Keigo Higashino: The Devotion of Suspect X

Kuukauden kieli -haasteessa helmikuun kielenä oli japani. Etsiskelin haasteeseen sopivaa luettavaa Goodreadsista, ja japanilaisen kirjallisuuden listalta löytyikin kiinnostavan oloinen dekkarinimi, Keigo Higashino. The Devotion of Suspect X (Hacette Digital, 2011) vaikutti olevan kovin suosittu kirja, josta oli myös edullinen e-kirjaversio saatavilla Koboon, joten päätin kokeilla miltä japanilainen dekkari maistuu. Samalla tosin ihmettelin, miten Higashinon nimi tuntuu niin kovin tutulta vaikken taatusti ole lukenut häneltä yhtään kirjaa. Pikku pähkäilyn jälkeen muistin, että Higashinon kirjat ovat tainneet jäädä mieleeni Kartanon kruunaamaton lukija -blogista. Elegia lukee paljon japanilaista kirjallisuutta, ja vaikken itse ole siitä samalla tavoin innostunut, dekkarigenren edustus on näköjään jäänyt muistin kulmalle roikkumaan. Linkki Elegian juttuun The Devotion of Suspect X -kirjasta löytyy tämän blogijutun lopusta.

The Devotion of Suspect X on osa Detective Galileo -sarjaa, jonka nimihenkilö on poliisia avustava fyysikko Manabu Yukawa. Melkoisen erikoinen yhdistelmä, mutta harrastus se pitää fyysikollakin olla. En tuntenut sarjan vakiohenkilöitä entuudestaan, ja Galileon saapumista näyttämölle sai odotella pitkään. Kirja käynnistyy rikoksella, jonka tekijä selviää lukijalle ilman sen kummempia venkoiluja: yksinhuoltajana-äiti Yasuko Hanaoka saa yllättäen vieraakseen ex-miehensä ja tapahtumat johtavat siihen, että väkivaltaan ja ahdisteluun taipuvainen ex saa surmansa. Naapurissa asuva matematiikan opettaja Ishigami rientää yks kaks Yasukon avuksi, ja siitä alkaa heidän kujanjuoksunsa aikaa ja poliiseja vastaan. Yasuko ja Ishigami hallitsevatkin omalla rauhallisella  tyylillään kirjan tapahtumia, ja poliisin edustajat sekä heitä avustava fyysikko jäivät minun lukukokemuksessani sivurooliin ja aika persoonattomiksi hahmoiksi.

Toisenlaisesta kulttuurista tulevaa dekkaria tulee tietysti luettua hieman sillä silmällä, että "no onkos tämä jotenkin erilaisen oloinen kuin eurooppalaiset dekkarit?" Mutu-fiilikseni on, että kirjan dramaattisessa loppuratkaisussa oli mukana jonkinlaista henkistä harakiri-meininkiä, jollaista ei muistu mieleeni länsimaisista dekkareista. Muutoin meno oli säyseää, ja ehdin jopa kyllästyä siihen, että poliisit kärsivällisesti vain setvivät Hanaokan alibia ja jututtivat tämän tuttavapiiria eikä mitään kovin säväyttävää näyttänyt tapahtuvan. Juoni kuitenkin tiivistyy loppua kohden, ja uskallan huoletta suositella dekkaria heille, jotka nauttivat hyvästä henkilökuvauksesta ja psykologisesta otteesta.

Arvoisa Detective Galileo poliisiystävineen jäi tämän kirjan perusteella harmaaksi taustahahmoksi, mutta Higashinon sarja herätti silti kiinnostukseni. Voisin lukea tätä sarjaa enemmänkin! Kenties olisi paikallaan aloittaa sarja aivan alusta, sillä fyysikon yhteyttä poliisin toimiin ei juurikaan avattu, vaan henkilöasetelma tarjoiltiin ilman suurempia selityksiä. Tämä ei haitannut juonen seuraamista, mutta Higashinon sarjaan voisi olla mukavaa päästä sisälle syvemminkin. Ja ehkäpä useamman osan lukeminen auttaisi minua erottamaan toisistaan henkilöiden japaninkieliset nimet. Nolottaa myöntää, että ne vaikuttivat kovin samankaltaisilta toisiinsa verrattuna ja minun piti tarkistella vielä kirjan puolivälissä, muistanko oikein että tämä tyyppi tässä on poliisi eikä joku muu. 😊

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kartanon kruunaamaton kuningatar
E-kirjan tietoja:
Keigo Higashino: Yogisha X No Kenshin (2005)
Translation Alexander O. Smith
Hachette Digital, 2011
284 sivua