Karin Erlandsson: Saarretut

Viime aikoina vapaa-ajan lukupuuhani ovat edistyneet kummallisen kaksijakoisesti: joko mutustelen kirjoja jopa useita viikkoja tai sitten hotkaisen ne kertarykäyksellä. Karin Erlandssonin Saarretut (S & S, 2018) kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Kuten kirjan kauniin tunnelmallinen kansikuva antaa ymmärtää, Saarretut kertoo lumen vangiksi joutuvasta pikkukaupungista ja sen asukkaista. Lumi tukkii kaupungin teitä yksi toisensa jälkeen ja samalla ihmissuhteiden kudelma tiivistyy. Eräs perhe koettaa jatkaa elämäänsä Monika-äidin väkivaltaisen kuoleman jälkeen, mutta miten se onnistuu kun isä viettää ponnettomasti aikaansa kotinurkissa, poika on lyönyt koulunkäynnin laimin ja tytär koettaa sinnikkäästi pitää kulisseja pystyssä?

Luminen tarina koukutti minut yllättävän tehokkaasti. Kirjan henkilögallerista löytyy yhteneväisyyksiä Erlandssonin aikaisempaan dekkariin Kuolonkielot, mutta tuon kirjan ongelmaksi koin sen liiallisen verkkaisuuden. Kuolonkieloissa ratkottiin murhaa, mutta niin maltillisesti etten jaksanut suuremmin innostua. Saarretut sen sijaan ei mielestäni edes koettanut olla dekkari, vaan mielsin sen puhtaasti romaaniksi. Sellaisena se toimi hienosti, ja harmittelin vain sitä, että Kuolonkielojen loppuratkaisut ovat täysin pyyhkiytyneet mielestäni. Selvisikö Monikan kuoleman arvoitus? Tätä ei avattu laisinkaan Saarretuissa, joten pitänee käydä kirjastossa kurkkaamassa kirjan loppusivuja. 😌

Tykkäsin siitä, ettei Saarrettuja oltu venytetty liikaa. Parin sadan sivun mittaisen kirjan keskiössä on koulua käyvä Kajsa-tyttö, jonka ajatuksiin on hienosti saatu tiivistettyä pienen yhteisön uteliaisuuden, torjunnan ja tunkeilevan huolehtivaisuuden jälkiseuraukset ja toisaalta se, miten perheidyllin nopea romahtaminen vaikuttaa eri tavoin perheen jäseniin. Kirjan tunnelma ei silti ole ahdistava vaan tapahtumat ja ihmissuhteiden vyyhdet etenevät mieltä kutkuttavasti. Tämän vuoksi sivut taisivatkin kääntyä minulla niin vilkkaasti. Saarretut oli sopiva yhdistelmä vaiettuja salaisuuksia ja pikkukaupungin sisäänpäinkääntynyttä tunnelmaa. Goodreadsiin Saarretut saa minulta neljä tähteä.


***
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain kustantajalta kirjan .pdf version. Kiitokset!
Kirjan tietoja:
Karin Erlandsson: Pojken (2018)
Suomennos Laura Varjola
S & S, 2018
212 sivua

Kommentit

  1. Onpa hieno kansi, vaikka siinä onkin tuo tumma hahmo synkkyyttä vihjaamassa. Ja kirjakin kuulostaa kiinnostavalta. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, minäkin pidin kannen talvisesta tunnelmasta. Täällä Oulussa on juuri nyt tosi paljon lunta ja lisää satelee harva se päivä, joten kirja lukuajankohta oli harvinaisen osuva. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.