Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
Luiz Ruffaton Lissabonissa muistin sinut (Into, 2018) on maahanmuuttoa käsittelevä pienoisromaani. Minulla oli kirjan kanssa pieniä käynnistysvaikeuksia: koetin aloittaa kirjaa pariin kolmeen kertaan ja lukeminen tyssäsi aina muutaman kymmenen sivun jälkeen. Juoni, jos sellaista nyt saatoin edes hahmottaa, ei avautunut ja huomasin lukevani samaa kappaletta ties monettako kertaa. Sitten eräänä sunnuntaina ajattelin, että kokeillaanpa vielä kerran tätä Ruffatoa ja hups, muutaman tunnin kuluttua koko kirja oli luettu. Lissabonissa muistin sinut ei siis minun kokemukseni mukaan sovi väsyneelle tai kiireiselle lukupäälle vaan tekstin äärelle pitää malttaa rauhoittua.
Kirjan alussa lukijalle esitellään brasilialainen nuori mies nimeltä Sérgio, joka haaveilee paremmasta elämästä ja päättää lähteä etsimään sitä Portugalista. Ruffaton kerronta hyppelehtii sinne tänne, Sérgion kaaottisesta perhe-elämästä - "Kun pikku Pierre sitten syntyi, Noemi muuttui ihan kummalliseksi, ajattelin ensin että se on pelkkää pahantahtoisuutta, riideltiin rajusti, Noemi sulkeutui joksikin aikaa vuokraamaamme Vila Domingos Lopesin kerrostalohuoneistoon (Noemi oli ehdottomasti halunnut kerrostaloon, koska se on muka niin siistiä), makasi välillä sängyssä aamusta iltaan niin voimattomana ettei jaksanut edes vaihtaa lapsen vaippoja, välillä taas hääräsi koko yön silmiään ummistamatta, mutta suun käydessä kaiken aikaa" (s. 28 - 29) - siirrytään sulavasti kurkistamaan Sérgion vaiherikkaaseen menneisyyteen. Alun poukkoileva kerronta onneksi tasoittui kirjan edetessä - tai sitten vain totun Ruffaton tyyliin. Niin tai näin, Sérgio päätyy Lissaboniin ja siirtolaistodellisuus paljastuu hänelle nopeasti. Hanttihommia ravintolassa, kehno majapaikka jossain kaupungin syrjäisessä kolkassa - parempi elämä tuntuu olevan taas jossain muualla.
Alkusanoissa mainitaan, että kirja perustuu Lissabonin vanhankaupungin ravintolassa tehtyihin äänistyssessioihin. Sellainen fiilis kirjaa lukiessa tulikin, joten autenttinen tunnelma on mielestäni välittynyt tekstiin oikein hyvin. Lissabonissa muistin sinut ei sisällä suuria tunnemyrskyjä tai tilitystä nuoren miehen kovasta kohtalosta. Onpahan vaan elämän laitakatuja kulkeneen miehen jaaritteluja matkan varrelta. Lissabonissa muistin sinut oli minulle ensimmäinen Ruffaton kirja, ja herran muukin tuotanto alkoi nyt kiinnostamaan. Ruffaton kerrontaan sisälle pääsy kesti kotvasen, mutta kirjan loppupuolella nostin jo hattua sille, että sivun mittaisessa, aina vaan jatkuvassa lauseessa vyörytetään lukijalle parhaimmillaan kokonainen elämäntarina. Ruffato on saanut pieneen kirjaan mahtumaan monenlaisia ihmiskohtaloita, ja vaikkei Sérgio kovin sykähdyttävä hahmo ollutkaan, annan kolme Goodreads-tähteä kirjan rosoiselle laitapuolen tunnelmalle.
Alkusanoissa mainitaan, että kirja perustuu Lissabonin vanhankaupungin ravintolassa tehtyihin äänistyssessioihin. Sellainen fiilis kirjaa lukiessa tulikin, joten autenttinen tunnelma on mielestäni välittynyt tekstiin oikein hyvin. Lissabonissa muistin sinut ei sisällä suuria tunnemyrskyjä tai tilitystä nuoren miehen kovasta kohtalosta. Onpahan vaan elämän laitakatuja kulkeneen miehen jaaritteluja matkan varrelta. Lissabonissa muistin sinut oli minulle ensimmäinen Ruffaton kirja, ja herran muukin tuotanto alkoi nyt kiinnostamaan. Ruffaton kerrontaan sisälle pääsy kesti kotvasen, mutta kirjan loppupuolella nostin jo hattua sille, että sivun mittaisessa, aina vaan jatkuvassa lauseessa vyörytetään lukijalle parhaimmillaan kokonainen elämäntarina. Ruffato on saanut pieneen kirjaan mahtumaan monenlaisia ihmiskohtaloita, ja vaikkei Sérgio kovin sykähdyttävä hahmo ollutkaan, annan kolme Goodreads-tähteä kirjan rosoiselle laitapuolen tunnelmalle.
***
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Mummo matkalla, Donna Mobilen kirjat, Aina joku kesken, Kieltenopen kotiblogi
Kirjan tietoja:
Luiz Ruffato: Estive en Lisboa e lembrei de você (2009)
Suomennos Jyrki Lappi-Seppälä
Into, 2018
130 sivua
Ruffatolla on armoitettu kyky vaivihkaa kietoa lukija mukaansa ja välittää henkilötarinoita niin, että hänen teoksiaan lukiessa tuntee olevansa samassa miljöössä osana kertomusta.
VastaaPoistaMiljöö puski tosiaan sivujen läpi. Tuntui, kuin olisin istunut savuisessa kapakassa kuuntelemassa jutustelua. :)
PoistaEikö olekin jännää miten joskus ei ensin pääse alkuun jossain kirjassa mutta sitten se vetäiseekin imuunsa ja yhtäkkiä tulee takakansi vastaan? 😀 Ja ne Ruffaton kirjoittamat virkkeet, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat. Mutta se on just niinkuin Takkutukka tuossa edellisessä kommentissa toteaa, lukija on mukana samassa tarinassa. Tunsin olevani kapakassa tai kadulla tai missä Sérgio aina liikkuikin. Hyvin sanot kun toteat että tekstin äärelle pitää malttaa rauhoittua. Voi kun alkoi tehdä mieli lukea tämä uudelleen !
VastaaPoistaKiitos linkityksestä 🌹
Eräät kirjat ansaitsevat sen "oikean" lukuhetken. :) Yleensä en pidä pitkien virkkeiden kertojista, mutta kun niitä taitavasti käyttää niin mikäs on lukiessa. Tämä kirja varmastikin kestää uudelleenluvun. Tosin minulla tulikin tuota kirjan alkupuolta jokuseen kertaa jo lueskeltua. :D
Poista