Oksan hyllyltä

Syyskuu alkaa huomenna, joten on hyvä luoda viimeinen silmäys menneeseen kesään. Otanpa siis käsittelyyn toukokuun alussa tekemäni kesäkirjalistan, joka tällä kertaa koostui Goodreadsin TBR-listani odotetuimmista kirjoista . Valitsin listalle 12 kirjaa, ja näin niille kävi kesän aikana . Luin puolet listan kirjoista ilman suurempaa pinnistystä ja hampaiden kiristelyä ( listaa kootessani varustin kirjavalinnat pikkuisin huomautuksin. Pienet jälkiviisastelut hakasuluissa ): Doris Lessing: Ruoho laulaa   Doris Lessing on Toni Morrisonin ohella niitä Nobel-kirjailijoita, joita haluan ehdottomasti lukea lisää. [ jälkihuomautus: Kesäkirja aikuiseen makuun, 5 tähteä. Täydellistä kerrontaa tulevalta nobelistilta. Toni Morrisonia en lukenut kesän aikana.] W. G. Sebald: Huimaus   Olen lukenut Sebaldilta vain yhden kirjan (postuumisti julkaistun Merkintöjä Korsikasta ), ja kesän rauhalliset lukuhetket tekevät toivottavasti oikeutta Sebaldin hienolle kirjalle [jälkih...

Kian Luetaanko tämä? -blogissa alkoi alkuvuodesta lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukuhaaste Lapsuuteni kirjasuosikit . Olin haasteesta innoissani, sillä vuosien takaisia suosikkikirjoja on ihanaa lukea uudelleen - siis silloin, kun se ei ole nolostuttavaa.  Tähän haasteeseen halusin lukea vain niitä takuuvarmoja suosikkeja, mutta minulle kävi vähän hassusti: säästin lukuhaasteen aloittamisen kesään, jotta minulla olisi kunnolla rauhallista lukuaikaa ja saisin piehtaroida nostalgian huumassa. Tuli kesä, ja hups, kädessä kuluivat ihan muut kirjat kuin lanu-suosikit vuosien takaa. Lukusuunnitelmani olivat nimittäin paljon suuremmat kuin mitä lopulta sain luetuksi. Mm. Runotytöt ja Pimeä nousee -sarja jäivät syksyn iltoihin. Mutta nämä kirjat sentään ehdin lukemaan: Helen D. Boylston: Helenan oppivuodet Helen D. Boylston: Helenan kotirouvana Helen D. Boylston: Helena palaa sairaalaan Enid Blyton: Viisikko kesälomalla   Enid Blyton: Viisikko pelastaa salaisuud...

Kliksuttelin jokunen vuosi sitten Kobon e-kirjakaupasta muutamalla eurolla Complete Works of Louisa May Alcott -kokoelmateoksen. Luettavaa on hurjat 7601 e-sivua!! Eli kaikki ne lapsuudesta tutut kirjat - Pikku naisia , Pikku miehiä , Plumfieldin pojat jne. - ja paljon muuta. Alcottin kirjojen uudelleen luku on kangastellut mielessäni jo pidemmän aikaan, ja Lapsuuteni kirjasuosikit -haaste antoi tarpeellisen lisäpotkun aikomuksiin.  Kesän aikana luin rauhalliseen tahtiin kirjat Little Women (1868) ja sen jatko-osan Good Wives (1869). Nuoruudessani tutustuin tietysti suomenkielisiin käännöksiin, mutta nyt oli mielenkiintoista lukea alkukieliset kirjat. Kieliversioiden välisiin vertailuihin en tosin innostunut, mutta Wikipedia tietää , että vasta 2000-luvun suomennokset ovat lyhentämättömiä. Suomennoksissa olen nähnyt sekä nimet Pikku naisia I & Pikku naisia II että Pikku naisia & Viimevuotiset ystävämme . Pikku naisia I & Pikku naisia II -variaatio edustaa uud...

