Ministi viime vuonna luetuista: Illan tullen & Mrs. Dalloway

Michael Cunninghamin Illan tullen (Gummerus, 2014) ja Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (Otava, 2003) ovat pötkötelleet bloggausjonossani viime vuoden joulukuusta asti. Ei ole mukamas löytynyt sopivaa hetkeä bloggaamiselle. No, nyt löytyi ja lyhyiden miniarvioiden kera sanon heipat kirjalliselle vuodelle 2017:

Illan tullen on ensimmäinen Cunninghaminilta lukemani kirja. Kirja valikoitui luettavakseni lähinnä kauniin kansikuvan ja houkuttelevan takakansitekstin ansiosta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yourkin taide- ja kulttuuripiireihin, ja näkökulma on hyvin miehinen. Päähenkilönä on keski-ikäinen taidegalleristi Peter Harris, jonka rauhallinen elämäntyylinsä kokee pienen järistyksen, kun vaimon boheemi pikkuveli muuttaa heidän kotiinsa asumaan joksikin aikaa. Järistykset ulottuvat Peterin tunne-elämään asti, ja hän huomaa päätyvänsä puntaroimaan avioliittonsa tilaa ja oman minuutensa rakennuspalikoita.

Tykkäsin Illan tullen -kirjan rauhallisen jouhevasta tunnelmasta neljän Goodreads-tähden verran. Mikään maailmojen mullistaja Illan tullen ei ollut, mutta joskus on kiva uppoutua hyvin kirjoitettuun ihmissuhdekeitokseen, ja sellaisista pitäville suosittelenkin lämpimästi Cunninghamin kirjaa. Hienostuneen säväyksen kirjan tapahtumille antaa Peterin puuhastelu taidemaailmassa, ja kirja tarjoaa omalla tavallaan aika raadollisen näkövinkkelin  taiteentekemisen maailmaan.

Virginia Woolfin Mrs. Dalloway oli minun valintani viime vuoden Helmet-lukuhaasteen yhdenpäivänromaaniksi. Myönnän olleeni hivenen ennakkoluuloinen kirjaa kohtaa. Arvelin, että se saattaisi olla liian vaikea minulle enkä kenties jaksaisi lukea lyhyttä pokkaria loppuun asti. Kuten tavallista, hermoilin aivan turhaan. Vaikkei Mrs. Dalloway kivunnutkaan oman klassikkolistani kärkeen, pidin kovasti kirjan tyylikkään verkkaisesta soljumisesta Mrs. Dallowayn ja häneen liittyvien henkilöiden pään sisällä. Keskittymistä Mrs. Dallowayn lukeminen toki vaati, sillä jos ajatus lähti harhailemaan niin huomasin melko pian pudonneeni virkkeiden kyydistä pois.

Kirjan keskushenkilö Mrs. Dalloway seurapiirikutsuineen oli tavattoman kiehtova persoona, mutta samaa en voi sanoa kaikista muista lukijoille ajatuksiaan avanneista kirjan henkilöistä. Kirjan kiinnostavuus vaihtelikin suuresti sen mukaan, kenen aatoksia kulloinkin seurattiin. Mielenkiintoni ei esimerkiksi oikein tahtonut riittää onnettoman Septimus Smithin tunne-elämän seuraamiseen ja koin nämä jaksot melkoisen puuduttaviksi. Olisinkin ollut täysin valmis viettämään koko kirjan vain Clarissa Dallowayn pään sisällä.

Woolfin klassikko saa minulta neljä Goodreads-tähteä. Sen verran voimakas lukuelämys kuitenkin oli, että kun koetin lukea Michael Cunninghamin Tunnit-kirjaa melko pian Mrs. Dallowayn jälkeen, yritys tyssäsi heti alkuunsa. Versiointia on kehuttu kovasti, mutta minun päässäni kaikui vielä Clarissan oma ääni, ja sen rinnalla oli todella hankalaa lukea jonkun toisen kirjoittamaa, Clarissaa edes etäisesti käsittelevää tekstiä. Tunnit jäi siis odottelemaan parempaa lukuaikaa.

***

Osallistun Cunninghamin kirjalla Taiteilijaromaani-lukuhaasteeseen.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Cunninghamin kirjan ostin itse. Mrs. Dallowayn voitin Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta.
Muualla verkossa:
* Illan tullen -kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Elämä on ihanaa, Kirjasähkökäyrä
* Mrs. Dallowaysta on luettu mm. blogeissa Tarukirja, Lukuisa, Kaisa Reetta T.
Kirjojen tietoja:

Michael Cunningham: By Nightfall (2011)
Suomennos Laura Jänisniemi
Gummerus, 2014
300 sivua

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (1925)
Suomennos Kyllikki Hämäläinen
Johdanto: Ilma Rantavaara
Otava, 2003
293 sivua