Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?

Viime viikolla kaipasin luettavakseni jotain kevyttä ja kivaa, ja päädyin selaileman Matkalla nuorten kirjametrossa -haasteen kirjalistoja, joilta siis löytyvät Oulun kaupunginkirjaston nuorten kirjametron linjojen kirjat. Aatteen puolesta -linjalta bongasin Nelli Hietalan kirjan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto, 2018), ja se oli oivallinen valinta kepeäksi välipalakirjaksi, joka ei kuitenkaan ollut aivan täyttä hömppää. Lukaisin Miian vauhdikkaasta viikonlopusta kertovan kirjan työpäivän päätteeksi yhden illan aikana, eli tätä kirjaa voin suositella vaikkapa lukumaratonille tai muuten vaan arjen piristykseksi.

Lukemani kirja on itse asiassa toinen osa sarjassa, joka kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevasta Miia Martikaisesta. Kirjaan pääsi onneksi hyvin mukaan, vaikkei ensimmäinen osa ollutkaan luettuna. Kirjan kertojana on Miia itse, ja hänen äänensä oli mukavan rempseä ja eloisa. Tapahtumat pyörähtävät liikkeelle, kun Miian sydänystävä Anna lähtee mukaan eläinsuojelijoiden maatilakeikalle, kuvaamaan eläinten oloja. Yöllä tehty reissu ei mene aivan suunnitelmien mukaan, ja Miia joutuu pelastamaan ystäväänsä pulasta. Avuksi löytyy aiemmasta kirjasta tuttu Taneli, joka on pienen hiljaiselon jälkeen ottanut jälleen yhteyttä Miiaan. Kuvioissa pyörii myös Annan veli Jere, joka on jo vuosia ollut Miian suuri ihastumisen kohde.

Tykkäsin tosi paljon kirjan välittömän iloisesta tunnelmasta, johon oli mahdutettu mukaan pohdintoja eläinten oikeuksista, järkevistä vaikuttamisen keinoista ja teinien rakkauselämän päivänpolttavista kysymyksistä. Kannattaako ruohonjuuritason aktivismia harrastaa vai olisiko parempi miettiä pidemmän aikavälin ratkaisuja, laajempia kokonaisuuksia? Voiko Tanelia mennä vastaan junalle vai antaako se väärän viestin, edellytetäänkö asemalla halailu-protokollaa johon Miia ei ole vielä valmis? Voiko edes ajatella pitävänsä josta kusta, joka ei selviä Jacky Makupala- testistä? Elämän pienet-suuret jutut kulkevat kirjan sivuilla ristiin rastiin, ja tapahtumista ei ole pulaa, sillä Miia tuntuu olevan menevä nuori nainen. Osa juonenkäänteistä ja henkilöistä jäi tämän myötä vähän irtonaisiksi ja pinnallisiksi (esim. kirja käynnistyi Annan taidenäyttelyn avajaisista, mutta eipä tästä taideharrastuksesta sitten sen enempiä juuri puhuttu), mutta ei se mielestäni haittaa tämäntyylisessä nuortenkirjassa.

"Tupsahtaessani keittiöön hieman paranneltuna vastaheränneenä itsenäni huone osoittatuu tyhjäksi. Keittiön pöydällä on lappu.

    Lappu!

    Paperia, mustekynä, kirjoitusta. Melkein kuin rakkuskirje. 

    Whatsappin perheryhmän perustamisen jälkeen kukaan ei ollut vaivautunut kirjoittamaan mulle lapun lappua. Olin niin liikuttunut, että annan hetkessä Tanelille anteeksi sen, että hän pitää sinisistä makupaloista.

Mun  piti mennä sinne haastetteluun. Tuun puolen päivän jälkeen. Olkaa kuin kotonanne. T.

Okei, sisältö olisi voinut olla piirun henkilökohtaisempi." (s. 72-73)

Kirjan nuoret olivat mukavan tavallisen ja konstailemattoman oloisia. Pienelle paikkakunnalle sijoittuvat tapahtumat toivat vienoa heinäpellon tuoksua kirjan sivulle ja Miian polkupyörän alla rasahteleva tie sai kesän muistumaan omaankin mieleen. Miia Martikainen oli siis varsin pirteä tuttavuus, ja varasinkin jo luettavakseni sarjan tänä vuonna ilmestyneen uuden osan. Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.

***

Osallistun kirjalla Matkalla nuorten kirjametrossa -haasteeseen. Hietalan kirja on Aatteen puolesta -linjan pysäkki.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Sivutiellä, Kirsin kirjanurkka
Kirjan tietoja:
Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?
Kansi Kati Rapia

Karisto, 2018
188 sivua