Lukupinon juuri nyt -kuulumiset

Arkeni on parhaillaan niin kiireistä, että luku- ja bloggausharrastukselle on aikaa harmillisen vähän. Ja silloin kun sitä on, on yleensä valinnan paikka: lukeako vai blogatako? Viime aikoina vaaka on useimmiten kääntynyt lukemisen suuntaan. Viikolla, illan viimeisinä tunteina on mukavampi tarttua kirjaan kuin koettaa järjestellä ajatuksen rippeitä blogijuttuun. Blogattavien pinooni onkin vaivihkaa kertynyt kirjoja seitsemän jutun verran ja nolosti mukaan mahtuu pari viime vuoden puolella luettua kirjaa. Mm. tammikuun lopun klassikkohaasteeseen säästelin juttua Virginia Woolfin Mrs. Dalloway -kirjasta. Luin kirjan viime vuoden Helmet-haasteen loppusuoralla, yhdenpäivänromaani-kohtaan, ja ajattelin, että kirja sopisi mainiosti klassikkopäivään. Juu, niin olisi sopinut, mutta en vain saanut juttua kirjoitetuksi! Ajattelin tuolloin, että kirjoitan ja julkaisen jutun seuraavalla viikolla. Viikkoja on mennyt ja tässä sitä nyt ollaan. Juttu muhii edelleen ajatuksissa (no ei kauhean aktiivisesti...) ja yhdenpäivänromaanin bloggaamisesta on muodostunut minulle näköjään usean kuukauden mittainen urakka. Heh, miksi tehdä sellaista tänään jonka voi jättää tekemättä huomennakin? 😏

Bloggausvuosia on ilmeisesti sen verran takana, että kaikenlaiset suoristuspaineet ja stressinaiheet ovat karisseet matkan varrelle. Bloggausjono ja siellä väijyvä Mrs. Dalloway eivät siis minua suuremmin ahdista, mutta ehköhän saan vuoden 2017 pakettiin omalta osaltani tässä maaliskuun aikana. 😆 Kiireiden keskellä olen sen sijaan huomannut sen, miten mukavaa on löytää viikolla eden muutama hetki, jolloin on aikaa pujahtaa tänne omaan kirjalliseen hiekkalaatikkoon. Bloggausjono lyhynee varmaankin viikonlopun aikana kirjan, kenties parin verran, mutta tässä jutussa ajattelin vain höpistä siitä, mitä kirjoja olen lähiaikoina lainannut ja ostanut ja jättänyt kesken. Eli luvassa on siis "mitä juuri nyt" -juttu, joita olen nähnyt muutamassa muussakin blogissa alkuvuoden aikana. Kiva juttuidea!  

Ensimmäinen kattaus sisältää kirjastolainoja parilta viimeisimmältä kirjastoreissulta. Tiiliskiville minulla ei tällä hetkellä ole aikaa, joten kirjan lyhyys on tärkeä kriteeri lainaushomissa. Nämä kaikki ovat sivumäärältään miellyttävän ohuita:

Corto Maltesen uusin seikkailu Ekvatoria on totta kai lainattu Sarjakuva-haasteeseen. Toiminnalliset seikkailusarjakuvat ovat minulle takuuvarma tapa lepuuttaa aivonystyröitä (kunhan juoni rullaa eikä ruuduissa ole liikaa väkivaltaa). Corton seikkailuja en ole lukenut kuin muutaman albumin verran, mutta uutuusalbumi päässee kokeiluun pikapuoliin. 

Kotimaisen kirjallisuuden pariin en ole kovin usein alkuvuoden aikana eksynyt, mutta Heikki Kännön Mehiläistie vaikuttaa alun perusteella löydöltä! Bongasin kirjan Tähtivaeltaja-palkinnon listalta, ja ensimmäisen 60 sivun jälkeen olen jo aikas koukussa erikoisen oloiseen tarinaan. En miellä itseäni scifin lukijaksi, mutta Kännön kirja ei ainakaan vielä ole ollut liian outo minun makuuni. Muita kiinnostukseni herättäneitä kotimaisia ovat Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät ja Terhi Rannelan matkakirja Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Matka, mikä ihana ajatus! Nyt on aikaa vain mielikuvamatkoille, joten Rannelan kirja kiinnostaa tästä kaksikosta eniten.

