Eve Hietamies: Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju
Eve Hietamiehen Yösyöttö (Otava, 2010) oli jokin aika sitten Elisa-kirjassa ilmaiseksi tarjolla (olisikohan ollut ystävänpäivän kunniaksi?), ja nappasin kirjan itselleni. Kirjan kuvaama yksinhuoltajan arki vauvan kanssa ei kosketa omaa elämääni eikä elämä vauvan kanssa ylipäänsä ole minulle tuttua, mutta tuoreesta leffaversiosta näkemäni pätkät saivat minut kiinnostumaan myös kirjasta. Leffa on Youtube-klippien perusteella vaikuttanut maanläheiseltä, vähän hullulta ja samalla koskettavalta - kenties kirjaversio olisi vetävää luettavaa? Eli pakkohan kirjaa oli kokeilla, kun sen ilmaiseksi sai. 😊 Ja kuinkas sitten kävikään? Jäin niin koukkuun, että lukea hurautin koko kolmiosaisen sarjan melkein yhtä kyytiä. Löysin Antti ja Paavo Pasasen juuri sopivalla hetkellä, sillä sarjan tarjoama "katsellaan naisten elämää miehen silmin" -juju yhdistettynä kepeän vaivattomaan ja viihdyttävään kerrontaan oli mitä mainiointa pakoa omasta arjesta.
Sarjan ensimmäisessä osassa Yösyöttö toimittajana työskentelevä Antti Pasanen joutuu yllättäen totuttelemaan elämään pienen vauvan kanssa, sillä hänen vaimonsa Pia ottaa ns. hatkat synnytyksen jälkeen. Vauvatouhujen realistisuutta en pysty arvioimaan, mutta jotain sympaattista toimittajanretaleessa ja hänen huomioissaan elämästä uuden ihmisenalun kanssa on. Kirjan perusasetelma on koskettava, sillä Pia painiskelee mielenterveydellisten ongelmien kanssa. Niitä käsitellään vain Antin ja pikkuisen Paavo-pojan elämän kautta, joten Pian tilanne muodostaa koko sarjan ajan hivenen uhkaavan taustakulissin muuten pirteälle ja iloisen oloiselle "kyllä tästä selvitään" -menolle.
Antin totuttelemista vauva-arkeen seurataan hurtilla huumorilla ja välillä hyvinkin ronskilla otteella, eikä kärjistettyjä asetelmia tarvitse hakemalla hakea. Kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisen hyvin läpi koko sarjan. Sarjan edistyessä peruskuviossa ei oikeastaan mikään muutu: Antti pysyy yksinhuoltajana, mutta Paavon kasvaessa mukaan tulee tasapainoilu työelämän ja lapsiarjen kanssa. Tarhapäivässä Antin ja Paavon arkeen ja kotiin tupsahtaa Terttu-tyttö, jonka äiti joutuu yllättävään onnettomuuteen. Tertun äidin ja Antin välillä on jotain koko sarjan ajan, mutta se jokin kehittyy lähes tuskasttavan hitaasti. Mutta ainakin tästä juonikuviosta riittää ammennettavaa vielä Hammaskeijussakin. Siinä Paavo aloittaa reippaasti ensimmäisen luokan, ja Antti joutuu huomaamaan, että hänenkin jaksamisellaan on omat rajansa.
Peräjälkeen luettuna Antti & Paavo -sarja on todella hyvä kokonaisuus sivuhenkilöitä myöten. Antin naapurit, työkaverit ja Paavon tarhantädit tulevat tutuiksi, ja erityisesti naapurin viisilapsisen perheen äiti Anna ja hänen poliisina työskentelevä miehensä ovat Antin elämän pelastavia enkeleitä. Herkullisimmat kohtaukset kirjassa on luotu Antin ja puistossa istuvien äitien välille. Antin vajavainen tietämys naisten elämän perusasioista on ehtymätön aihe arjen tilannehuumoriin:
Sarjan ensimmäisessä osassa Yösyöttö toimittajana työskentelevä Antti Pasanen joutuu yllättäen totuttelemaan elämään pienen vauvan kanssa, sillä hänen vaimonsa Pia ottaa ns. hatkat synnytyksen jälkeen. Vauvatouhujen realistisuutta en pysty arvioimaan, mutta jotain sympaattista toimittajanretaleessa ja hänen huomioissaan elämästä uuden ihmisenalun kanssa on. Kirjan perusasetelma on koskettava, sillä Pia painiskelee mielenterveydellisten ongelmien kanssa. Niitä käsitellään vain Antin ja pikkuisen Paavo-pojan elämän kautta, joten Pian tilanne muodostaa koko sarjan ajan hivenen uhkaavan taustakulissin muuten pirteälle ja iloisen oloiselle "kyllä tästä selvitään" -menolle.
Antin totuttelemista vauva-arkeen seurataan hurtilla huumorilla ja välillä hyvinkin ronskilla otteella, eikä kärjistettyjä asetelmia tarvitse hakemalla hakea. Kokonaisuus kuitenkin toimii erinomaisen hyvin läpi koko sarjan. Sarjan edistyessä peruskuviossa ei oikeastaan mikään muutu: Antti pysyy yksinhuoltajana, mutta Paavon kasvaessa mukaan tulee tasapainoilu työelämän ja lapsiarjen kanssa. Tarhapäivässä Antin ja Paavon arkeen ja kotiin tupsahtaa Terttu-tyttö, jonka äiti joutuu yllättävään onnettomuuteen. Tertun äidin ja Antin välillä on jotain koko sarjan ajan, mutta se jokin kehittyy lähes tuskasttavan hitaasti. Mutta ainakin tästä juonikuviosta riittää ammennettavaa vielä Hammaskeijussakin. Siinä Paavo aloittaa reippaasti ensimmäisen luokan, ja Antti joutuu huomaamaan, että hänenkin jaksamisellaan on omat rajansa.
