla, jossa köyhyys ja huono-osaisuus periytyy liian helposti äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle. Jos lapsilla onkin omia suuria unelmia, ne kariutuvat ympäristön asettamiin rajoihin, jotka saattavat tuntua liian korkeilta ylitettäviksi.
Eddyn ristinä on se, että hän tuntee itsensä lapsesta asti jostain syystä erilaiseksi eikä hän pysty sopeutumaan ahtaisiin normeihin. Perinteinen kovismiehen malli ei oikein istu poikaan, joka tykkäisi tanssia ja jota kiusataan ja hakataan koulussa. Homo-huudot kaikuvat korvissa, ja perhe koettaa kenties jollain tapaa ymmärtää Eddyä, mutta toivoo silti enemmän tai vähemmän näkyvästi, että tämä miehistyisi ja olisi niin kuin muutkin pojat. Näistä asetelmista Eddy kuitenkin onnistuu ponnistamaan pois ennen aikuistumistaan. Ei enää Eddy on rankka kasvukertomus ja samalla kuvaus yhteiskunnallisista oloista, jotka eivät tarjoa kovinkaan kummoisia elämän eväitä.
Kirjan kieli on aika pelkistettyä, ja sen ansiosta kirja oli nopealukuinen, mutta jollain tapaa Eddyn kertomus jäi minulle etäiseksi. Ranskalaisen työväenluokan köyhyys on kaukana omista arkiympyröistäni, eikä kirja onnistunut nostattamaan sen tiimoilta suuria tunnekuohuja. Eddyn tarina on silti koskettava ja omaelämäkerrallisuus on sen suuri vahvuus. Minusta Ei enää Eddy saattaa hyvinkin innostaa nuorempia lukijoita Keltaisen kirjaston pariin. Tai ainakin itse suosittelisin kovasti Eddyn tarinaa luettavaksi esimerkiksi lukiossa. Minulta Ei enää Eddy saa neljä tähteä Goodreadsiin, sillä pyöristän 3,5 tähteä ylöspäin.
Eddyn ristinä on se, että hän tuntee itsensä lapsesta asti jostain syystä erilaiseksi eikä hän pysty sopeutumaan ahtaisiin normeihin. Perinteinen kovismiehen malli ei oikein istu poikaan, joka tykkäisi tanssia ja jota kiusataan ja hakataan koulussa. Homo-huudot kaikuvat korvissa, ja perhe koettaa kenties jollain tapaa ymmärtää Eddyä, mutta toivoo silti enemmän tai vähemmän näkyvästi, että tämä miehistyisi ja olisi niin kuin muutkin pojat. Näistä asetelmista Eddy kuitenkin onnistuu ponnistamaan pois ennen aikuistumistaan. Ei enää Eddy on rankka kasvukertomus ja samalla kuvaus yhteiskunnallisista oloista, jotka eivät tarjoa kovinkaan kummoisia elämän eväitä.
Kirjan kieli on aika pelkistettyä, ja sen ansiosta kirja oli nopealukuinen, mutta jollain tapaa Eddyn kertomus jäi minulle etäiseksi. Ranskalaisen työväenluokan köyhyys on kaukana omista arkiympyröistäni, eikä kirja onnistunut nostattamaan sen tiimoilta suuria tunnekuohuja. Eddyn tarina on silti koskettava ja omaelämäkerrallisuus on sen suuri vahvuus. Minusta Ei enää Eddy saattaa hyvinkin innostaa nuorempia lukijoita Keltaisen kirjaston pariin. Tai ainakin itse suosittelisin kovasti Eddyn tarinaa luettavaksi esimerkiksi lukiossa. Minulta Ei enää Eddy saa neljä tähteä Goodreadsiin, sillä pyöristän 3,5 tähteä ylöspäin.
***
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirja vieköön!, Tekstiluola, Kirjaluotsi
Kirjan tietoja:
Édouard Louis: En finir avec Eddy Bellegueule (2014)
Suomennos Lotta Toivonen
Tammi, 2019 (Keltainen kirjasto nro 500)
184 sivua
Tämä kirja roikkuu minulla edelleen ehkä luen enkä en -listalla. Luin siis kirjoituksesi mielenkiinnolla, mutta jään edelleen ehkä-tilaan. Jokin tässä haraa vastaan, vaikka uskon että pitäisi varmaan kirjasta. Kuitenkaan ei synny tunnetta, että se pitäisi jonkin syyn takia erityisesti lukea. Mutta onneksi asiaa ei tarvitse varsinaisesti päättää ikinä. :D
VastaaPoistaTaisin itse odottaa kirjalta hieman enemmän kuin sitten lopulta sain, mutta ei tämä mikään huono kirja ole. Muttei kyllä mikään maailmojen mullistajakaan, ainakaan minulle. Eli olen itsekin vähän ehkä-linjalla suosittelujen suhteen. :D
PoistaTätä kirjaa odotan kovasti sen herkän aiheensa vuoksi ja ehkä senkin vuoksi, että se on kirjailijan oma tarina.
VastaaPoistaMinusta kirjailija on ollut hyvin rohkea kirjoittaessaan näin suorasukaisen kirjan. Tarina on hyvin aidon oloinen kaikessa karuudessaan. Hyvä, että tämä on sinulla lukulistalla.
PoistaTämä alkoi kiinnostaa minua, kun mietin sopivia lahjakirjoja 17-vuotiaille lapsenlapsilleni. He lukevat tietty ihan aikuisten kirjoja, mutta eihän tämä nuortenkirja-genreen kuulukaan. Toinen lahjan kohteista on lisäksi kiinnostunut kaikesta psykologisesta, joten tämä voisi sopia hänen makuunsa.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
Tässä on varmasti aivan oivallinen lahjakirja juuri tuon ikäiselle. Kertoja päättää tarinansa lukioiän kynnykselle, joten pohdittavaa taatusti riittää ikätoverille, varsinkin kun tarinalla on niin vahva todellisuuspohja.
Poista