Viime viikonlopun lukumaratonin jälkeen minulla on ollut erittäin kevyt lukuviikko. Lukupinon raskaat romaanit eivät ole innostaneet (lukuähkyä ilmassa 900 sivua / 24h jälkeen?!), sen sijaan tutustuin vihdoin ja viimein kehuttuun Kepler62 -sarjaan, seikkailin avaruusagentti Valerianin kanssa avaruudessa ja lopettelin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjan kolmannen osan, joka oli ollut jo jonkin aikaa kesken lukulaitteessani. Tässä katsaus tämän viikon luettuihin - kepeää ja viihdyttävää menoa, olkaapa hyvät: Nuorille lukijoille suunnatusta dystooppisesta Kepler62-seikkailusarjasta on kesällä julkaistu jo viides osa, ja minäkin olen vähitellen kiinnostunut Pasi Pitkäsen kuvittamasta sarjasta. Kuvitus toimi vetovoimatekijänä minun kohdallani, ja nyt ensimmäisen osa luettuani nostan hattua myös sisällölle: reiluun sataan sivuun on saatu mahtumaan vetävä tarinanalku. Veljekset Ari ja Jani joutuvat tietokonepelin kautta mukaan uhkaavan oloiseen tilanteeseen. Ei auta, vaikka pitkää...

Helena Wariksen kirjat ovat kiinnostaneet minua todella paljon sen jälkeen, kun hurahdin täysillä luonnonläheiseen Pohjankontu -fantasiatrilogiaan. Olikin erittäin mieluisaa huomata Otavan syyskatalogista, että Warikselta ilmestyy uusi kirja. Sain sen pika pikaa kirjastosta käsiini, ja Linnunsitoja (Otava, 2017) tuli lukaistua viime sunnuntaina yhdeltä istumalta lukumaratonin aikana. 170 sivun aikana Linnunsitoja ennättää esittelemään kiehtovan maailma, jossa Koneet valvovat yhteiskuntaa, ja vain muutamat sinnikkäät ovat jättäytyneet ulkopuolelle, selviytymään itsekseen. Eräs heistä on nuori nainen nimeltä Zemi, jonka veli toimittaa hänet syrjäiselle majakkasaarelle, meren ympäröimään autiuteen. Zemi otetaan mukaan saaren elämään, jossa taistellaan eteenpäin niukoissa elinolosuhteissa ja koetetaan pitää yhteyttä ulospäin viestikyyhkyjen avustuksella. Jotain suurempaakin on tekeillä, ja Zemi huomaa joutuvansa vaikeiden ratkaisujen eteen. "Helikopteri heittelehtii tuuless...

P. L. Traversin Maija Poppanen puistossa sai kunnian olla elokuun lukumaratonini aloituskirja. Valitsin kirjan lukupinooni Helmet-lukuhaasteen vuoksi: jokin Poppas-kirja oli minulle helpoin mahdollinen valinta kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja . P. L. Travers syntyi Maryborough'ssa, Australiassa vuonna 1899, ja Helmet-haasteilijoille vielä toinenkin vinkki: P. L. Travers on taiteilijanimi, joten Poppaset sopivat hienosti myös haasteen kohtaan 7. Olen lukenut aiemminkin blogissani Poppasia, sillä muutama kesä sitten tutustuin aivan uuteen Poppas-käännökseen ja kuvitukseen . Huh, siinäpä oli järisyttävä lukuelämys! Totesin, että minun on syytä pysytellä jatkossa vanhempien painosten parissa. Onneksi niitäkin on vielä kirjastossa, ja paikalla sattui olemaan Maija Poppanen puistossa (WSOY, 1984). Jo vain oli tuttua ja turvallista Poppasta! Banksin perheen nimiä ei oltu suomennettu ja kuvitus oli sitä samaa jota tuijottelin lapsuudessani. ❤ Poppaset eivät k...

