Oksan hyllyltä

Viime aikoina vapaa-ajan lukupuuhani ovat edistyneet kummallisen kaksijakoisesti: joko mutustelen kirjoja jopa useita viikkoja tai sitten hotkaisen ne kertarykäyksellä. Karin Erlandssonin Saarretut (S & S, 2018) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kuten kirjan kauniin tunnelmallinen kansikuva antaa ymmärtää, Saarretut kertoo lumen vangiksi joutuvasta pikkukaupungista ja sen asukkaista. Lumi tukkii kaupungin teitä yksi toisensa jälkeen ja samalla ihmissuhteiden kudelma tiivistyy. Eräs perhe koettaa jatkaa elämäänsä Monika-äidin väkivaltaisen kuoleman jälkeen, mutta miten se onnistuu kun isä viettää ponnettomasti aikaansa kotinurkissa, poika on lyönyt koulunkäynnin laimin ja tytär koettaa sinnikkäästi pitää kulisseja pystyssä? Luminen tarina koukutti minut yllättävän tehokkaasti. Kirjan henkilögallerista löytyy yhteneväisyyksiä Erlandssonin aikaisempaan dekkariin Kuolonkielot , mutta tuon kirjan ongelmaksi koin sen liiallisen verkkaisuuden. Kuolonkieloissa ratkottiin murhaa, mutta...

Lasten- ja nuortenkirjat ovat mukavia kirjoja aikuisten kirjojen lomassa. Niputin tähän juttuun pari viimeksi lukemaani: Karin Erlandssonin Helmenkalastaja (S & S, 2017) ja Sini Helmisen Kiven sisässä (Myllylahti, 2017). Karin Erlandssonin uuden lastenromaanin pariin minut houkutteli kauniin sinisävyinen kansikuva, joka on Tuuli Toivolan käsialaa. Tykkään hirmuisesti hienosti kuvitetuista kirjoista, ja kannen tyylinäytteen perusteella odottelin kirjalta todella paljon. Harmikseni kuvasivujen määrä oli lopulta aika vähäinen, mutta ne muutamat kuva-aukeamat toki olivat aivan katsomisen arvoisia.  Kirjan tarina on takakannen mukaan "ajaton saturomaani Astrid Lindgrenin hengessä". Olen lukenut vain muutaman Lindgrenin lastenromaanin, ja niihin liittyy mielessäni luonnonläheisyys, lämminhenkisyys ja vieno seikkailuhenki. Näitä piirteitä tavoitin myös Helmenkalastajasta , jossa Miranda-tyttö on jo nuoresta pitäen sukeltanut helmiä. Hän on puuhassa taitava, mutta ...

Niputan tähän lyhytarviopostaukseen muutaman uutuusdekkarin, jotka herättivät luku-uteliaisuuteni kesällä. Karin Erlandssonin Kuolonkielot (S & S, 2016) ja Jenny Rognebyn Leona (Bazar, 2016) ovat toistensa täydelliset vastakohdat. Kuolonkielot etenee verkkaisaan tahtiin Pohjanmaan maaseudulla, ja Leonalla on tuli hännän alla Tukholman sykkeessä. Donna Leonin Ansionsa mukaan (Otava, 2016) puolestaan antaa sarjan tuntevalle lukijalle tutunoloisen annoksen komisario Brunettia ja Venetsiaa. Kari Erlandssonin Kuolonkielot sijoittuu kesän 1992 juhannuspäiviin. Päähenkilönä on nuori toimittajanainen Sara, joka saapuu kesätöihin paikkakunnan pikkulehteen. Juhannuksena hän päivystää yksin toimituksessa, ja kuinkas ollakaan, lähimetsistä löydetään naisen ruumis. Rauhallinen paikkakunta saa yllättävää säpinää kesäpäiviin. Minulle Kuolonkielot oli hieman liian rauhallinen kirja dekkariksi. Pidän toki verkkaisista dekkareista, mutta silloin kirjaan täytyy tulla latausta vaikka...