Niinan blogissa alkoi juuri mukavan oloinen Jatkumo-haaste, jossa luetaan sarjoihin kuuluvia kirjoja. Hyppään haasteeseen mukaan lähempänä kesää, kun tiedän oikeasti ehtiväni lukemaan jotain haasteeseen sopivaa. Sopivaa luettavaa ei tarvitse kaukaa hakea, sillä kuvassa näkyvän Henkien labyrintin hain tänään postista. Olen pitkään pähkäillyt kirjan ostamista, mutta pakkohan se oli vihdoin ja viimein hankkia omaan hyllyyn, sarjan aikaisempien osien rinnalle. Carlos Ruiz Zafónin Barcelonaan sijoittuva sarja on ollut upean viihdyttävä kokonaisuus, ja odottelen Henkien labyrintiltä paljon. Päätösosa on vain sen verran massiivinen, että taitaapa mennä kesäloman lukemistoon.

Alkuvuoden sarjahankintoihin kuuluu myös Hugh Howeyn Siilo-sarja. Pokkarialet ovat minulle usein ohittamaton paikka, ja nämä Howeyn kirjat kuuluvat sarjaan "kehuja saanut, näyttävän näköinen ja edullinen pokkarisarja - tilaan!". Jos niin onnettomasti käy, etten sarjasta pidäkään, rahallinen menetys ei tule olemaan suuren suuri (mutta joo, onhan se lievästi noloa hankkia kokonainen TRILOGIA ilman varmuutta siitä, osuuko sarja omaan makuun). Punakantinen sarja on oikea kirjahyllyn piristysruiske jo ulkoasunsa puolesta, joten pidän peukkuja sille, että juoni vetäisee minut aikanaan mukaansa. Jollei, koetan vaivihkaa etsiä pokkareille uuden kodin. 😉

Aina ei nappaa. Julie Murphyn Dumplin vaikutti alkuun pirteältä YA-kirjalta amerikkalaisesta koulu- ja missiympyröistä, mutta totesin melko pian, ettei nuoren naisen elopainon ympärillä liikkuva juoni ole minua varten. Nuorten identiteettiongelmat eivät vain juuri nyt ole sitä, mikä innostaisi lukemaan. Samaan kategoriaan tipahtaa Lena Dunhamin Sellainen tyttö. Lainasin kirjan, kun ajattelin, että se tarjoaisi pirtsakkaa luettavaa arjen keskelle. Eivätpä olleet minun makuuni nämä parikymppisen nuoren naisen sinänsä rempseät huomiot elämästä. Joskus lienee parasta vain tunnustaa, että joidenkin kirjojen lukijaksi saattaa olla liian vanha (!!).

Pirko Soinisen Ellen valottaa sekin naisen elämää, mutta kirja painii eri tyylisarjassa kuin Dumplin ja Sellainen tyttö. En ole vielä täysin varma, nappaako kirja vai ei, mutta pienen selailun perusteella päiväkirjamerkinnöistä koostuva, Firenzeen sijoittuvan kirjan teksti vaikutti hivenen liian hienostuneelta ja tyylikkäältä tämän hetkisiin lukufiiliksiini, jotka huhuilevat lukupinoon lähinnä viihdyttävää ja rentouttavaa kirjallisuutta (jotain sellaista, jota minulle viime viikonloppuna tarjosi Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Loistava kirja!). Mutta laina-aikaa on vielä jäljellä, odottelen lukufiilisten kääntymistä taiteelliseen suuntaan. Eli Ellenin suhteen harkinta-aika jatkuu.

***

Juttu on hyvä päättää biisiin, jota olen viime aikoina kuunnellut kohtalaisen paljon. Ed Sheeranin ja Beyoncén duetto Perfect on kyllä niin perfect että! Mukavaa viikonloppua kaikille!