Viime viikonloppuna vietettiin kesän kolmatta Blogistanian yhteislukumaratonia. Varsinainen lukumaratonpäivä oli lauantaina 19.8.2017, ja mukaan yhteiseen lukutapahtumaan lähti 32 lukijaa. Kiitos teille! Turun surulliset tapahtumat järkyttivät perjantaina, mutta oli silti todella mukavaa seurata inspiroitunutta lukemista sometilien ja blogipäivitysten välityksellä. ❤  Kuvan alla on pieni kooste lukumaratonista. Tarkkoja tilastopläjäyksiä en innostunut tekemään. Sen sijaan tarjoilen vain ne tärkeimmät numerot, linkit koosteisiin ja omavaltaisesti valikoituja tunnelmia maratonin varrelta. Ja vinkki, vinkki: lukumaratonit eivät tähän lopu. Niitä on nimittäin luvassa koko syksyn ajan - tulossa taitaa olla kaikkien aikojen lukumaratonsyksy, oikea Superlukumaraton-putki! Lue lisää  Hennan ja  Lotan blogeista ja ilmoittaudu mukaan.  Tärkeä fakta: paljonko luettiin? 32 lukijaa luki viikonlopun aikana yhteensä... 18409 sivua ja kuunteli lisäksi 476 minuutt...

Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat (Otava, 2017) johdattelee lukijan taiteen maailmaan. Kirjassa seurataan Visa-pojan varttumista ensin nuoreksi mieheksi ja lopulta elämän ehtoopuolelle. Visa löytää jo nuorena taiteen maailman ja intohimon piirtämiseen ja maalaamiseen. Vaikka Visan tausta on vaatimaton, sinnikäs ja innokas poika pääsee taideoppiin ensin Helsingissä ja lopulta suunta vie maailmalle, Italian Bolognaan. "Elikö hän tässä maailmassa vai aavistuksen sivussa? Oliko se, mitä hän opiskeli ja teki, tärkeää ja todellista, oliko sillä merkitystä? Eikö juuri tällaisilla hetkillä  Giotton freskoilla ollut merkitystä? Eivätkö ne kertoneet, että kun asiat menivät huonoon suuntaan, maailmassa oli silti paikkoja, joihin palata. Ne paikat odottivat hiljaa eivätkä koskaan luopuneet valostaan." (s. 135) Olen lukenut Haahtelan aiemmasta tuotannosta kirjat Kaksi kertaa kadonnut ja Naiset katsovat vastavaloon . Yksi kesken jäänytkin löytyy, Perhoskerääjä . Nuo l...

Tänään on Blogistanian kesän 2017 kolmannen yhteisen lukumaratonin päivä. Osallistujia onkin innostunut mukaan maratonille jo reilusti yli kolmekymmentä, ja kirjablogeissa ja lukuihmisten sometileillä on parhaillaan lukupuuhat hyvässä vauhdissa. Kannattaa käydä tutkimassa, mitä juuri nyt luetaan! Osallistujalistaus löytyy täältä .  Jos maratonlukeminen kiinnostaa, mukaan ehtii vielä! Maratonin ideanahan on, että osa 24 tunnin lukuajasta pitää mahduttaa tälle päivälle eli lauantaille 19.8.2017. Viime hetken lukutoukat, tervetuloa mukaan maratonille! Ilmoittautumispostaus (ja ohjeet) löytyy täältä . Muistutuksena heille, jotka saavat urakkansa päätökseen: iso kiitos sinulle, joka raportoit tuloksesi tämän postauksen kommenttikenttään. Lukuiloa kaikille! *** Aloittelen pikku hiljaa myös omaa lukumaratoniani, ja päivittelen tähän postaukseen edistymistäni. Mitään suuria sivumäärällisiä tavoitteita minulla ei ole, kunhan nyt pysyisi kiva lukufiilis yllä. 😊 Maratonkom...

Heippa elokuun lukumaratonin (19.8.2017) osallistujat! Tämän postauksen kommenttikenttään voitte raportoida lukumaratonin tuloksenne: Jos sinulla on blogi, kerro linkki blogijuttuun, josta löytyy luettujen sivujen ja kuunneltujen äänikirjaminuuttien määrä. Blogijutussasi voit myös kertoa, mitä kirjoja luit yms. aiheeseen liittyvää. Jollei sinulla ole blogia , kerro kommentissa luettujen sivujen ja kuunneltujen äänikirjaminuuttien määrä. Myös kommentit luetuista kirjoista yms. lukumaratonturinat ovat tervetulleita. Jollei kommentointi blogiini jostain syystä onnistu, voit lähettää minulle sähköpostia: marikaoksa at gmail.com . Myös blogini twitter- ja facebook-tileille voi kommentoida lukumaratonin saavutuksia ja tunnelmia. Linkit tileihin löytyvät blogini sivupalkista. Teen koosteen lukumaratonin tunnelmista ensi viikon aikana. Koosteen tekoa helpottaa suunnattomasti, jos voin poimia kaikki koostelinkit ja muut tiedot tästä yhdestä postauksesta. 😊 Lukumaratonin ohjeet j...

