Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla

Kuulun siihen joukkoon, joka on ihastunut Audrey Hepburnin tähdittämään Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan (niin romanttinen tarina, niin kaunis laulu ja lumoava Audrey!), mutta on hädin tuskin tiennyt, että elokuva perustuu kirjaan. Vaan nytpä on eräs sivistysaukko jälleen paikattu, kun sain kesän aikana vihdoin ja viimein luettua myös sen kirjallisen version tarinasta. 

Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla (Tammi, 2010) tarjosi umpiossa eläneelle yhden erityisen yllätyksen. Kirjassahan on kylkiäisenä mukana myös novelleja! Onko Aamiainen Tiffanyllä sitten novelli vai pienoisromaani? Yli sadan sivun mittaisena luokittelin sen pienoisromaaniksi, joten tarkkana tyttönä merkitsen kirjasta Novellihaasteen toiseen osuuteen vain kolme novellia. Sen verran sentään tiesin, että elokuvassa on otettu juonen suhteen vapauksia. Luin kirjaa monen vuoden takaisia, jo hyvin hataria elokuvamuistikuviani vastaan, ja niinhän siinä kävi, että välillä elokuvasta tuttua Audrey-Hollya oli vaikeaa sulloa samaan laatikkoon kirjan sivujen bilehile-minulla-on-menneisyys-Hollyn kanssa.

"Minua vetää aina takaisin paikkoihin, joissa olen asunut, taloihin ja niiden ympäristöihin. Esimerkiksi itäisen 70. ja 80. kadun välisellä alueella on ruskea kivitalo, jossa minulla ensimmäisten sotavuosien aikana oli ensimmäinen New Yorkin -asuntoni. Se käsitti yhden ainoan huoneen, joka oli kasattu täyteen ullakkokamaa, siellä oli sohva ja pulleita nojatuoleja, jotka oli verhoiltu tuolla kutittavalla, määrätyn punaisella sametilla, joka tuo mieleen kuuman päivän junassa." (s. 9)

Pienoisromaanin kertojana on kirjailijanurasta haaveksiva mies, jonka naapurissa asuu käyntikorttinsa mukaan 'matkoilla' oleva, menevää elämää viettävä neitokainen Holly Golightly. Kirjailijanalku ja Holly tapaavat satunnaisesti ja aikaa myöten useamminkin, ja Hollyn elämäntilanne keriytyy pala palalta auki. Minulla ei ole vähäisintäkään mielikuvaa siitä, millainen elokuva-Holly itse asiassa oli, mutta kirjan sivuilta en todellakaan olettanut löytäväni teinivaimon menneisyyden omaavaa naista. Vapaaseen elämään sittemmin mieltynyt Holly saa asiansa melkoiseen sotkuun, ja kirjailija koettaa herrasmiehenä häntä auttaa parhaansa mukaan.

Hollyn tarina kerrotaan takaumana, ja kerronnan sävy on kauttaaltaan pikkuisen utuinen ja haikean fiilistelevä. Vaikka reiluun sataan sivuun mahtui yllättävän paljon tapahtumia, tarina eteni silti miellyttävän verkkaisesti, nuoren miehen muistojen kudelmana. Aamiainen Tiffanylla ei ollut lukuelämyksenä järisyttävä, mutta pidin menneiden vuosikymmenten takaisesta suurkaupunkitunnelmasta. Pienoisromaanin tarjoama naiskuva on tavallaan aika moderni: Holly on ottanut elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja tekee asioita oman mielensä mukaan, pyörittäen miehiä taitavasti näpeissään.

Lopuksi sananen kirjan kolmesta novellista: kelpo luettavaa, mutta eivät jättäneet suuria muistijälkiä. Novellien aiheet eivät olleet laisinkaan niin hohdokkaita kuin Hollyn tarina: vankisiirtokuntaan sijoittuva tarina oudosta ystävästä ja vapaudenkaipuusta, jouluinen lapsuusmuisto ja erikoinen rakkaustarina, jossa keitetään aivan erityistä soppaa anopille. Capote kuvaa henkilöitään lämpimästi ja myötäelävästi, ja saa pienessäkin sivumäärässä kerrottua vivahteikkaita tarinoita. Lueskelin novelleja mm. välipaloina heinäkuun lukumaratonilla, ja sinne Capoten sujuvasti etenevät, pikkuiset tarinat sopivat oikein mukavasti.

Lopuksi elokuvafiilistelyä ja iki-ihana Moon River-laulu:

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Sinisen linnan kirjasto, Kirjasfääri ja Kirjasähkökäyrä
Kirjan tietoja:
Truman Capote: Breakfast at Tiffany's. A Short Novel and Three Stories. (1958)
Suomennos Inkeri Hämäläinen, Kristiina Kivivuori
Tammi, 2010 (Keltainen kirjasto nro 80)
175 sivua