Oksan hyllyltä

Vuoden vaihtuessa päättyy useampi lukuhaaste, ja niputin tähän postaukseen kolmen lukuhaasteen koosteen: Aukeamia-blogin emännöimän Kuukauden kieli 2019 -haasteen ja Kirjapöllön huhuiluja -blogin Matka nuorten kirjametrolla -haasteen . Lisäksi jutussa on mukana POPSUGAR-haasteen lopputunnelmat. Kuukauden kieli 2019: Haasteen kielilista oli tänä vuonna sen verran vaikean tuntuinen, että asetin tavoitteekseni puolet listan kielistä. Luin lopulta kahdeksasta listan kielestä käännetyn kirjan, joten ihan kivasti meni. Luin haasteeseen seuraavat kirjat: tammikuu: korea - Han Kang: Vegetaristi helmikuu: norja - Karl Ove Knausgård: Syksy maaliskuu: islanti - Sjón: Poika nimeltä kuukivi huhtikuu: unkari - Vilmos Kondor: Budapestin vakooja toukokuu: albania kesäkuu: hollanti heinäkuu: kiina - Yu Hua: Kiina kymmenellä sanalla   elokuu: viro - Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelun taito syyskuu: heprea lokakuu: tanska - Mads Peder Nordbo: Tyttö ilman ihoa marraskuu: tš...

Kiinnostavia kotimaisia spefikirjoja ja -sarjoja ilmestyy nykyään niin paljon, että perässä pysyminen on vaativa homma. Elina Rouhiaisen Väki-trilogian avausosa ilmestyi parisen vuotta sitten, mutta tulin tutustuneeksi tähän nykyhetkessä tiukasti kiinni olevaan, urbaaniin fantasiasarjaan vasta nyt. Muistojenlukija (Tammi, 2017) oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja viihdyin sen parissa erinomaisesti. Lue: hotkaisin kirjan melkoisella vauhdilla, ja jatko-osankin aion lukea pikapuoliin. Muistojenlukijan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, mikä ainakin minulle tuntui ensialkuun oudolta paikalta fantasiajuonelle. Mutta Muistojenlukija osoittaa, että aina ei suinkaan tarvita mielikuvitusmaailmaa vaan fantasia sopii hyvin myös nykymenon keskelle. Muistojenlukijan päähenkilönä on 16-vuotias Kiuru, jolla on merkillinen kyky nähdä muistot lintuina (tässä siis selitys kirjan kauniille kansikuvalle). Kiurun lapsuudenystävällä Samuelilla on hänelläkin oma kykynsä, mutta varsinaisesti t...

Viime viikolla kaipasin luettavakseni jotain kevyttä ja kivaa, ja päädyin selaileman Matkalla nuorten kirjametrossa -haasteen kirjalistoja, joilta siis löytyvät Oulun kaupunginkirjaston nuorten kirjametron linjojen kirjat. Aatteen puolesta -linjalta bongasin Nelli Hietalan kirjan Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? (Karisto, 2018), ja se oli oivallinen valinta kepeäksi välipalakirjaksi, joka ei kuitenkaan ollut aivan täyttä hömppää. Lukaisin Miian vauhdikkaasta viikonlopusta kertovan kirjan työpäivän päätteeksi yhden illan aikana, eli tätä kirjaa voin suositella vaikkapa lukumaratonille tai muuten vaan arjen piristykseksi. Lukemani kirja on itse asiassa toinen osa sarjassa, joka kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevasta Miia Martikaisesta. Kirjaan pääsi onneksi hyvin mukaan, vaikkei ensimmäinen osa ollutkaan luettuna. Kirjan kertojana on Miia itse, ja hänen äänensä oli mukavan rempseä ja eloisa. Tapahtumat pyörähtävät liikkeelle, kun Miian sydänystävä Anna lähtee mukaan eläi...

Naistenviikkoni kulkeutuu seuraavaksi nuorten naisten elämään, joka ei tänä päivänä todellakaan ole helppoa - ainakaan jos joutuu sellaisen ongelman eteen kuin 16-vuotias Alma Laura Suomelan kirjassa Silmänkääntötemppu (Karisto, 2018). Lukiota käyvän Alman paras ystävä on Sofia, eikä tytöillä ole salaisuuksia toisiltaan - kunnes Alma sattumalta näkee Sofian Mari-äidin lemmekkäissä tunnelmissa kaupungilla. Alman luja usko ystävän ydinperheen pysyvyyteen järkkyy, ja hän saa huiman tuuman pelastaa Sofia uhkaavalta avioerokriisin vaikutuksilta. Avukseen Alma värvää mukavan lupsakkaan lukiokaverinsa Sampon. "En kertoisi Sofialle hänen äitinsä suhteesta, ja salaaminen tuntui valtavalta taakalta. Itseni tuntien tulisin tuupertumaan sen alle. Olisi sittenkin olemassa kolmas vaihtoehto. Se olisi hullu ja uhkarohkea. Mitä Katniss Everdeen tekisi tilanteessani? Taistelisi eikä pelkäisi." (s. 47) Silmänkääntötempun juonikuvio oli tavallaan tosi hassu, mutta silti siinä oli sen ver...

Kirjapöllön huhuiluja -blogissa alkoi hiljattain Matka nuorten kirjametrolla -lukuhaaste , jossa seikkaillaan Oulun kaupunginkirjaston laatimilla metrolinjoilla . Innostuin haasteesta heti, sillä nuortenkirjojen lukeminen on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle ja tuntui, että metrokirjoista löydän itselleni erilaista luettavaa pienellä vaivalla. Olen jo lukenut osan metrolinjojen kirjoista, ja kun haasteessa saa käyttää niitäkin liikkumiseen, aloitin oman metroiluni lukemalla Sateenkaari-linjan päätepysäkiltä Tiitu Takalon sarjakuvan Kehä (Suuri Kurpitsa, 2007) ja liikun vanhalla bloggauksellani Siiri Enorannan Nokkosvallankumous -kirjasta Tuntematon tulevaisuus -linjalle. En tee haasteesta liian vaikeaa itselleni, joten luen sen verran metrokirjoja kuin hyvältä tuntuu eikä tavoitteeni todellakaan ole suorittaa mitään linjaa kokonaan. Koetan kuitenkin saada kaikkiin metrobloggauksiini yhden pysäkinvälin mukaan, jotta puuhaan tulee "liikkumisen" tunnetta. 😊 ...