Mons Kallentoftin Malin Fors -sarja säilyy neljännessä osassaan Kevätkuolema (WSOY, 2013) yhtä taatun laadukkaana kuin ennenkin. Tämä sarja on ehdottomasti eräs suosikeistani ja ainut ruotsalainen dekkarisarja, jota olen viime aikoina (=vuosina) jaksanut lukea oikeassa järjestyksessä, osa osalta. Vähän viiveellähän tietysti seuraan sarjaa, sillä tämä nyt lukemani osa ilmestyi meillä jo nelisen vuotta sitten. Kevätkuoleman juoni alkaa räväkästi. Pienessä Linköpingin kaupungissa räjähtää pommi, ja kuusivuotiaat kaksoset saavat surmansa. Onko iskujen takana iso ryhmittymä vai aavistaako Malin oikein, että kohteena oli juuri kaksostyttöjen perhe? Tätä juonikuviota selvitellään lähes viiden sadan sivun verran, ja jaksoin mukana oikein hyvin. Malin Forsin perhe-elämän kuviot ovat tuttuun tapaan ryydittämässä rikostutkintaa, ja sarjan vahvuuksiin kuuluu, että ne on onnistuttu lomittamaan rikosjuoneen erinomaisen hienosti. Malinin elämän kompastuskivi on suhde alkoholiin, ja sarjan ...

Luetaanko tämä? -blogin Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste tarjosi oivallisen tekosyyn palata jälleen Enid Blytonin Viisikko -sarjan pariin. Olen (uudelleen)lukenut sarjan alkupäästä jo kahdeksan osaa blogini aikana, mutta postailemaan olen innostunut vain kolmesta lukemastani kirjasta ( Viisikko aarresaarella , Viisikko joutuu ansaan ja Viisikko ja aavejuna ). Kian haasteen myötä nostan Viisikot jälleen esiin myös tänne blogiini. Heinäkuun lukumaratonilla luin kirjan Viisikko pelastaa salaisuuden (Tammi, 2011/1947), ja sen jälkeen lukuun päätyi Viisikko kesälomalla (Tammi, 2011/1946). Tarkoitukseni oli kokeilla myös jotain muuta Blytonin sarjaa, sillä SOS-, Salaisuus- ja Seikkailu-sarjojen osat tuntuivat Wikipedian suomennoslistojen perusteella tutun kuuloisilta ( Arvoitus -sarjan nimet taas eivät soittaneet minkäänlaisia kelloja). Näitäkin sarjoja löytyy edelleen kirjaston hyllyistä, mutta niiden selailu ei jostain syystä innostanut minua lukupuuhiin. Viisikoissa sen ...

Kuulun siihen joukkoon, joka on ihastunut Audrey Hepburnin tähdittämään Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan (niin romanttinen tarina, niin kaunis laulu ja lumoava Audrey!), mutta on hädin tuskin tiennyt, että elokuva perustuu kirjaan. Vaan nytpä on eräs sivistysaukko jälleen paikattu, kun sain kesän aikana vihdoin ja viimein luettua myös sen kirjallisen version tarinasta.  Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla (Tammi, 2010) tarjosi umpiossa eläneelle yhden erityisen yllätyksen. Kirjassahan on kylkiäisenä mukana myös novelleja! Onko Aamiainen Tiffanyllä sitten novelli vai pienoisromaani? Yli sadan sivun mittaisena luokittelin sen pienoisromaaniksi, joten tarkkana tyttönä merkitsen kirjasta Novellihaasteen toiseen osuuteen vain kolme novellia. Sen verran sentään tiesin, että elokuvassa on otettu juonen suhteen vapauksia. Luin kirjaa monen vuoden takaisia, jo hyvin hataria elokuvamuistikuviani vastaan, ja niinhän siinä kävi, että välillä elokuvasta tuttua Audrey-Hollya oli vaikeaa ...