Peräjälkeen luettuna Antti & Paavo -sarja on todella hyvä kokonaisuus sivuhenkilöitä myöten. Antin naapurit, työkaverit ja Paavon tarhantädit tulevat tutuiksi, ja erityisesti naapurin viisilapsisen perheen äiti Anna ja hänen poliisina työskentelevä miehensä ovat Antin elämän pelastavia enkeleitä. Herkullisimmat kohtaukset kirjassa on luotu Antin ja puistossa istuvien äitien välille. Antin vajavainen tietämys naisten elämän perusasioista on ehtymätön aihe arjen tilannehuumoriin:
"- Kuulin, että sulla on nettikauppa, jossa myyt jotain kuukuppeja? Mulla on vähän mukeista ja kupeista puutetta, tarttisin uusia. Saisko vähän alennusta?
En mennyt puistoon viikkoon."
Kirjat eivät ole silti kiitämistä vitsistä toiseen vaan Antin ja Paavon vaiheisiin on saatu mahtumaan yllättävän paljon arjen sankaruutta ja selviämistä vaikeiden olosuhteiden edessä. Lopputuloksena on roima annos supisuomalaista arkea viihdyttävästi paketoituna, positiivisen elämänasenteen kera. Jos sarja vielä jatkuu, luen mieluusti lisää Antin ja Paavon vaiheista. Ja kenties Antti ei enää ole yksinhuoltaja? 😉
***
Helmet-haasteessa kirjat sopisivat moneen kohtaan ja valitsin niistä tämmöiset:
* Yösyöttö - 33. Selviytymistarina
* Tarhapäivä - 16. Kirjassa luetaan kirjaa
* Hammaskeiju - 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Saan myös käynnistettyä kirjoilla Yöpöydän kirjat -blogin Jatkumo-lukuhaasteen. Haaste pyörähtää komeasti käyntiin kokonaisella sarjalla.
* Yösyöttö - 33. Selviytymistarina
* Tarhapäivä - 16. Kirjassa luetaan kirjaa
* Hammaskeiju - 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
Saan myös käynnistettyä kirjoilla Yöpöydän kirjat -blogin Jatkumo-lukuhaasteen. Haaste pyörähtää komeasti käyntiin kokonaisella sarjalla.
Goodreads: 4 tähteä kaikille sarjan osille
Mistä kirjat minulle? Latasin Yösyötön ilmaiseksi Elisa-kirjasta. Tarhapäivän ja Hammaskeijun ostin itse.
Muualla verkossa:
* Yösyöttöä on luettu mm. blogeissa Luettua elämää, Sivutiellä, Kujerruksia, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
* Tarhapäivää on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Amman lukuhetki
* Hammaskeijua on luettu mm. blogeissa Pieni kirjasto, Mrs. Karlsson lukee
E-kirjojen tietoja:
Eve Hietamies: Yösyöttö
Kansi Markus Pyörälä
Otava, 2010
317 sivua
Eve Hietamies: Tarhapäivä
Kansi Markus Pyörälä
Otava, 2012
365 sivua
Eve Hietamies: Hammaskeiju
Kansi: Emmi Kyytsönen
Otava, 2017
355 sivua
Oli ihana yllätys kun tämä sarja sai jatkokseen tuon Hammaskeijun. Loistava sarja! Toivottavasti vielä joskus saa jatkoa.
VastaaPoistaMinulta on mennyt koko sarja täysin ohi, mutta nyt olikin sitten paljon luettavaa. :) Juu, jatkolle peukku täältäkin!
PoistaTykkäsin tosi paljon Yösyötöstä ja sen huumorista. Vielä on kaksi kirjaa lukematta :)
VastaaPoistaTämä sarja kannattaa lukea loppuun asti. :)
PoistaYösyöttö toimi yllättävän hyvin, vaikka vähän kritisoin sitä, että naisten kokema arki tuskin kiinnostaisi, jos päähenkilö olisi nainen. Viihdyin sen verran hyvin, että voisin kyllä lukea nuo loputkin osat.
VastaaPoistaKoko kirjasarja lepää minunkin mielestäni täysin sen varassa, että päähenkilö on mies. Pelkäsin hieman, että tämä idea on kaluttu loppuun jo Yösyötössä, mutta onneksi Hammaskeijukin oli vetävää luettavaa.
PoistaYösyöttö muodostui minulle merkittäväksi kirjaksi, sillä luin sen esikoisen vauvavuoden aikana. Pidin myös Tarhapäivästä, Pasasten elämää oli mukava palata seuraamaan. Hammaskeiju on vielä lukematta, pitäisi kyllä lukea. Yösyötöstö tehty elokuvakin kiinnostaa kovasti. :)
VastaaPoistaMinulla on tuo leffa vielä näkemättä, mutta saatan hyvinkin etsiä sen jostain katsottavaksi. Nämä kirjat olivat niin hyviä, että on kiinnostavaa nähdä miten hyvin Pasasen isyyden kaoottiset ensivaiheet on saatu siirretty valkokankaalle.
Poista