Blueberry - Kenraali Kultatukka, Kadonnut Kaivos, Kultaluoteja ampuva aave

Historiani Blueberry-sarjakuvien parissa on lyhyt: nuoruudessani Blueberry ilmestyi joidenkin sanomalehtien sarjakuvasivuilla, joista luutnantin seikkailuja tuli silloin tällöin silmäiltyä. Kovin vangitsevia ne eivät olleet, sillä en tainnut milloinkaan innostua sarjasta niin paljon, että olisin jaksanut seurata jotain tarinaa alusta loppuun. Muistini mukaan ruudut olivat tummasävyisiä (lue: suttuisia) enkä päässyt perille siitä, miksi luutnantti oli nostettu sarjan nimihahmoksi. Eli saattoipa olla liian hienostunutta kamaa silloiseen makuuni. 😅 

Parhaillaan menossa oleva Sarjakuvahaaste rohkaisi minut uudistamaan heiveröisen tuttavuuteni Mike Blueberryn kanssa. Kirjaston sarjakuvahyllyssä oli näet tarjolla komeita yhteisniteitä Blueberryn seikkailuista. Niissä kuvat on väritetty ja Blueberryn taustaan johdattelee esipuhe. Kauas ollaan siis tultu muistojeni Blueberrystä, ja tämä uutukainen lukupaketti on jo ulkoiselta olemukseltaan tosi houkuttelevan näköinen (joo, tykkään siitä, että albumissa on paksut kannet, värejä ja lukijaa kosiskelevaa lisämateriaalia). Valitsin luettavakseni albumin, jossa on Blueberry-tarinat Kenraali Kultatukka, Kadonnut kaivos ja Kultaluoteja ampuva aave. Ne heittävät lukijan keskelle Blueberryn seikkailuja, mutta mukaan pääsi onneksi vaivatta, kiitos hienon esipuheen.

Kenraali Kultatukka oli minun suosikkini albumin kolmesta seikkailusta. Tarina sijoittuu sisällissodan jälkeiseen aikaan, vuoteen 1868, jolloin Blueberry on palveluksessa kenraali McAllisterin joukoissa. McAllisterilla on kunnianhimoinen ja julma luonne, ja tämän saavat tuta intiaaniheimot, jotka joutuvat kenraalin tulilinjalle. Seikkailussa seurataan Allisterin ja intiaaniheimojen välisiä yhteenottoja, joiden taustalla on poliittisia valtapelejä. Kenraali Kultatukka linkittyy voimakkaasti Amerikan historiaan, ja juuri sen vuoksi tykästyin tarinaan. En ole millään tavoin historiafriikki, mutta seikkailu sai syvyyttä siitä, kun jouhevasti etenevään juoneen oli taitavasti punottu alkuperäiskansan oikeuksista piittaamattoman kenraalin säälimätöntä omaneduntavoittelua ja toisaalta oikeudenmukaisen ja sovittelevan Blueberryn henkistä rimpuilua kenraalin ja omantunnon välissä.

Kaksi muuta tarinaa muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa ollaan mutu-fiilikseni mukaan aika perinteisissä länkkäritunnelmissa. Blueberry on passitettu pikkuiseen Palomiton kaupunkiin seriffiksi, ja kaupunkiin saapuva omaperäinen miekkonen vihjailee tietävänsä, missä on kokonainen vuori täynnä kultaa. Kulta-aarteen perässä seikkaillaan albumin loppuun asti, ja tunnelma on jotenkin samankaltainen kuin harvoissa näkemissäni länkkärileffoissa: ahneuden sokaisemat miehet juoksevat pölyisissä erämaamaisemissa rikkauksien perässä. Länkkärileffat eivät minua suuremmin kiinnosta, ja näiden kahden seikkailun kanssa kävi hieman samoin. Kadonnut kaivos tuntui verkkaisen keskinkertaiselta esinäytökselta, mutta Kultaluoteja ampuva aave sentään onnistui virittelemään juoneen sen verran kiemuroita (sanonpa vaan, että aaveella on kiehtova menneisyys!), että kokonaisarvioni Blueberry-kokoelmasta kääntyi reilusti plussan puolelle ja albumi saakin minulta Goodreadsiin neljä tähteä.

Albumin pikkutarkka piirrosjälki on näyttävää katseltavaa, ja isot sivut antoivat hienosti tilaa isoimmille ruuduille. Lukuelämys oli siten myös ilo silmälle, ja rohkenenkin lämpimästi suositella uusia Blueberry-albumeja seikkailusarjakuvien ystäville.

***

Osallistun sarjakuvalla Sarjakuvahaasteeseen sekä Yhdysvallat-lukuhaasteeseen, jossa kirja sopii ryhmään 14. Ei-amerikkalaisen kirjailijan teos.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä sarjakuva minulle? Lainasin kirjastosta
Sarjakuvan tietoja:
Charlier - Giraud: Blueberry-yhteisnide, sis. tarinat Kenraali Kultatukka (suom. Jorma Penttinen), Kadonnut kaivos, Kultainen luoti (suom. Marja Luoma)
Like, 2017
169 sivua